1. Varo juuttumista. Etsi sisäistä ja ulkoista liikettä
Meillä ihmisillä on taipumus jäädä jumiin, istumaan sinne sohvannurkkaan. Elämässä tarvitaan ponnistusvoimaa, ja sitä kannattaa aina etsiä itsestä. Levätä ja rentoutuakin toki pitää, mutta liike vie meitä eteenpäin.
Oli jumi, iso vaikeus ja kipu, kun erosin lasteni isästä vuonna 1987. Perhe on kokonaisuus. Kun sen eheys hajosi, oli rakennettava uutta.
Hyvät omat lapsuudenkokemukset, lapsieni läsnäolo ja vahva luottamus tulevaisuuteen auttoivat. Arki vaati ponnistuksensa ja samalla vei kohti uutta tulevaisuutta.
Suuri liikkeellelähtöni oli vaellus Espanjassa, Camino Francés-reitillä. Sain vahvan sisäisen kutsun, kun luin aiheesta sattumalta lehtijutun. Tuonne! Tiesin heti, että pyhiinvaellus on minun juttuni. Toteutin unelman viisikymppisenä neljän muun naisen kanssa. Patikoimme vajaat 100 kilometriä reitistä.
Vuonna 2014 lähdin yksin. Tiesin, että nyt on sen aika. Halusin kulkea omissa ajatuksissani vailla velvollisuutta seurustella tai huolehtia toisista. Vaelsin 760 kilometriä neljässä viikossa. Koin vahvasti: olen kulkija Linnunradan alla. Perilletulo Compostelan suureen katedraaliin herättää kaikissa pyhiinvaeltajissa vahvoja tunteita. Minulle se oli pysähdyttävä rakkauden kokemus. Tuli vakaa, varma olo. Tässä minä olen.
Seuraavana vuonna kuljin alkuperäisen Camino Primitivon, vuoristoisen reitin. Hiljaisuuden kokemus oli huikea.
Vaeltamisesta tulee riippuvaiseksi. Elämä on silloin niin yksinkertaista. Pakkaat repun ja kuljet. Iltapäivällä saavut majapaikkaan, menet suihkuun, etsit ruokapaikan ja käyt ehkä messussa. Rytmi ja rutiinit. Siinä on kaikki.
2. Ota unet oppaiksi. Kirjoita unipäiväkirjaa
Unet ovat viisaita. Niiden viestiä kannattaa kuulla. En etsi tulkintoja symbolikirjoista tai Freudin teorioista. Jungin ajattelu on aika lähellä omaani.
Meillä on yhteinen kollektiivinen alitajunta, joka tuottaa kuvia, tarinoita ja myyttejä. Oma elämäntarina kietoutuu uniin syvällisellä tasolla.
Usein unen tunnelma antaa jo vastauksen kysymykseen. Näin äskettäin armollisen unen. Minun piti opettaa, mutta olin hukassa. En tiennyt mitä tehdä.
Yllättäen oppilaat keksivätkin itse kaikkea mielenkiintoista. Unen tunnelma kertoi, että saatoin olla tyytyväinen tekemääni työhön psykologian opettajana.
3. Elä ihmisiksi ihmisten keskellä. Liiku kohti toisia
Pyhiinvaelluksella ei ole arvoja eikä titteleitä. Siellä todella eletään ihmisiksi. Toisen kohtaaminen aidosti ja syvästi ilman rooleja on hieno kokemus.
Olemme helposti sokeita läheisten ihmistenkin suhteen. Mitä heille todella kuuluu? Äitini kuolema pari vuotta sitten oli iso rajapyykki elämässäni. Hän on lopullisesti poissa. Kukaan ei ole täällä ikuisesti.
4. Luota. Sinua kannatellaan
Henkisiä kokemuksia on vaikea pukea sanoiksi. Sanat ja käsitteet eivät yksinkertaisesti riitä. Tunnen vahvasti, etten elä itseni varassa. On voimia, jotka kantavat
minua. Koen, että on enemmän. On jotakin, mikä ylittää aistikokemuksen. Kaikkea ei voi rationaalisesti selittää.
Marjatta Lehtovirta, 67, on eläkkeelle jäänyt psykologi. Hänellä on kolme lasta ja viisi lastenlasta. Hän asuu puolisonsa kanssa Tampereella. Lehtovirran kirja Druidiset sirut – Santiago de Compostela (Kunsti Kustannus).
Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 10/2017
