1. Parasta on vapaus, rauhallisuus ja saa itse yksin päättää asioista ilman ylimääräisiä neuvotteluja. Raskainta on itse yksinäisyys. Yksin ilman olkapäätä ja jotain jolle purkaa tuntojaan. Riba
2. Yksinelämisessä on parasta että et ole tilivelvollinen kenellekään. Voit sisustaa kotisi miten itse tahdot, ei tarvitse tehdä kompromisseja mistään, voit tuulettaa koska haluat, pidät siivouspäivän kun se sinulle sopii. Voit olla ja tulla miten haluat. Asioita on lukematon määrä... Raskaimmalle voi tuntua ajoittain juuri itse yksinäisyys, ei ole ketään kuka jakaa asioita ja kaiken saat ja joudut tekemään yksin.
3. Yksinelämisessä mielestäni parasta on oma rauha. Omassa asunnossa saa olla rauhassa ja ei tarvitse sopia yhteisistä säännöistä. Vapaus on ehkä kaikista positiivisin asia. Raskainta on se, jos joutuu olemaan vasten tahtoaan olemaan liikaa yksin. Esimerkiksi jos kavereilla ei ole aikaa tai ystävät ja sukulaiset asuvat kaukana. Tällöin yksinäisyys voi saada liian suuret mittasuhteet. Itse ainakin koen, että tarvitsen tietyn määrän omaa aikaa, ihan vain itselleni. Liika häly ja ihmismäärä stressaavat liikaa.
4. Parasta on että saa syodä ja juoda mitä haluaa, milloin haluaa ja missä haluaa, kukaan ei valita porkkanaillallisesta taikka irtokarkkiaamiasesta.
5. Oma rauha,saa tehdä mitä haluaa. Onhan se välistä yksinäistä ja surullista painaa iltasella pään tyynyyn. Se myös kun toisinaan katsoo tuttuja ja muita joilla on kumppani, tuntuu yksinäiseltä ja ulkopuoliselta. Joittenkin on vain parempi olla yksin.
6. Yksinelämisessä parasta on se, kun ei tarvitse ajatella muita kuin itseään. Kaikkea kuluu vähemmän eikä elämän tarvitse olla kovin säännöllistä, vaan voi tehdä kaiken omaan tahtiinsa. Saa valvoa vaikka läpi yön jos siltä tuntuu. Huonoa on se, että puhekumppania ei aina ole siinä silloin, kun sitä tarvitsisi. Matkustaminen on hauskempaa myös seurassa. Unohtamatta tietenkään parisuhdetta.
7. Itsenäisyys on parasta.
8. Yksinelämisessä on parasta se että saa tehdä mitä ja milloin vain ilman arvostelua ja mulkoilua. Niin ja kaukosäätimen pito-oikeus pysyy itsellään. Huonointa on yöt ja synkät hetket ja ilon hetket kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa ne. Arjessa kumppani on parasta mitä maan päällä on joten ne sinkkuuden hyvät puolet kalpenee parisuhteen rinnalla.
9. Parasta voi tehdä asiat miten haluaa raskainta kun ei saa keneltäkään tukea.
10. Varmaan se, että ei ole kenestäkään riippuvainen ja saa itse päättää tekemisistään.
11. Parasta yksinelämisessä on se, että on oman aikansa sekä tekemisiensä herra, voi siis halutessaan elää spontaanistikin. Ei tarvitse olla ottamassa huomioon toisen vaatimuksia. Tämä on kuitenkin yksinelämisen huonokin puoli, sillä on mukavaa, kun saa jakaa arkensa, ilonsa, surunsa ja ajatuksensa toisen kanssa. Nyt kun syys on tulossa, niin olisi entistä mukavampaa olla yhdessä toisen kanssa, lukea, katsoa elokuvia, mennä kävelylle ja saada energiaa ja iloa toisen läsnäolosta. Raskaimmalta yksineläminen siis tuntuu näin syksy- ja talvikaudella.
12. Saa olla kuin Ellun kana.
13. Parasta yksinelämisessä on rauha. Pahinta on ikävä lapsia ja juttelukumppania kohtaan.
14. Vapaus tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa. Raskainta kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa hienoja hetkiä.
15. On ihanaa kun tulee kotiin väsyneenä, saa mennä vapaasti jääkaapille, heittää vaatteet mihin haluaa ja olla hiljaa. Kukaan ei valita mistään. Yksinäinen olin kesäiltoina kun istuin keinussa ja katselin kaunista pihaani, ei ollut selänpesijää pihasaunassa ei vieressä pitämässä kainalossa. Kun elämä murjoo olisi mukavaa kertoa se luotetulle kumppanille joka sanoisi, kyllä se tästä selviää ja me selviämme yhdessä.
16. Yksin on parasta kun saa päättää tekemisistään, menoistaan, ruoka-ajoista ynnä muusta. Saa syödä vaikka näkkäriä sängyllä eikä murut haittaa ja mikä parasta saa kuorsata rauhassa ilman että toinen häiriintyisi. Myös eläintenpito helpompaa niin ei tule sanomista karvoista ja siivota voi silloin kun jaksaa ja kehtaa. Pahinta on jos on ongelmia tai surullinen eikä ole ketään kenen kanssa jakaa ne. Toisaalta myös ilot olisi mukavampi jakaa kumppanin kanssa.
17. Olen 66 vuotias ja ollut aviossa saman miehen kanssa 43 vuotta ja aina yhdessä. Välillä kaipaa yksinäisyyttä. On aivan ihana kun välillä saa olla yksin en silti ole yksinäinen.
18. Yksinelämisessä on kai parasta se, että ei tarvitse ottaa toista huomioon ja voi päättää yksin menemisistään ja ostamisistaan. Mutta itse olen kokenut yksinelämisessä raskaimmaksi sen kun kaipaa juttukaveria, täytyy aina lähteä kotoa pois ihmisten keskelle ja pahimpana kyllä koin ihon yksinäisyyden eli läheisyyden puutteen.
19. Yksinelämisessä on parasta vapaus. Saa tehdä mitä mielii ilman sovittelua ja kompromisseja. Toisaalta pitemmän päälle se loistokkuus katoaa. Olen kuitenkin sitä mieltä että jokaisen tulisi osata olla yksin.
20. Parasta yksinelämisessä on vapaus tulla ja mennä, milloin huvittaa. Yksineläjä ei ole tilivelvollinen kenellekään menemisistään. Raskasta on se, että ei ole aina kumppania, jolle jakaisi raskaat ja iloiset asiat tai tapahtumat.
21. Elän tällä hetkellä parisuhteessa, mutta vielä vuosi siten asuin yksin. Yksinelämisessä on haitat ja hyvät puolensa. Sisustuksen saat päättää vapaasti, saat olla kotona niin kuin haluat, saat mennä ja tulla oman mielen mukaan. Huomasin kuitenkin pian, että yksinasuminen on myös yksinäistä. Aina kaverit ei jaksanut tulla luokse ja iltoja sai viettää yksinään. Yht´äkkiä iski pimeänpelko, mitä ei aikaisemmin ole ollut ja mielikuvitus alkoi laukata. Silloin sitä seuraa kaipasi tosissaan. Ehkä surullisimmat päiväkirjamerkinnät on kirjoitettu juuri yksinäiseksi tuntiessa. Kyllä ihminen on laumaeläin ja kaipaa sosiaalista kanssakäymistä päivittäin!
22. On oman elämänsä herra, saa päättää tekemisensä itse. Raskainta on tietysti, että ei voi jakaa toisen kanssa iloja ja suruja. Olen silti sitä mieltä, että ihmisen on osattava olla myös yksin- siihen pystyy silloin kun on sinut oman itsensä kanssa.
23. Pidän yksinolosta. Yksinäisyydestä tuskin pitäisin. Kiihkeä haluni yksinoloon on usean läheiseni mielestä outoa ja perin kummallista. Jatkuva sosiaalisuus ja seuranpito käy minulle ajan oloon kerta kaikkiaan sietämättömäksi ja muutun todella hankalaksi. Pieni hengähdystauko silloin tällöin oman itseni seurassa on minulle välttämättömyys. Näin siitäkin huolimatta, että moinen käytös saatta pahoittaa minulle rakkaiden ihmisten mielen.
24. Parasta on kun kämpässä on kaikki omalla paikalla ja pysyy. Raskainta on hiljaisuus ei ketään kenelle puhua.
25. Voi mennä ja tulla ihan miten haluaa, kukaan ei valita. Saa olla koneella niin paljon kun haluaa ja tehdä mitä tahansa ruokaa ja puhua puhelimessa niin paljon kun lystää. Joskus on tylsää nukkua yksin kun elämä tuntuu raskaalta, silloin kaipaa toista viereensä.
26. Olen elänyt yksin jo yli 10 vuotta mieheni kuoltua. Alussa oli outoa mutta nyt osaan nauttia yksin elämisestä ei tarvitse välittää muusta kuin itsestään.
27. Vapaus olla miten haluaa, ei ole vastuussa kotitöistä samalla tavalla kuin jonkun kanssa asuessa. Saa olla hiljaa ilman että joutuu selittelemään. Raskaimmalta tuntuu juhlapyhien aikaan, silloin kun läheisten kuuluisi olla yhdessä.
28. Vapaus on parasta kukaan ei kontrolloi ,mitä ostan kaupasta,milloin tulen kotiin. Mutta illalla ei ole puhekaveria. Myös tulot on pienet. Matkustaminen on kallista kun täytyy ottaa yhden hengen huone matkoilla.
29. Yksinelämisessä ei ole mitään kivaa. Kun noin 15 vuotta sitten erosin silloisesta puolisostani, hankin uuden kumppanin noin kahdessa kuukaudessa ja mukavaa on hänen kanssaan ollut siitä lähtien ja on edelleenkin.
30. Yksinelämisessä on tietenkin parasta se,kun saa tehdä asioita juuri siinä tahdissa niinkuin haluaa. Ei tarvitse ottaa toista huomioon vastahakoisesti. Tietenkin jos on jollain lailla vaikeassa tilanteessa, toisen henkilön tuki voisi olla tarpeen. Itselläni ei vielä hirveästi ole kokemusta näistä asioita, kun olen vuoden verran asunut itsenäisesti ja vanhemmat ovat vielä hyvässäkunnossa.
31. Olen ollut yksin jo parikymmentä vuotta joten olen tottunut siihen ,että on yksin. Ei tarvitse huolehtia muista joskus iltaisin kun menee nukkumaan niin silloin välillä kaipaa toista ihmistä.
32. Yksinelämisessä parasta on kun saat pitää tavarat niillä paikoilla kun haluat, siivota silloin kun huvittaa ja kutsua ystäviä kyläilemään silloin kun sinusta itse siltä tuntuu. Mutta on yksineläjän arjessa huonot puolensakin. Kun olo on kurja ja kaipaa seuraa ja piristystä tai kun olo on mitä parhain ja tuntee uhkuvansa onnea ei kanssaeläjä ole sinun kanssasi näitä iloja, naurua sekä suruja ja murheita jakamassa.
33. Parasta yksinelämisessä on ehdottomasti oma rauha ja vapaus tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Myös talouden kulut ovat paljon pienemmät yksin asuessa. Raskainta on välillä päälle pukkaava yksinäisyyden tunne.
34. Juhlapyhät raskaimpia.
35. Parasta on vapaus ja riippumattomuus. Ikäväintä on se, että joskus ei huvita lähteä yksin matkalle, elokuviin tai lenkille.
36. Yksin olo ja yksinäisyys ovat saman kuuloisista nimistään huolimatta kovin eri asioita. Yksinolon voi nähdä omana valintana. Omana lomaviikkona mökille, rauhallisena lenkkinä työpäivän jälkeen tai illanvietosta poisjättäytymisenä. Yksinäisyys taas tuntuu minusta pidempikestoiselta ja siinä on negatiivisempi sävy. Yksineläminen tuntuu raskaimmalta suurten mullistusten aikana. Olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Hyvät haluiasi jakaa jonkun kanssa ja huonoina aikoina kaipaisi tukea. Jass
37. Yksin elämisessä oli kamalinta illat. Varsinkin talvisin kun oli kylmä. Ei ollut ketään kenen viereen kietoutuisi lämpimään.
38. Parasta itsenäisyys ja oma rauha.
39. Yksinelämisessä parasta että voi toimia miten haluaa ja huonointa että kaikki kulut pitää maksaa yksin.
40. Yksinelämisessä parasta on se, ettei tarvitse enää kuunnella humalaisen miehen örvellystä ja odottaa häntä kotiin joka viikonloppu. Parasta on myös hiljaisuus, kun saat olla kotona niin kuin tahdot, eikä kukaan tule karjumaan sinulle, että heitä minut kylille. Raskasta aikaa yksinäisyydessä on iso vastuu itsestään eikä kukaan tule sinua katsomaan elleivät sitten omat lapset tule. Onneksi minulla on ollut kaksi niin ihanaa tytärtä, jotka auttavat tarvittaessa, vaikka vaan vaihtavat palaneen lampun tilalle uuden ja käyvät kaupassa, jos olen sairastunut. Minusta en enää vaihtaisi uutta elämääni vanhaan elämään, niin tuskallista elo oli humalaisen puolisona.
41. Kaikkein parasta yksinelämisessä on tunne siitä, että itse hallitset omaa elämääsi ja menojasi. Kukaan ei vaadi sinulta mitään, koti pysyy sellaisena kuin sen aamulla töihin lähtiessäsi jätit. Ei tarvitse kärsiä toisen ihmisen aiheuttamista ongelmista ja epäluottamuksesta. Saat olla rauhassa ja tietyin osin kevein mielin.
42. Yksinelämisessä parasta on se, kun saa mennä ja tulla ja tehdä mitä haluaa ja miten haluaa. Ei tarvitse kysyä muiden mielipiteitä tai ottaa ketään muuta huomioon.
43. Sinkun arki on parasta. Kukaan ei hoputa, ole tiellä eikä vaadi. Kaikki toimii omilla ehdoilla, omalla aikataululla ja juuri niinkuin haluaa ja viitsii. Raskasta yksielo on lähinnä voimaa ja lisäkäsiparia kaipaavissa asioissa, tavaroiden siirtelyssä, kantamisessa, tai kun ei millään viitsisi itse viedä roskapussia.
44. Kun elää yksin, saa ihan itse päättää tekemisensä, menemisensä ja tulemisensa. Kukaan ei naputa tekemättömistä asioista, saa elää niinkuin itse haluaa. Raskainta on se, kun kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä, eikä sitä ole saatavilla. Juttukavereita löytyy kyllä, aina voi soittaa jollekin, mutta läheisyyttä ei saa soittamalla.
45. Yksinelämisessä on parasta, kun saat olla välillä tekemättä mitään tai olla huomioimatta ketään. Viikonloput tuntuvat monesti hyvin pitkiltä ja yksinäisiltä. Työkaverit usein suunnittelevat mitä tekevät perheineen viikonloppuna. Se kun tuntuu itsestä joskus pahalta kun ei ole sitä kumppania kenen kanssa voisi suunnitella tekemisiä.
46. Yksinelämisessä parasta on kun ei tarvitse välittää toisen mielipiteestä saa itse päättää kaikesta. On itsestä kiinni tuleeko asiat tehtyä ei tarvitse turhaa odottaa että toinen tekisi ja pettyä jollei tee. Kurjinta se ettei toinen ole tukena ja antamassa hellyyttä ja turvallisuuden tunnetta.
47. Saa tehdä mitä huvittaa.
48. Yksinelämisessä on parasta se, että on oman elämänsä herra ja saa päättää kaikesta yksin: saa siivota kun huvittaa, mennä nukkumaan kun väsyttää, ostaa vaikka viidet kengät jos mieli tekee. Kaikista raskaimmalta tuntuu silloin, kun kaipaisi olkapäätä, lohduttajaa ja rakkautta. En harrasta mitään irtonumeroita, joten kun halipula iskee, on aika orpo olo.
49. Pitää tulla itsensä kanssa toimeen. Ei se ole sen kummempaa.
50. Kun on yksin saa tehdä omia asioita silloin kun huvittaa. Voi lähtee vaikka matkalle ex temporee.
51. Yksin elämisessä on parasta, kun saa mennä ja tulla niinkuin haluaa. Ei tarvitse aikatauluttaa elämäänsä jonkun muun takia. Ei tarvitse huolehtia toisen asioista. Mutta vaikeaa se välillä on kun haluaisi sen oman kullan kainaloon köllähtää sohvalle tai sänkyyn. Joskus tuntee itsensä yksinäiseksi vaikka kavereita on paljon ympärillä.
52. Yksinelämisessä parasta on se ettei kukaan voi komennella että tee sitä ja tätä vaan saa itse päättää mitä kulloinkin tekee. Raskaimmalta se tuntuu esimerkiksi silloin kun on kipeä kun ei ole ketään hoivaamassa ja pitämässä seuraa.
53. Yksineläessä ei tule turhaa kinaa ,kaikesta kotona saa syyttää puhtaasti itseään. oppii huomaamaan ettei ehkä yritä parastaan. mutta kun illat pimenee ja ahdistus painaa, olisi paljon mukavampaa vain painua toisen syliin piiloon pahaa maailmaa.
54. I love to be alone. I have found peace, love and passion in my heart. It´s never hard to be alone.
55. Ei ole vastuussa kenellekkään kun tekee mieli kaikkea ihanaa.
56. Yksinelämisessä on parasta se kun voi ottaa aikaa itselleen ja keskittyä rauhassa omiin puuhiin. Kaikkein raskainta yksinolo on silloin jos sairastaa ja myös silloin kun tietää ettei kukaan tule käymään.
57. Yksinelämisessä on parasta kun voi muuttaa mieltään eikä tarvitse perustella sitä kenellekään. Yksineläminen ei tarkoita sitä että on yksinäinen. Joskus minua mietityttää kaipaako sitä vanhana mummona jotakuta saman katon alle, mutta asiat voivat muuttua vielä moneen kertaan loppuelämän aikana.
58. Yksinelämisessä on parasta se vastuuttomuus! Että voi tehdä nopeita ja spontaaneja päätöksiä, olla myöhään töissä, syödä kun huvittaa ja jättää perjantaisin siivoamatta. Mutta toisaalta... se on kai aika sisällötöntä elämää?
59. Yksinelämisessä parasta on oma vapaus ja oma aika. Saa tehdä asioita omaan aikatauluun tai olla tekemättä niitä. Kehnointa yksinelämisessä on liika yksinäisyys, joka voi välillä vaivata. Mikäli kavereilla ei ole aikaa, voi yksinäisyys tuntua joistakin liialliselta. Mielestäni ihmiset ovat erilaisia ja osa tarvitsee enemmän omaa aikaa kuin joku toinen.
60. Yksinelämisessä on parasta se, että voi muuttaa suunnitelmia tuosta noin vain. Raskaimmalta tuntuu syksyn pimeät ja yksinäiset koti-illat, varsinkin kun pitäisi mennä yksin nukkumaan.
61. Yksinelämisessä on parasta se, että tulet ja menet miten haluat, syöt mitä haluat, teet mitä haluat, ei tarvitse passata ketään. Pahinta silloin kun tarvitsee sitä toista rinnalle, ystävää, huolien kuuntelijaa,kumppania, elämässa yhdessä selviytyjää, rakkautta.
62. Yksinelämisessä on mukavaa tietysti vapaus ja itsehallinta, ja se, että saa olla miten epähienosti tai lötkösti vaan, eikä ketään haittaa. Mutta toden puhuen nämä ovat aika heikkoja syitä... Oikean ihmisen kanssa kun ei tarvitsisi kuitenkaan huolehtia, etteikö saisi olla oma itsensä ja halutessaan lötköstikin. Raskasta yksinolo on esimerkiksi silloin, kun tulee televisiosta tosi hauska ohjelma. Tai se olisi hauska, jos sitä saisi katsoa jonkun kanssa. Yksin on tylsä nauraa. Ja joskus sitä vain kaipaisi halausta. P
63. Yksinelämisessä on parasta se, ettei ole riippuvainen kenestäkään tai kenenkään tekemisistä. Voi liikkua vapaasti ja tehdä juuri sitä, mitä milloinkin huvittaa. Yksineläminen on silloin raskasta, kun asiat menevät huonosti ja kaipaisi tukea. Olisi ihanaa, kun joku olisi kotona vastassa, kun tulet kotiin ja jolle kertoa päivän huolet.
64. Parasta yksinelämisessä oli, kun sai tehdä mitä haluaa ja olla miten haluaa. Välillä öisin kyllä olisi kaivannut jonkun siihen viereen, varsinkin, jos näki painajaisia tai oli muuten vaan haikea olo. Täytyy sanoa, että olen ikionnellinen kumppanistani, vaikka joskus ottaakin päähän. Ei sinkkuilua kauaa jaksa, ainakaan minä.
65. Saa tehdä itsenäisiä ratkaisuja minne, koska ja miten lähtee tai mitä tekee. Kurjalta tuntuu mennä yksin leffaan, konserttiin tai taidenäyttelyyn. Juhlapyhät saattaa olla kurjia.
66. Yksin elämisessä parasta oli oma rauha,jota kukaan ei hämmentänyt. Nautin siitä suunnattomasti, kunnes tapasin ihmisen, jonka halusinkin hämmentävän rauhaani!
67. Yksinelämisessä parasta on vapaus, kukaan ei rajoita sinun elämääsi. Raskainta on silloin kun sairastaa ja kukaan ei voi auttaa eikä lohduttaa, on vain selvittävä yksin.
68. Ihanaa on kun voi valita jompsin kumpsin. Se onnistuu ikäihmisillä ainakin meillä niin että toinen on mökillä ja toinen kaupunkiasunnossa,sopivin väliajoin. Toimii!
69. Kyllä kaksin on kivempi elää kuin yksin.
70. Ei tarvitse huomioida muita.
71. Vapaus.
72. Parasta on oma vapaus tehdä asioita oman aikataulun mukaan. Ikävää on yksinäisyys. On ikävää sairastaa, kun ei ole hoitajaa, ei keskustelukumppania, ei vakituista seksikumppania.
73. Yksinelämisessä parasta on vapaus, mutta iloja ja suruja olisi ihanaa jakaa toisen kanssa.
74. Saa yksin päättää kaikesta.
75. Ei tarvitse ottaa toista huomioon ja saa mennä ja tulla niin kuin itse haluaa ja aikataulut pitää...
76. Yksinelämisessä on raskainta se, että kaikki asiat pitää tehdä yksin. Se tuntuu raskaimmalta silloin kun käy nukkumaan ja vieressä ei ole ketään.
77. Yksinelämisessä ehdottomasti parasta on se, että voi tehdä mitä haluaa, esimerkiksi lähteä matkalle ilman huolta muista. Raskaimmalta se tuntuu erityisesti juhlapyhinä ja silloin, kun on huono päivä.
78. En osaa sanoa koska olen ollut nykyisen aviomieheni kanssa 19-vuotiaasta saakka eli melkein 20 vuotta.
79. Saa mennä mihin itse tykkää siis vapaus. Kun on tehtävä päätöksiä tai murheita silloin olisi toinen kiva. Molemmissa on huonot ja hyvät puolet.
80. Yksinelämisessä parasta on ettei tarvitse elää muiden aikataulujen mukaan. Eli kukaan ei ole rajoittamassa tekemisiäsi. Raskaimmalta se kaiketi tuntuu iltaisin ja öisin jolloin ei saa nukutuksi ja kaipaisi seuraa ja läheisyyttä.
81. Yksielämisen ikävin juttu on ehkä se, ettei voi spontaanisti jakaa hyvää tai huonoa oloaan tai yllättää puolisoa mukavasti. Toisaalta hyvä ystäväverkko pystyy korvaamaan tämän mainiosti.
82. Koti on onnen paikka, kun kukaan ei ole äreänä tai moiti, ilmapiiri on onnellinen. Saa syödä, nukkua, valvoa, katsoa tai kuunnella ohjelmia tai olla hiljaisuudessa. Raskasta ei ole ollut kertaakaan vaikka niin luulin, kun puoliso otti eron vuosikymmenien jälkeen.
83. Yksinelämisessä on ehdottomasti parasta se, ettei tarvitse ottaa vastuuta muista kuin itseståän. Raskaista on se, kun aina silloin tällöin muistaa, ettei tässä maailmassa ole ketään, kuka rakastaisi sinua.
84. Yksinelämisessä on sekä hyvät että huonot puolensa. Aiemmin yksin eläessäni iloitsin vapaudesta, ja siitä että sain itse päättää muun muassa aikatauluistani. Milloin ja missä syön, siivoanko nyt vai ensi viikolla. Nyt jonkin aikaa parisuhteessa elettyäni en enää viihdy yksin kotona. Kaipaan toisen ihmisen tuomaa turvaa ja seuraa. Ripa
85. Yksielämisessä on parasta että voit tulla ja mennä kuinka haluat, ei tarvitse kysellä kenetäkään lupaa. Voit syödä silloin kun huvittaa ja mitä haluat, voit katsoa tv:stä sitä mitä haluat ja kuinka myöhään haluat. Voit mennä nukkumaan silloin kun huvittaa, ei tarvitse herätä yöllä kun toinen käy vessassa. Voit sisustaa oman kotisi juuri oman makusi mukaan. Ei tarvitse tehdä kompromisseja. Raskainta on juhlapyhät, ja yleensäkin sunnuntait kun silloin perheet viettävät aikaa oman perheensä kanssa omissa oloissaan ja silloin yksinäisyys joskus oikein tuntuu pahalta, silloin on harvoin mitään sellaista mihin sinkku voisi ängetä mukaan. Myös sunnuntaiaamut ovat sellaisia jolloin olisi ihanaa herätä jonkun kainalosta ja viettää aamupäivä sängyssä! Ja kun sattuu jotain oikein kivaa tai inhottavaa olisi kiva kun olisi joku kenen kanssa jakaa ne. Rahallisesti yksinelämisessä joutuu koville kun joutuu yksin maksamaa ne kaikki asumis- ja elämiskulut.
86. Yksinelämisessä mielestäni on parasta, että on hiljaista, saa aikaa itselleen ja omille ajatuksilleen sekä saa itse päättää kaikesta. Yksinelämissä on huonot puolensakin, esimerkiksi se kun ei ole siinä asunnossaan ketään, jolle jutella ja vaihtaa kuulumisia. Itse kyllä mieluummin asun jonkun kanssa, kuin yksin. On se paljon mukavampaa!
87. Olen yksin, mutta en yksinäinen. Mutta kyllä sitä joskus kaipaa kumppania,jonka kainaloon voisi käpertyä. Mutta kaikkeen tottuu.
88. Se, että saa päättää tekemisistään eikä tarvitse siivota toisen jälkiä. Kämppä saa olla siinä kunnossa kun halua eikä kukaan napise sotkusta. Iltaisin tietenkin inhottavinta, kun joutuu nukkumaan yksin.
89. Yksineläminen on ihaninta silloin, kuin on paljon töitä ja stressiä. Yksin on kuitenkin raskasta loma-aikana, kun kaipaisi seuraa ympärilleen.
90. Yksineläjä saa päättää asioista yksin kysymättä toisen mielipidettä. Yksineläjä voi mennä ja tulla miten tahtoo. Yksineläjällä on oma rauha kun hän sitä tarvitsee. Toisaalta kun tuntuu yksinäiseltä ei ole ketään lähellä helpottamassa oloa. Koti voi tuntua joskus liian autiolta.
91. Yksin saa tehdä juuri sitä mitä haluaa silloin kun huvittaa, eikä ole muille vastuussa. Tietenkin välillä olisi mukavaa, jos tietäisi, että kotona odottaisi joku rakas ihminen.
92. Yksin elämisessä on se parasta ei ole sitoutunut kehenkään ja voi vapaasti yksin päättää asioistaan. Joskus pimeänä syksy-iltana sitä kaipaisi puhekaveria.
93. Vapaus mennä ja tulla, oma päätöksenteko ja valinnat -kaikessa. Vapaana matkustelu, lukuisat uudet kontaktit maailmalla ja koto-Suomessa, jotka voisivat jäädä syntymättä valmiissa seurassa. Yksinäisintä on muiden perheiden parissa kun on ainoana lapseton ja pariton.
94. Yksinelämisessä on parasta tietynlainen itsekkyys. Kotona ollessa kaiken voi tehdä hyvällä omallatunnolla ottamatta ketään huomioon. Kompromisseja ei tarvitse tehdä ja aina on omaa aikaa. Tavarat pysyvät järjestyksessä, eikä toisten jälkiä tarvitse siivota.
95. Itse en elä yksin, enkä tunne itseäni yksinäiseksi. Jokaisella ihmisellä pitää kuitenkin olla joku, johon turvautua vaikeina, epätoivoisina, surullisina ja yksinäisinä aikoina. Kenenkään ei tulisi olla yksin. Tietysti on aikoja, jolloin jokainen haluaa olla hetken yksin. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin mielestäni akkujen lataamista.
96. En tiedä lasketaanko yksinelämiseksi yh-elämä. Kaipaan aikuisseuraa, juttelua, asioiden jakamista. Varsinkin sukulais- tai tuttavavierailujen jälkeen tulee orpo olo, kun huomaa, mitä vaille jää. Hyvänä puolena kai ne riidatkin sitten jää näkemättä ja kokematta.
97. Parasta on kun voi pitää löhöpäiviä kun ei jaksa touhuta. Tietää ja voi oman mielen mukaan kutsua omia ystäviä ja vieraita. Pääsee helpommin lähtemään spontaanisesti kursseille matkoille tutustumaan uusiin juttuihin, mikä itseä kiinnostaa. On hauska viettää yksin yöpukupäiviä hyvän kirjan kanssa, tai lukuöitä ja lukea sängyssä niin kauan kun jaksaa ja seurata yön tapahtumia valveilla. Rakentaa ruokavalio vain itselle sopivaksi.L ähteä tanssimaan vain jos todella itse tekee mieli,ei toisen vuoksi. Raskaalta tuntuu joskus perjantai-iltaisin, kun ajattelee että kotona ei odota kukaan kun tulee työstä kotiin. Myös joulu ja yleensä juhlapyhät ovat tunnetusti raskaita yksineläjällä joskus. Ei aina, Jos haluaa olla viettämättä kaikkien rituaalien mukaan. Nekin pyhät voi ottaa levon kannalta,tehdä joulu oman mielen mukaan. Eräs ystäväni vietti yksin joulun kun lapset lähtivät isälleen, hän haki kirjastosta kasan kirjoja ja luki ne läpi.
98. Kun kuulee seinän takaa kuinka naapurit tappelee keskenään, ja huomaa että yksinolossa ei tätä ongelmaa ole. Raskaita hetkiäkin yksinolossa toki tulee mieleen, mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan, eikä tehdä asioista ongelmaa. Mitenkäs se nyt sanonnassa menikään ettei kaatunutta maitoa kannata itkeä. Jokainen tekee oman valintansa, ja yksin on minun valintani.
99. Viihdyn hyvin yksin. Parasta siinä on, että saa tehdä juuri niinkuin itse haluaa kyselemättä lupaa.
100. Yksinelämisessä parasta on vapaus tulla ja mennä milloin vaan, mutta kääntöpuolena on myös se että nyt parisuhteessa on joku joka odottaa kotona.
101. Yksinelämisessä parasta on se että voi suunnitella itse omat aikataulunsa. Ei tarvitse välittää muista. Pahinta on se, että kun kaipaisi miehistä apua omakotitalon askareisiin, sitä pitää erikseen pyytää tutuilta.
102. Raskainta yksinelämisessä on se, ettei voi jakaa kokemuksiaan toisen ihmisen kanssa. Parasta on se, että saa elää omien tottumusten mukaan eli saa syödä ja siivota silloin kun huvittaa.
103. Yksinelämisessä on parasta ettei tarvitse keneltäkään kysyä mitään. Raskainta on kun ei saa kirjahyllyä siirettyä.
104. Itselläni ei ole lainkaan kokemusta yksin asumisesta, mutta tunnustan, että olen kaivannut omaa rauhaa ja olemista ilman tarkkailua ja selittelyä aina silloin tällöin. Onneksi mieheni tekee aina joskus iltavuoroja, joten saan olla tällöin vain itseni seurassa. Tällöin nautin täydellisestä hiljaisuudesta, en koskaan avaa radiota, TV:tä tai soita musiikkia, saa riittävästi äänihälyä työssäni. Toisen kanssa asuessa on jatkuvasti tarkkailun alaisena, tuttu ihminen huomaa pienimmätkin poikkeukset kaikessa mitä tekee, miten pukee, mitä syö. Se kieltämättä rassaa joskus. Toisaalta en osaisi enää asua yksin koko aikaa, sillä kaipaan myös asioiden ja kokemusten jakamista välittömästi.
105. Kaksi parisuhdetta kokeneena olen päättänyt, etten anna enää ikinä pois vapauttani! Ensimmäisen kerran erottuani makasin viikon ajan illat sohvalla ja surffailin kaukosäätimen kanssa televisiokanavia. Se oli minulle symbolinen vapautuminen sohvaperunamiehestäni. Ystävät ovat ihania ja seksikin maistuu sopivassa seurassa, mutta miksi laittaa itsensä kahleisiin, joiden mukana myy sielunsa?
106. Yksinelämisessä ehdottomasti parasta on itsenäisyys, en väitä etteikö parisuhteessa elävä ole itsenäinen. Tarkoitan nyt toisenlaista itsenäisyyttä: Menen minne haluan, milloin haluan tarvitsematta miettiä mikä milloinkin sopii kumppanille, päätökset teen itse -tottakai, kai tämä on tervettä itsekkyyttä. Ehkä joulu on aika jolloin voisi olla perhe? tai kenties jonain kauniina iltana mökkirannassa tulee ikävä? Yleisesti ottaen kuitenkin tiivistäisin: yksin vaan en yksinäinen....
107. Olen asunut itsekseni yli kymmenen vuotta. Toki aikanaan minulla oli kaksi koiraa, jotka pitivät huolen siitä, että ulkoilin säännöllisesti. En valinnut yksineloa, elämä vain toi sen eteeni, kuten paljon muita surullisia asioita. Nyt kun asun yksin, se ei suinkaan tarkoita, että olisin aina yksinäinen. Minulla on parisuhde, joka on kestänyt lähes nelisen vuotta, mutta miesystäväni asuu eri paikkakunnalla ja tapaamme säännöllisesti viikonloppuisin. Toki yhdessä asuminen voisi tuoda rahallista säästöä, mutta mahtuisimmeko me samaan asuntoon henkisesti onkin aivan eri asia. Tarvitsen omaa tilaa, haluan toisinaan olla itsekseni, mietiskellä asioita ja olla oman itseni kanssa ilman että joudun selittämään omia asioitani edes rakkaalle ihmiselle. Välillä tulee tilanteita, joissa kaipaan sitä, että voisin jakaa koko ajan arjen jonkun kanssa, mutta kun sitten asiaa tarkemmin mietin, tajuan, että en haluaisi muuttaa toisen kanssa saman katon alle.
108. Yksinäisyys tänä kesänä on ollut raskasta puolison kuoltua keväällä. Ystävät ovat pitäneet pystyssä. Vähitellen elämä voittaa, ja syksy on täynnä suunnitelmia. Yksin en ole tilivelvollinen kenellekään, mutta en myöskään voi jakaa kokemuksiani rakkaimpani kanssa.
109. Parasta on kun saa tehdä ihan sitä mitä haluaa ja milloin haluaa. Huonointa kun ei voi jakaa hyviä tai huonoja hetkiä sen yhden kanssa.
110. Yksinelämisessä parasta on ettei tarvitse perustella ratkaisujaan kenellekkään. Raskainta on ettei ole kainaloa johon kaivautua kun sitä kaipaa.
111. En ole yksineläjä, mutta kaipaan yksinäisiä hetkiä, ja vetäydyn välillä tarkoituksella hetkeksi omiin oloihini, jotta saan rauhoittua ja mietiskellä. yksinolo tuntuu raskaalta vain, kun kumppanini on poissa kaupungista ja on ikävä.
112. Parasta oma kaukosäädin.
113. Kun elää yksin, sekä hyvät että huonot ajatukset korostuvat ja saavat lisää voimaa, kun kukaan ei ole niitä keskeyttämässä. Yksineläjä sa tehdä todella töitä sen eteen, etteivät liiallinen itsekriittisyys ja itsetuhoiset ajatukset nakertaisi liikaa omaa mieltä. Toisaalta yksineläjällä on myös monia yksinäisiä ja yksityisiä onnenhetkiä, joiden aikana ymmärtää, että positiivisuus ja valoisuus todellakin saavat alkunsa ihmisen sisältä, eivätkä ainoastaan ulkoisista olosuhteista tai muista ihmisistä.
114. Yksinelämisen hyviä puolia on kun saa itse päättää ostamisistaan ja menemisistään eikä tarvi kysellä muilta. Huonoja puoliakin on joskus kun on paljon pyhäpäiviä ja kaikki harrastuspaikat on kiinni aika käy vähän pitkäksi.
115. Yksineläminen on paras elämsinmuoto, koska silloin ei ole vastuussa kenellekään. Raskainta se on silloin, kun yksinolo muuttuu yksinäisyydeksi. Esimerkiksi ei ole huippua olla yksin kipeänä ja laahustaa apteekkiin.
116. Jäin eläkkeelle 1.7.2009. Se oli uusi askel tuntemattomaan. Olin tehnyt töitä katkeamatta 15-vuotiaasta alkaen. Pidin työnteosta. Olen hyvin sosiaalinen, terve ja olisin ollut valmis jatkamaan työntekoa mutta yleisen laman vallitessa päätin poistua ennenkuin mahdollisesti irtisanotaan tai lomautetaan. Eläkkeellä olon alkuaika on ollut hyvin ihmeellistä. On lupa tehdä mitä haluaa ja koko päivän. Kuitenkin kaipaan että voisin olla josain hyödyksi, olenhan täysin terve ja työkykyinen. Kuka tarjoaa 63 vuotiaalle töitä? Tällaisena aikana ja kun vielä kehoitetaan ihmisiä pysymään työelämässä pidempään.
117. Yksin on joskus mukava olla, kun se on vapaavalintaista. Saa rauhassa tehdä itseä kiinnostavia juttuja, mm. lukea hyvää kirjaa. Olisi varmasti raskasta, jos yksinäisyys olisi vallitsevaa.
118. Ehdottomasti parasta yksinelämisessä on vapaus tehdä mitä haluaa milloin haluttaa. Ei tarvitse tarkistaa keneltäkään että sopisiko mennä nyt tai voinko tehdä tätä nyt. Raha-asiat saa hoitaa mielensä mukaisesti ja käyttää rahaa itseensä. Joskus kaihertaa mieltä tilanteissa, joissa ihmiset ovat tulleet paikalle pariskuntina. On jotenkin irrallinen ja eksynyt olo. Tuolloin kaipaa toista rinnalleen.
119. Yksinelämisessä parasta epäilemättä oma rauha. Ollessaan yksin voi vaan pysähtyä lepäämään ja kuuntelemaan elämän pieniä ääniä: hengitystä, sydämen sykettä, kellon tikitystä, kärpästen surinaa.. Ollessaan yksin on myös aikaa opetella olemaan yksin. On hyvä osata nauttia omasta seurastaan, sillä itseään ei pääse pakoon mihinkään. Yksinolemisen taito on varmasti parhaimmillaan silloin kun rakastaa itseään. Kun tietää että pärjää ja luottaa itseensä. Yksinoleminen voi myös olla yhtä tuskaa, jos on tottunut olemaan koko ajan jonkun läheisyydessä, ajatus yksinäisyydestä voi tuntua hyvinkin vieraalta. Yksinolemiseen voi myös liittyä jonkinlainen pelkotila jossa ei voikaan turvautua hädänhetkellä kehenkään muuhun kuin itseensä.
120. Yksinelämienn on ihan ok kun on terve,työtä ja ystäviä mutta kun elämä heittelee, tulee työttömyyttä, sairautta ja asioita joita haluaisi jakaa toisen kanssa tuntuu yksinelämienn vaikealta. Juhlapyhät ovat vaikeita, silloin ei tapaa edes ystäviä eikä esimerkiksi jouluna ole soveliasta ottaa yhteyttä kehenkään. Pitkien pyhien aikana tulee pysähdyksen hetkiä jolloin seuraa muiden esimerkiksi vanhojen pariskuntien liikkumista käsikynkässä ja tuntee piston sydämessä, noin minäkin haluaisin. Lapset ja lapsenlapset rikastuttaisivat elämää. Myös vierailut perheissä ovat kiusallisia kun ei ole toista mukana seurassa.
121. Yksinelämisessä parasta on että voi itse päättää omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Saa olla itsenäinen. Raskaalta se tuntuu kun sairastaa, jos joutuu työttömäksi ei ole toista joka auttaa joka tsemppaa ja kannustaa ja joka ehkä olisi töissä ja jonka palkalla eläisimme vaikean ajan. Ei ole ketään kenen kanssa jakaa vaikeat hetket. Kun tulee töistä kotiin avaa oven vastassa on hiljainen huone, ei ketään. Joskus ajattelee että olisi kiva jos vaikka tuore kahvinhaju tulisi vastaan, olisi joku joka odottaa jolle kertoa päivän kokemuksia jolle purkaa huolensa ja jonka olkapäähän olisi kiva nojata. Pahimpia ovat viikonloput ja pitkät pyhät jolloin Suomi on kiinni. Silloin sitä tuntee olevansa todella yksin. Sanoisin että terveenä ollessa normaalina kiireisinä työpäivinä ei olo ole yksinäinen, onhan päivisin työkavereita ja viikonlopun voi harrastaa, lukea, levätä tai kutsua kavereita kylään. Tksinolo on tietoisesti valittu vaihtoehto.
122. Yksinäinen ja yksin! Siinähän on kaikki parasta. Yksineläminen on ihanata ja mitä enemmän ikkee lissääntyy sitä makkeemmalta se maestuu! Ei tarvihe ottoo kettään muita huomioon. Aenakaan oman kurkihirren-alla asuvana. Voit tulla ja männä mieles mukkaan, joutumatta tekemään tiliä muille kun Luojalles! Joskus yön hiljasina,pitkinä tuntiloina,kun valavoo pakerrat, jostain kumman syystä! Silloin,ehkä silloin,kaikkein ikävintä ja haikeinta. Mutta,siitäkin on selevitty! Oppia ikä kaekki!
123. Olen vuosia ollut sinkku ja asunut yksin. Yksinelämisessä on hyvät ja huonot puolensa. Yksin saa tehdä ja mennä miten haluaa omien kavereiden kanssa ilman että tarvitsee miettiä miten omat menot sopii toisen aikatauluun eikä vie yhteistä aikaa. Voi vapaasti treffailla ja tavata uusia ihmisiä ja vaan nauttia siitä vapaudesta mikä on kun saa tarttua hetkeen. Yksin taas ei ole kiva mennä ilman seuralaista sukujuhliin, joissa kaikilla muilla on aina avec mukana vaikka en ole siellä yksin mutta olen kuitenkin yksinäinen. Kun illat pimenee ja talvi tulee kaipaa sitä toista, jonka kanssa olla ja tehdä kaikkea kivaa ja halailla. Myös pitkät viikonloput kun ei kaveritkaan ehdi tavata tuntuu kurjilta. Onko sitä sitten koskaan tyytyväinen siihen mitä on, tuskin..aina haluaa sitä mitä ei ole.
124. Olen elänyt suurimman osan elämästäni yksin, ja en tiedä onko se jo tottumiskysymys, mutta rakastan tätä. Raskainta on se vastuu yksin kaikesta, paitsi että olen oppinut siirtämään asioita hyvällä omallatunnolla. Yksineläjäkin voi nauttia elämästä ja käyttää aikansa kaikkeen jonninjoutavaan, eikä aina tehdä jotakin hyödyllistä. Luulen, että ihmiset saisivat siitä yksinolostaan paljon enemmän irti, jos uskaltaisivat tehdä sitä kaikkea hullua, mitä salassa haaveilevat. Esimerkiksi katsoa lempileffojaan 10 tuntia putkeen, ilman mitään keskeytyksiä. Minä teen niin, ja se on aivan upeaa.
125. Yksinelämisessä on ehdottomasti parasta se vapaus jonka se antaa. Ei tarvitse kysellä tai yrittää miellyttää toista. Yksineläminen muuttuu nanosekunnissa yksinäisyydeksi lokakuisena pimeänä iltana, jolloin olisi ihanaa käpertyä rakkaan kainaloon kuuntelemaan syysmyrskyn ulinaa...
126. Sellaisina päivinä kun haluaa vaan rauhaa ja hiljaisuutta, on ihana istua yksin sohvalla kasvonaamionaamassa katsomassa hyvää romanttista leffaa ja rentoutua. Silloin taas kun on ollut kamala päivä, toivoisi niin kovasti että olisi edes joku jonka kanssa voisi olla ja jutella, tai pelkästään olla hiljaa. Kunhan joku olisi läsnä.
127. Kun on vanha ja sairas, on päivät pitkiä yksin
128. Yksinelämisessä on parasta se, että saa itse suunnitella ajankäyttönsä eikä kukaan järjestä omaa elämääsi muille kuin omille urillesi. Raskainta on pitkien pyhien perheettömyys ja pitkä aika.
129. Yksinelämisessä on parasta positiivinen yksinäisyys, kun huomaa, että näin onkin ihan hyvä. Meditatiivinen kokemus. Yksineläjän elämä on kallista ja ei niin ekologista.
130. Minulla on kokemusta vain yksinasumisesta opiskeluaikana. Oli todella ihanaa, kun sai itse päättää milloin siivoaa ja mitä tekee. Nyt perheellisenä joskus kaipaa yksinelämistä.
131. Raskainta on kun on niin yksin että auttaisi jos kaveri kävisi kylässä juomassa vaikka kahvikupillisen eikä hänen edes tarvitsisi sanoa sanaakaan kun pelkkä läsnäolo jo helpottaisi yksinoloa.
132. Yksinelämisessä parasta on kun saa mennä ja tulla niin kuin haluaa, eikä tarvitse joka asiaan kysyä lupaa toiselta, saa itse päättää mitä televisiokanavaa katsoo ja kuinka pitkään ja mikä parasta: ei tarvitse katsoa urheilua! Raskaimmalta se tuntuu kun on yksin lapsen kanssa, eikä ole kumppania jakamassa vastuuta, hoitamassa lasta sillon kun itsellä on voimat lopussa tai haluaisi harrastaa omia juttuja. Varsinkin iltaisin, kun lapsi on nukahtanut, kaipaisi seuraa toisesta aikuisesta.
133. En ole yksin, mutta välillä kaksin yksinäinen. Mieheni tekee välillä pitkiä viikkojen mittaisia työkeikkoja itään tai länteen. Joskus yksinäisyys pelottaa, joskus sitä jopa kaipaa. Pitkän yksinäisyyden jälkeen oppii arvostamaan toisen ihmisen läheisyyttä: Hän on minun kotini.
134. Termit yksin ja yksinäinen nostavat karvani pystyyn kammosta, koska ne värittävät mielikuvat siitä, että elämä on puutteellista, tai että henkilö on jotenkin henkisesti vammainen. En kiellä sitä, eikö osalta ihmisten taustasta löytyisi näitä tekijöitä, mutta silloin helposti jätetään huomiotta ihmisten yksinäisyyden takaa syntyneet kivut ja toisaalta taas valinta. Ihminen voi elää täysin tasapainoista elämää itsenäisesti ilman muiden seuraa. En sano, ettei ihminen kaipaisi vierelleen toista ihmistä, mutta sanon, että taustatekijät voivat joissain tapauksissa olla niin kipeitä, esimerkiksi ystävien selkään puukotus tai kiusaaminen, että ihminen voi olla lähes mahdoton sitoa uusia ihmissuhteita ilman järjetöntä pelkoa toisen ihmisen menettämisestä.
135. Yksinelämisessä parasta on luoda lähelleen laaja läheisten piiri ilman että pitäisi elää heidän kanssaan joka päivä.
136. Olen puolisen vuotta sitten eronnut vaikeahkosta parisuhteesta, johon kuului avopuolison äkkipikaisuutta. Siksi olen paljon miettinyt yksinäisyyttä yksinhuoltajana jälleen. Tällä hetkellä on enemmän tilaa omille ajatuksille, tilaa nauttia asioista jotka tuottavat itselle mielihyvää. On aikaa löytää tilaa omalle rauhalle ja rauhoittumiselle vuorotyötä tekevänä. Osaan myös nauttia hiljaisuudesta, tai olen opetellut nauttimaan myös siitä. Opetellut pysähtymään ajatusten ääreen. Olen saanut antaa myös luvan erilaisille tunnetiloille, kenenkään niistä vaivaa näkemättä. Kiitos siitä yksinäisyydelle. On myös helpompaa suoda itselle oikeus olla tekemättä asioita, jos ei jaksa. Ei tarvitse selitellä jaksamattomuuttaan, vaan hyväksyä juuri se tila mikä itsellä siinä tilanteessa on kenenkään siitä rankaisematta. Mutta milloin yksinäisyys tuntuu raskaimmalta ? Ehkä enemmän silloin, kun kaipaa turvallisuuden tunnetta.
137. Ihminen ei tiedä mitään yksinäisyydestä, ennenkuin se sattuu omalle kohdalle, kuten minulle kävi. Yksin oleminen silloin tällöin on vain hyvästä, mutta entäs jos olet yksin jatkuvasti. Sinulla ei ole ketään, kenelle soittaa, kenen luona mennä käymään, ketä pyytää luonasi käymään. Minun elämäni on aika pitkälti tällaista. No, onhan minulla mies. Mutta ei omaa kumppania ja ystäviä voi verrata keskenään, koska ne on kaksi eri asiaa. Vaikka eläisi parisuhteessa, on silti ihmisellä oltava myös ystäviä. Ja mitä enemmän ikää tulee, sitä hankalampi on uusia ystäviä löytää, varsinkin, jos olet työtön.
138. Rauha yksinelämisessä on parasta. En kuitenkaan haluaisi asua yksin. Vain ja ainoastaan jonkin aikaa kun on yksin voi paremmin keskittyä omiin juttuihinsa. Yksineläminen kokonaan pelottaa.
139. Yksin saa hallita kaukosäädintä!
140. Naimisissa kohta 20 vuotta,joten yksinolo on kullanarvoista minulle!
141. Ihaninta on se, ettei kukaan ole selän takana kyttäämässä menojasi ja tekemisiäsi, olet itse vastuussa itsestäsi. Jos tänään ei huvita siivota, niin kärsit siitä vain itse, kellään muulla ei ole siihen sanomista. Raskainta on tietysti ajoittainen tylsyys tai yksinäisyydentunne, ja myös se, että jos et itse pysty tai osaa tehdä jotakin asiaa, ei apua välttämättä ole heti saatavilla.
142. Asun yksin pienessä yksiössä. Parasta on se, että täällä saa oman rauhan kun sitä tarvitsee, ei tarvitse riidellä kotitöiden jakamisesta - itse tekee kaiken silloin kun jaksaa. Joskus olisi tosin kiva, että olisi joku seurana ja etenkin iltaisin ja öisin haluaisi käpertyä jonkun viereen.
143. Vapaus, vapaus ja vapaus. Voi tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa ja missä huvittaa eli ei ole riippuvainen toisen aikatauluista ja vaatimuksista. Joskus tosin sitä toista olkapäätäkin tarvitaan.
144. On hyvä olla yksin, kun tietää ettei ole yksin, tapaa miesystäväni sanoa. Ja hän tietää mistä puhuu! Monien sinkkuvuosien jälkeen olemme löytäneet aikuisen rakkauden, mutta yksi sen tärkeimmistä pylväistä on se, että hyväksymme toistemme kaipuun myös yksinoloon. Kun on vuosia elänyt yksin, päättänyt tekemisistään ja tekemättäjättämisistään yksin, vastannut yksin hankinnoista ja elämänkulusta, ei ole helppoa jakaa kaikkea toisen kanssa. Yksin eläessä kaipaa eniten toisen ihmisen läheisyyttä, turvallista olkapäätä ja nenäliinoja ojentelevaa kättä. Ne kun saa menettämättä silti itsenäisyyttään ja oikeuttaan olla halutessaan yksin, on saanut kaiken!
145. Valitettavan usein ulkopuolisuus ja kuulumattomuus ovat liiankin tuttuja tunteita työelämän ulkopuolella oleville ja ne saavat henkilön vetäytymään syrjään ja jäämään ehkä vain katselemaa, kun muut tekevät jotain. Sisimmässä kalvaa orpo ja yksinäinen olo, eikä tunne kuuluvansa oikein mihinkään. On vain niin yksin. Tätä ulkopuolisuutta ja osattomuutta lisää vielä välinpitämättömyys ja arvostamattomuus, jota työttömänä joutuu kohtaamaan. Ihmiset on luotu olemaan yhdessä ja siihen kuuluu se, että yhteys on tasapuolista ja molemminpuolista. Jokaisella on oikeus vuorollaan tarvita toista. Yksin ei tarvitse myöskään toipua työttömyyskokemuksista, siihenkin saa ja kannattaa pyytää apua toisilta. Ja sille avulle on nyt suuri tarve! Ole itsellesi armollinen ja ole aito. Uskallusta tarvitaan paljon, sillä aito ihminen antaa luvan itselleen olla myös epätäydellinen ja keskeneräinen. Aitous on näkyväksi tulemista, oman paikkansa ottamista,
146. Yksinelämässä ei ole mikään hyvää ja elämä tuntuu joskus mahdottomalta.
147. Se että saa olla miten haluaa ja mennä miten haluaa. Ei tarvitse kenellekään selitellä ja kuunnella valitusta. Huonoja puolia on tietysti yksinäisyys ja ruoka. Todella vaikea valmistaa yhdelle hengelle ruokaa ja myös kaikki kotityöt jää yksin omalle kontolle.
148. Yksinäisyys on toisinaan taivaallista, kun kuulee omia ajatuksia ja mieli rauhoittuu
149. Yksin mutta ei yksinäinen siinäpä se onkin. Yksin elävä on yksin muttei läheskään aina yksinäinen, toisaalta parisuhteessa elävä ei ole yksin mutta voi silti olla yksinäinen. On ihmisestä itsestään kiinni kuinka sosiaalinen on toki. Terveys asettaa tuohon sosiaalisuuteen joskus isojakin rajoitteita. Jos asut sivussa taajamasta ja liikuntakykysi on vajavaista, matkat pitkiä ja julkiset kulkumahdollisuudet puutteellisia voit joutua olemaan yksinäinen ihan ilman omaa passiivisuuttasi. Juuri näistä syistä yksinäisyys voi muodostua kahleeksi. Yksinäisyys parhaimillaan on vapautta mennä ja tulla niinkuin itseä huvittaa toki silloinkin liikkumisen mahdollisuudet tulee olla hyvät. Yksin voi toki viihtyä ihan kotosallakin jos ympärillä on virikkeitä ja mukavaa puuhastelua josta nauttii. Silloin kun vielä pystyy liikkumaan luonnossa ei yksinäisyys jay ksinolo muodostu rasitteeksi.
150. Ei ole vastaan ränkättäjää.
151. En ole ollut yli 15 vuoteen yksineläjä,joten kaipaan välillä yksinäisiä hetkiä. Oikeasti yksinasuminen tuntuisi tällä hetkellä pelottavalta ja olen onnellinen perheestääni.
152. Joskus ikävöin sinkkuaikojani, mutta mikään ei tuo minulle enemmän onnea kuin käpertyä poikaystäväni kainaloon. Vaikka elän suhteessa, saan tarpeeksi aikaa myös itselleni ja lempipuuhilleni.
153. Vapaus ja itsenäinen oma tie on parasta yksinelämisessä. Voin ohjelmoida päiväni siten kuin hyvältä tuntuu. Jakaa aikani monelle lähimmäiselle ja auttaa heitä tarpeen mukaan. Jos olisi hyvä parisuhde se kenties rajoittaisi ja voisin ilahduttaa vain yhtä ihmistä,ainakin alkuun. Raskaimmalta se tuntuu silloin kun tarvitsisi ihan käytännön apua omien voimien loppuessa. Luontoelämyksien jakaminen toisen kanssa antaisi puolet iloa lisää. Samoin kulttuurinautinnot ja tanssi varsinkin kaipaisi kaveria. Ja nähdessäni pareja kävelyllä tuntuu toispuoleiselta ja kouraisee syvältä.
154. Kukaan ei ole ihmettelemässä outoja tapojasi, kamalaa lauluääntäsi tai asunnon siisteyttä. Koska tahansa voit kutsua väkeä kylästelemään ja juhlistaa pienintäkin onnistumista. Sinulla on lupa lievään itsekkyyteen ja ennenkaikkea voimakas tunne itsenäisyydestä.
155. Parasta ysinäisyydessä on hiljaisuus. Omien asioiden ajatteleminen ja lupa olla itsekäs. Toisinaan on ikävä kun ei ole ketään kenelle kertoa ilon hetkistä tai juoruta vain naisten juttuja. Olen usein yksinäinen vaikka en olekaaan yksin.
156. Ei tarvi tapella kenenkään kanssa saa olla rauhassa,tiskata pestä pyykit silloin kun haluaa,siivota jos huvittaa..ja juuri kun alat nauttimaan se tuntuu tosi pahalta, ei ole itsari kaukana, ei kaveria kelle kertoisi juttuja, ei ketään kuka ostaisi tai kelle ostaisi joulu- ja synttärilahjoja, Se on yhtä helvettiä ja kun asut vielä täällä Lapin helvetin perimmäisessä nurkassa rahattomana ,et pääse edes pois.
157. Yksin eläminen on parasta kun saa tehdä mitä haluaa,selittämättä toiselle syytä mitä tekee tai minne menee. Yksinäisyys tarkoittaa itsensä hemmottelua, saa rauhassa syventyä lempitekemiseensä,ilman häiriötekijöitä. Raskainta yksinelämisessä on se kun tuntuu ettei kukaan sinusta välitä,olisi kivaa jos olisi joku kotiin tullessasi odottamassa ja kuuntelemassa sinua iloinesi ja suruinesi.
158. Yksinelämisessä parasta on oma rauha! Ikävintä lasten kaipuu
159. Parasta on itsenäisyys ja se on kokonaisvaltaista! Silti välillä olisi ihana kun joku nukkuisi ja heräisi kanssani.
160. Kun yksinelämisestä on aikaa jo muutama vuosikymmen, niin se alkaa muistua yhä enemmän mieleen onnellisena aikana, jolloin vuorovaikutuksen määrää kykeni säätelemään. Nyt, aina on joku korvassa kiinni jotain selittämässä. Tosin, ihan varmasti yksin asuvat katsovat tämän tulkinnan olevan todella kapea. Yhdessäeläjä kykenee tahtoessaan ottamaan tilaa itselleen, sitä varten ei tarvitse elää yksin. Mutta entä toisin päin: saako yksineläjä aina tarvitessaan tuke ja kontakteja verkostostaan tarpeeksi. Ja voiko sitä verkostoa aina tarvitessaan rasittaa? Kaikki meistä eivät ole sinkkuelämästä, jossa ystävälle voi soittaa vaikka yöllä.
161. Yksinelämisessä parasta vapaus päättää mitä milloinkin tekee mennä mihin haluaa ja syödä mitä halua. Mutta mutta yksin elo voi olla myös hyvin kahlitsevaa sitä voi erakoitua ja enää ei uskallakkaan lähteä neljänseinän sisältä minnekkään. Yksin elolla on siis niin hyvät kuin huonotkin puolensa.
162. Yksin elossa kaikki hyvää. Saat olla oman itsesi herra. Ei tarvitse passata ketään kuin itseään. Voi olla pitkin tai poikin. Ihanaa.
163. Paljon raskaampaa on liittyä seuraan, jossa ei ole kotonaan. Yksineläjältä puuttuu se olkapää,johon turvautua, kun väsyttää.
164. Yksin eläminen on aina ihanaa. Keskeistä on olemisen ja päätösten helppous ja oman ajan runsaus.
165. Yksinelämisessä parasta on rauha ja vapaus tehdä omia asioita omalla ajalla. Raskaimmalta tuntui kun ystävät sitoutuivat ja hankkivat perheitä, silloin kadehdin heitä ja heidän rakkauttaan. Mutta viihdyn hyvin yksin.
166. Saa päättää kaikesta itse.
167. Hyvää vointia
168. Yksinelämisessä parasta on oma vapaus tehdä mitä haluaa. Katsoa telkkarista vain sitä mikä kiinnostaa, tehdä juuri sitä ruokaa mitä tekee mieli. Raskasta on hellyyden ja läheisyyden vähyys.
169. Yksinelämisessä parasta on se, että saa itsekkäästi päättää olemisistaan ja tekemisistään. Siivota saa, kun siltä itsestä tuntuu ja sotkustakaan ei voi syyttää muita kuin itseään. Syödä voi kun itselle sopii ja tehdä juuri sitä ruokaa mitä itse haluaa. Yksiolon ainut miinus on se, ettei ole kainaloa johon käpertyä päivän päätteeksi.
170. Silloin kun haluaa olla vain yksin.
172. Parasta tietysti oma rauha. Tarvitsee siivota vain omat sotkunsa. Raskainta ehkä se että ei ole aina seuraa kun sitä tarvitsisi.
173. Yksinelämisessä olisi parasta oma rauha ja vapaus tehdä mitä itse haluaa ilman että tarvitsee raportoida kenellekään tai kysyä lupaa. Pahinta on varmaan se, ettei yksinoleminen ole aina vapaaehtoista, vaan tulee jätetyksi yksin. Ei ole ketään kenen kanssa voi jakaa asioita.
174. Yksinäinen voi olla myös parisuhteessa ja se tuntuu vielä yksinäisemmältä. Itse olen elänyt poikani kanssa kahden jo 14 vuotta, enkä kaipaa ketään elämääni piristämään. Viihdyn omassa seurassani oikein hyvin, nyt olen löytänyt riemukseni opiskelun ilot ja nautin elämästäni kympillä.
175. Yksinoleminen on minulle ainakin aina ahdistavaa.
176. Itsestäni ei ole yksin eläjäksi,inhoan,jos joudun muutaman tunnin olemaan yksin. Lähden lenkkipolulle toiveena nähdä joku vastaantulija.
177. Olin huolehtinut perheestä melkein 20 v ja kun lapset muuttivat pois kotoa, niin minäkin erosin miehestäni ja muutin yksin asumaan yksiöön. Oli se aika shokki, tuntui ettei kukaan enää tarvitse minua ja siellä itkin yksin ja tuntui kuin seinät olisivat kaatuneet päälle. Mutta onneksi minulla oli hyviä ystäviä jotka kiskoivat minut taas elävien kirjoihin ja maailman meininkeihin.
