Muovi keksittiin yli sata vuotta sitten. Sillä korvattiin norsunluuta, nahkaa, puuta, lasia ja metallia. Tämä tuntuu jopa hyvältä syyltä käyttää muovia. Miksi muovia nykyään parjataan? Ovatko sen haitat sittenkin etuja suurempia?
Ahdistun massiivisista muovisaastelautoista Tyynellä valtamerellä. Suurimmat niistä painavat yhteensä yli kolme miljoonaa tonnia ja ovat kymmenen metriä paksuja. Ne alkoivat muodostua jo 1950-luvulla. Pyörivät merivirrat pitävät lauttoja paikoillaan.
Lautoissa vellova muovijäte tappaa vuosittain yli miljoona lintua ja 100 000 nisäkästä. Eläimet kuolevat syötyään muovia ja sotkeutuessaan jätekasoissa oleviin siimoihin ja verkkoihin. Pieneksi tomuksi meressä jauhautuva muovi kerää itseensä ympäristömyrkkyjä. Muovitomu ja myrkyt päätyvät simpukoista, kaloista ja muista eläimistä myös ihmisiin.
Muovia on liikaa ja väärissä paikoissa. Luonnossa se säilyy vuosituhansia, kenties ikuisesti. Muovi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Keveys, kestävyys ja veden hylkivyys muuttuvat valtaviksi ongelmiksi varsinkin silloin, kun muovi päätyy valtameriin. Joissakin muoveissa on terveydelle vaarallisia lisäaineita.
Siksi haluan vähentää omaa muovin käyttöäni, edes turhien muovipussien ja -pakkausten verran.
Päivä 1: Muovimaailma
Viikko ei ala lupaavasti: tuntuu, että muovia on kaikkialla. Sitä on pakkauksissa, astioissa, vaatteissa, kengissä, urheiluvälineissä, repuissa, kännyköissä ja jopa kosmetiikassa. Elintarvikkeet kääritään siihen. Esineet pakataan läpinäkyviin koteloihin. Pöytäni pursuaa muovisia toimistotarvikkeita. Puhumattakaan keittiöni ja kylpyhuoneeni muoviröykkiöistä.
Tarvitsenko todella tätä kaikkea?
Tänään en vielä uskaltaudu testaamaan,
miten ostokset sujuvat ilman muovin rahtaamista kotiin. Onneksi jääkaappini on täynnä ruokaa,
muovilla ja ilman.
Luen netistä muovin vaarallisista lisäaineista. Kuumentaminen saattaa irrottaa polykarbonaatti-nimisestä muovista bisfenoli A:ta, koviteainetta, jonka syöpävaarallisuutta ja vaikutuksia hormonitoimintaan tutkitaan. Lämmitän tästä lähtien ruokani mikrossa keramiikkakulhossa. Myös pehmentimenä käytettäviä ftalaatteja, joita on esimerkiksi tavallisissa kynsilakoissa, tutkitaan haitallisten terveysvaikutusten selvittämiseksi. Osa ftalaateista on jo kielletty EU:ssa.
Päivä 2: Muoviton menu
Tänään on pakko käydä ruokakaupassa. Kasvissyöjänä suuntaan suuren marketin vihannesosastolle. On helpompi luetella tuotteet, joita ei ole pakattu muoviin: tavallinen tomaatti, avomaan kurkku, sipuli, valkosipuli, kesäkurpitsa, purjo, herkkusieni, lanttu, inkivääri, kaali, peruna, bataatti ja hedelmät. Kotimainen kurkku ja paprika jäävät hyllyyn, koska ne on yksittäispakattu muoviin, samoin kaikki salaatit.
Pakkaan tomaatit, perunat ja sipulit herkkusienten vierestä löytämiini paperipusseihin. Avokadoihin ja bataatteihin lyön hintalaput suoraan kylkiin. Leipää löydän paperipussissa, mutta juusto ja jogurtit jäävät ostamatta. Myyjä ei sano mitään paperipusseista, vaikkei näekään niiden sisältöä.
Törmään bisfenoli A:han uudestaan: sitä käytetään Suomessa eniten kuittien lämpöpaperin valmistuksessa. Apua! Ostoskuitissa ei ole muovia, mutta vaaralliseksi epäiltyä kovetinta. Altistun sille, vaikka välttäisin muovia.
Päivä 3: Veltostuva kurkku
Lähikaupasta löydän espanjalaista paprikaa ilman muovia, mutta kurkku on täälläkin muovisukassa. Haluan tietää, miksi. Soitan Pohjanmaalle, vihannestukku K. Hultholmiin, josta kurkut ja paprikat näyttävät tulevan lähikauppaani.
Niclas Hultholm kertoo, että erityisesti kurkku alkaa veltostua muovitta jo vuorokaudessa, koska se päästää kosteuden ulos. Myös paprikan kuori ja kanta tulevat nopeasti ryppyisiksi. Kaikki vihannekset kiertävät keskusliikkeisiin Helsingin kautta, mikä asettaa säilyvyydelle suuria vaatimuksia.
Hultholmin tukussa on testattu esimerkiksi kirsikka- ja luumutomaattien myyntiä irtotavarana, viiden kilon laatikoissa. Kaupoista tuli palautetta, että tomaatit alkoivat pehmetä muutamassa päivässä.
– Muoviin pakkaaminen on meille kallista, mutta silti kannattavaa. Kaupat vaativat tätä. Ihmiset ovat niin tottuneita siihen, että he ostavat kiireessä rasian sitä,
toisen tätä, Niclas Hultholm sanoo.
Tyydyn vastauksiin, mutta jään ilman kurkkua ja luumutomaatteja. Onneksi pikkukaupungin etuna on hyvä tori, josta saa kolme kertaa viikossa lähialueen tuoreita, muovittomia kasviksia.
Päivä 4: Pahispuuvilla
Olen jo parin vuoden ajan sujauttanut ostokseni kangaskasseihin. Suomen ympäristökeskuksen tekemän selvityksen mukaan kierrätysmuovinen kassi olisi kuitenkin kangas- tai paperikassia parempi vaihtoehto. Tulokset tosin riippuvat kangaskassin käyttökerroista ja siitä, miten kodin jätehuolto hoidetaan, jos ostosreissuilta ei kerry muovipusseja. Biohajoava muovikassi on huonoin vaihtoehto. Kysyn asiasta Suomen ympäristökeskuksen tutkija Tuomas Mattilalta.
– Vältän puuvillaa ennemmin kuin muovia, sanoo Mattila ja kertoo esimerkiksi farkuissaan olevan enemmän muovia (70 prosenttia polyesteriä) kuin puuvillaa.
Puuvillaa viljellään eniten alueilla, joissa on paha vesipula. Siellä tuhlataan pohjavettä ja käytetään torjunta-aineita, joiden määrä on valtava suhteessa hyötyyn.
– Puuvillan tuotanto aiheuttaa runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä. Samoin biohajoava ostoskassi, jonka sisältämät fossiiliset lisäaineet kiihdyttävät kompostoituessaan ilmastonmuutosta, Mattila sanoo.
Päätän silti käyttää myös pitkäikäisiä, kierrätyskan-kaisia kassejani. Ilmaiset logomuovikassit ovat kuitenkin niin piintynyt tapa, että vaateostos ehtii jo sujahtaa sellaiseen ennen kuin sanon myyjälle, etten tarvitse kassia.
Päivä 5: Ikuinen Barbie
Tänään jatkan sukelluksia muovin syvyyksiin. Luen yhdysvaltalaisen Alan Weismanin huikeata Maailma ilman meitä -kirjaa, jossa muovilla on mielenkiintoinen rooli. Weisman näyttää maailman, josta ihmiskunta on kokonaan hävinnyt. Mitä tapahtuu, mitä jää jäljelle?
New Yorkin metrot tulvivat päivän kuluttua, ydinvoimaloiden vesijäähdytysjärjestelmä pettää viikossa, asvalttitiet repeilevät vuodessa, metsät peittävät asutusalueet kokonaan 500 vuodessa.
Mutta polymeerit, muovien perusaineet, ovat ikuisia. Weismanin visiossa ihmisestä jäävät muistuttamaan muun muassa muoviset Barbie- ja Ken-nuket. Niiden hymy ei hyydy, vaikka kaikki muu ihmisen tekemä vähitellen katoaisi. Ensin hymyilyttää, sitten hyytää. Tällaisen muistonko haluan jättää?
Päivä 6: Hassu performanssi
Muovittoman viikkoni kruunuksi tutkija Tuomas Mattila haastaa minut uudelleen pohtimaan, miksi ylipäätään haluan välttää muovia. Liittyvätkö syyt muovin haitallisiin lisäaineisiin, ilmastonmuutoksen hillintään, luonnonvarojen säästämiseen vai siihen, että muovi ei hajoamattomana häviä luonnosta? Hänen mielestään muovin välttäminen ei ole mitenkään kovin hyvä ratkaisu ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta.
– Elintarvikkeiden päästöt painavat vaakakupissa niin paljon, että jos pakkauksia heikentämällä pilataan ruokaa, muovin välttämisen säästöt kumoutuvat.
Elintarvike, joka menee pilalle ja päätyy kaatopaikalle, on katastrofi juuri sen takia, että se on tuotettu turhaan ja uusien elintarvikkeiden valmistus kiihdyttää ilmastonmuutosta.
Siis suo siellä, vetelä täällä?
Kun kerron, että haluan välttää turhaa muovia, koska sitä päätyy niin järjettömät määrät esimerkiksi meriin, Mattila nyökyttelee. Hänen mielestään muovin suurimmat ongelmat liittyvät juuri sen vastuuttomaan käyttöön: vääriä muovilajeja poltetaan, luonto roskaantuu ja valtameret muoviintuvat. Väärä poltto lisää kasvihuonekaasupäästöjä, eikä muovi kuulu luontoon.
Vaikka Mattila puoltaa elintarvikkeiden ja kemikaalien pakkaamista muoviin, hänenkin mielestään niitä pakataan myös turhaan. Ei kannattaisi ylipakata muoviin hyväkuorisia, biohajoavia tuotteita, joista osa sitten päätyy sekajätteeseen muoviin käärittyinä.
– Silti muoviton viikko Suomessa on vähän hassu ajatus. Onhan se tavallaan sellainen performanssi tai demonstraatio. Mutta miksei viikkoa ilman terästä tai viikkoa ilman kivihiiltä, Mattila haastaa.
Päivä 7: Luomumies
En masennu, vaikka muoviton elämä tuntuu osoittautuvan aika hankalaksi, sekä henkisesti että konkreettisesti. Tiedonjano kasvaa sitä mukaa, kun saan tietoa. En ole koskaan ajatellut muovia näin paljon ja huomannut sen valtavaa merkitystä elämässä.
Soitan vielä Tuomas Mattilalle, joka on toiselta amma-tiltaan luomuviljelijä. Kysyn, pärjääkö luomuviljelijä
ilman muovia.
– Hyvä kysymys, itse asiassa en törmää luomussa muoviin juuri missään, koska lannoitepusseja ei käytetä. Traktorin moottoriöljyn paketit ovat kyllä muovia, Mattila sanoo.
Luettavaa:
Weisman, Alan: Maailma ilman meitä. Atena Kustannus 2009.
worldwithoutus.com
ymparisto.fi
kemikaalicocktail.blogispot.com
Vähenikö jäte?
Väheni sen verran, etten käyttänyt minkäänlaisia muovipusseja. Viikko on kuitenkin lyhyt aika todellisten muutosten toteamiseen. Voin olla viikon ostamatta muoviin valmiiksi pakattuja tuotteita, mutta entä kun tarvitsen vaikkapa muistikortin kameraani tai margariinia?
Plussat
+ Voin opetella vähentämään sekajätettä välttämällä turhaa pakkausmuovia.
+ Huomaan, että ilmaisistakin muovipusseista
voi kieltäytyä.
+ Halu tietää enemmän muovista, sen
vaikutuksista ja vaihtoehdoista kasvaa.
Miinukset
– Turhaudun siitä, ettei muovia voi helpolla vähentää.
– Tieto lisää tuskaa: valtamerien tila on hurja,
enkä tiedä, voinko oikeasti vaikuttaa asiaan.
– Koska on olemassa niin runsaasti erilaisia muoveja
ja lisäaineita, on kuluttajan lähes mahdotonta
tunnistaa hyödyllisiä turhista tai haitallisista.
Teksti Soila Niklander
