Voitin vuoden tilauksen Voi hyvin -lehdestä ja siitä alkoi tutustumismatkani sen parissa. Olen ollut tyytyväinen ja saanut lisää elämänhallintavinkkejä ja siten myös oma hyvinvointini on parantunut. Olen mm siirtynyt kasvispainotteisempaan ruokaan ja oppinut elämään hitaammin.
Muistan Voi Hyvin-lehden pitkältä ajalta. Nuorena luin lehteä aina mummun luona, mutta nyt vasta aikuisena olen kiinnostunut itsekin sen tilaamaan, koska oma hyvinvointi ja sairaudet askarruttaa ja lehdestä on saanut moneen asiaan vinkkiä ja apua. Lehti on raikas ja ajanmukainen.
Voi Hyvin lehdessä 4/96 sivu 40 (Kuun taikaa) juttu on tosi kiinnostava, säilytän lehteä edelleen. Voisitteko tehdä tästä uuden selkeäon kuljettu yhtä matkaammän jutun, että sen voisi ymmärtää tavallinenkin ihminen, antamalla pari selkeää esimerkkiä.
Tutustuin Voi hyvin-lehteen äitini kautta. Äiti rakastaa lehteä ja kun olin pieni, kotimme seinillä oli voimakuvia ja mietelauseita. Lehteä on rentouttavaa lukea ja se on mukavan pehmeä, mutta herättää silti ajatuksia. Mikä parasta lehdestä on iloa vielä vuosienkin päästä!
Minulle Voi hyvin lehti on uusi tuttavuus. Ihastuin heti lehteen, se on kuin hyvä samanhenkinen ystävä, ajatuksilleen saa vastakaikua ja voimaa arkeen.
Säästän kaikki Voi hyvin -lehdet ja luen niitä tarpeen tullen. Hyvmyilevä vauvan kuva lehdestä 2/92 on toimistossani ja saa asiakkaat hyvälle päälle. Kun tietäisi missä hymypoika menee.
Sohvi-Amalia
Ihan alusta asti on Voi hyvin -lehtiollut minulle luettavissa. Muistan nuo ulkoasultaan erilaiset. Ne olivat kapeita ja korkeita ja paksuja. Paperi oli mattapintaista. Niitä lehtiä on minulla vieläkin 1980-luvulta lähtien. Vieläkin selaan usein noita vanhempia lehtiä ja haen niistä Paranna itse -sivut, joisssa on lukoijoiden lähettämiä luonnonmukaisia parannuskeinoja johonkin vaivaan. Ja ne vinkit toimivat yhä tänäkin päivänä. Siksi olen ylipäänsä lehdet säilyttänytkin, koska tieto terveydestä ei vanhene.
Luonnollisuus
On nautinnollisia hetkiä tiedossa, kun käynn läpi entiset ihanat Voi hyvin -lehdet. Niihin voi aina uudelleen palata. En läydä sanoja miten mahtavia kirjoituksia ja kuvia. Olen ihan haltioitunut uudelleen. Kuvistakin henkii kauneus ja hiljaisuus ja kuvien asettelu oli tasapainoista. Ensin osui käteeni lehti 5/06 sivut 14-15 Pyhä on kaikkialla. Sitten lehti 6/04 Enkelit ovat armon lähettiläitä ja Rukous on avattu ikkuna. Päivä kuluu mukavammin ja huushollityöt sujuvat, kun odottamassa on Voi hyvin -lehti. Niin minäkin voin hyvin. Lopetin, kun lehti muuttui levottomaksi. Ensaanut enää kauneutta ja hiljaisuuden tuntua, rauhallisuutta tai tasapainoa. Nyt olen haksahtanut taas tilaamaan lehden uudelleen. Jatkan vielä muutaman numeron, sitten katson onko se taas minun lehteni.
Sirkka
Olen ollut suorastaan etuoikeutettu kun löysin lehden melkein heti kun se alkoi ilmestyä. Vuosia on kuljettu yhtä matkaa, tosin välillä on ollut taukoja. Lehti on tullut lähes perheenjäseneksi, joten on outoa jos lehteä ei tule. Kaikkinainen sisältö on kiinnostanut ja muuttanut elämääni. JA se että saa myös osallsitua lehden tekoon erilaisten pikku kirjoitusten kautta, on ollut rikastuttava kokemus. Lehti on tuonut arjen aherrukseen iloa, voimaa, kauneutta ja hyvyyttä. Sitä on saanut heijastaa ympärilleen ja niin se on usein kertautunut. Lehdet olen tallentanut ja niitä voi lukea kuin uusia vuosien jälkeenkin. Niina.Matilda Juholan juttu on mielessä ja hänen näkijän kykynsä. Se on pysyvästi ajatuksissa. . Voikaa hyvin kaikki ja pitkää ikää lehdelle.
Vegetaristi
Haluan kertoa omalta osaltani kuinka Voi Hyvin -lehti on kulkenut elämäni matkassa. Asuin Tukholmassa 1980-2000 ja äitini tilasi minulle joululahjaksi tämän lehden siinä 1980-luvun loppupuolella. Tuolloin elin kaoottista aikaa ja äitini halusi antaa minulle toivoa ilmeisestikin tämän lehden kautta ja avulla. Silloiseen elämänvaiheeseeni sisältyi paljon itsetuhoisuutta ja itseinhoa enkä saanut lehdestä muuta irti, kuin lisää itsesyytöksiä.
Luin sitä kuitenkin, jotenkin se piti minua hengellisyydessä ja henkisyydessä, omassa sisimmässäni, sielussani kiinni. Olin tosi pohjilla.
Tuli marraskuu 1991 ja minä olin tullut polkuni päähän. Elin edelleen illuusiossa, että ohjasin elämääni ja todentotta olinkin ohjannut itseni ominkäsin "ojan pohjalle", että se siitä taituruudesta. Suostuin vihdoin tuolloin ottamaan apua vastaan sekä ihmisiltä että omalta Luojaltani (johon silti uskoin, vaikka en luottanut, että Luojani uskoi minuun).
Aloin toipua päihderiippuvuudesta ja itsetuhoisuudestani ammattiavulla, sain uuden mahdollisuuden ja vertaisryhmässä ymmärsin, että minun oli annettava itselleni tämä mahdollisuus. Entiseen mustaan, kylmään tuskaani en halunnut palata, tulevaisuus oli hämärän peitossa mutta valinnanvaraa ei ollut enää. Tai oli, hauta tai mielisairaala.
Tässä vaiheessa myös Voi Hyvin -lehti muuttui minulle tiennäyttäjäksi, voimanantajaksi. Odotin aina uutta lehteä, sain siitä lohtua, uskoa itseeni ja niitä elämänohjeita, joita ilman olin jäänyt (tai en ollut kyennyt ottamaan vastaan).
Tapasin raittiin miehen, avioiduimme ja olemme edelleen yhdessä, lähes 20 vuotta. Kymmenen vuotta sitten muutimme takaisin Suomeen, mieheni syntymäkaupunkiin joka oli tullut minullekin rakkaaksi kesälomien aikana. Sain olla yhdeksän vuotta raittiina Tukholmassa, korjata, mitä korjattavissa oli, maksaa velkani yhteiskunnalle (pankille ja verottajalle), tehdä työtä. Sain takaisin luottamusta omaisiini puolin ja toisin. Siltä pohjalta oli hyvä muuttaa takaisin kotimaahan syksyllä 2000, jättää ns puhdas pöytä jälkeensä.
Ja kaiken tämän ajan on Voi Hyvin -lehti kulkenut mukanani, innoituksen ja voiman lähteenä, tukenut raittiuttani ja henkistä kasvuani, lisännyt itsetuntemustani. Olen iloinen, että nyt tulee jo useampi numero vuodessa, kun lehti tulee, varaan itselleni aikaa (mieluiten itsekseni), kuuntelen takkatulta, sytytän kynttilän, kissa kehrää ja rauha laskeutuu. Ihanissa ja tuskaisissa hetkissä lehdellä on aina ollut annettavaa, jatkan sen -Taru
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehden numerossa 2/2011.
