Kummituksia on olemassa!

Kun kerran heräsin yöllä tunsin olevani hiiri.

Nukuin parvella ja heräsin tunteeseen että joku tuijottaa minua. Näin tumman hahmon, mutta en pystynyt katsomaan tarkemmin, koska en pystynyt liikkumaan. Pystyin liikuttamaan vain silmiä, muuten tuntui kuin olisi halvaantunut. Sivusilmällä näin että kello oli 24:05. Hetken päästä tunto palasi ja nousin istumaan mutta en nähnyt enää mitään. Outo ja vähän pelottavakin kokemus.

Olin ysi luokalla tämän tapahtuessa. Olin koulu kiusattu ja aina öisin tuli kaikki päivän tapahtumat mieleen. Olin sängyllä makaamassa, kun mietin miten tappaisin itseni seuraavana päivänä. Mulla oli todella paha olla. Itkin aivan. Yht"äkkiä näin sellaisen tosi kirkkaan valon. Pelkäsin, että mitä nyt tapahtuu. Siinä oli kaksi enkeliä ja ne sanoi, mulle älä pelkää, Jumala lähetti meidät tulemaan sinun luoksesi. Enkeleillä oli kauniit siivet ja ne leijui ilmassa. Ne sanoi mulle että mulla on hyvä elämä älä tuhlaa sitä turhuuteen. Sitten ne katosi. Seuraavana päivänä mua ei kiusattu koulussa.

Eräänä iltana olin hammaspesulla ja etsin kaapista voiteita. Kun laitoin rasvaa naamaani tunsin ihan kuin minulla olisi ollut kuono. Minä ihmettelin suuresti ja katsoin itseäni peilistä. Minä näytin hiireltä.

Tota noin että mulla kävi silleen, että olin Asikkalan vanhassa kunnanvirastosa mikä on tyhjilään oleva rakennus
kun olin toisessakerroksessa rakenuksen sisällä pää oven lähellä mistä mennään sisälle mutta rakenuksen takaa päsee sisälle rikkinäisestä ikkunasta sieltä kuului ääniä sälekaitimet paukkuivat
ikkunaa vasten ja jalan jälkiä kuului selvästi mut omapa on kokemukseni.

Appiukko oli sairaalassa ja yöllä näin ennenkuin nukahdin hänen seisovan sänkyni jalkopäässä. Hän kertoi, että kaksi ihmistä tulee kertomaan minulle hänen kummittelevan kotonaan kuolemansa jälkeen. Hän sanoi, ettei hän tule kummittelemaan. Näin todella tapahtuikin, sillä kaksi henkilöä kertoi apen kummitelleen, mutta minä tiesin ettei näin ole tapahtunut. Appeni kielsi minua puhumasta asiasta noille henkilöille, joista toinen on jo kuollutkin. Miehelleni kerroin, että hänen isänsä kävi sängyn jalkopäässä jättämässä viestin ja kuoli pian tämän jälkeen.

Olin pikkusiskoni kanssa kaksin kotona, minä silloin 14v ja hän täytti 8v. Äiti oli kuollut 4 (en muista tarkalleen) vuotta sitten ja isä oli tottakai baarissa hukuttamassa surujaan. Ja minunhan se sittn piti pikkusisarelle kemut pitää. Vieraita oli jokin tusina ja kaupasta oli ostettu valmiskakku ja muut herkut, minä kun en ole hyvä keittiössä... Kun tenavat sitten olivat pöydässä, kuului yhtäkkiä kauhea kiljunta. Kaikkien muoviset mehumukit olivat lattialla kaatuneina ja tytöt vannoivat, etteivät olleet itse tehneet kepposta. Ja jos olisivat, tuskin niin aito kiljuminen ja pelokkaat ilmeet... Hieman myöhemmin myös minun itseni näkemänä Frödingen mansikkakakusta oli osa kermasta pöydällä. Siinä samassa käskin vieraiden mennä kotiin, pakkasin minulle ja siskolle vaatteet ym. tavarat ja juostiin koko matka n. 3 km tätimme luokse. Sinne jäi isä asumaan ja kaikki herkut ja lahjat... Tapahtuneesta nyt aikaa jotain 13 vuotta, isästä ei tietoakaan (hän oli aina ollut huono, siksi ei kiinnostanutkaan) ja pikkusiskolla nykyään mies ja yksi 8-kuukautinen poikavauva. Nyt paljon myöhemmin herännyt epäilykset, että äiti olisi ollut asialla..