Karoliina Hellén kävi läpi raskaat syöpähoidot ja parani pikkuhiljaa.
Karoliinan mies kävi sairauden aikana töissä, hoiti kodin ja lapset. Välillä hän kantoi Karoliinan vessaan ja suihkuun.
– Vasta nyt hänen väsymyksensä alkaa tulla esiin. Kun aloin toipua, hän ei tiennyt, ollako iloinen, onnellinen vai vihainen. On tapahtunut niin paljon, minkä olisi voinut jättää kokematta. Sairausaika ei ollut hauskaa perheelleni.
Lapset pelkäsivät, ettei äiti selviä.
– En voinut luovuttaa. Vakuutin lapsille, etten kuole. Se rauhoitti heitä. Jos jotain päätän, teen sen, vaikka pitäisi kaivaa tie ruokalusikalla kiven läpi.
– Lapseni ovat olleet reippaita. He ovat auttaneet isäänsä ja hoitaneet koulunsa hyvin. Toisaalta he ovat joutuneet aikuistumaan ja kantamaan vastuuta ehkä liian varhain.
En vaihtaisi kokemuksia
Karoliina ei vaihtaisi pois kokemuksiaan. Ne ovat antaneet oivalluksia.
”Olen oppinut anteeksiantoa itseäni ja muita kohtaan. Elämä on helpompaa, kun ei jää jokaisen vastoinkäymisen uhriksi.”
Yksi tärkeistä tukijoista oli Karoliinan koira. Se kuoli viime keväänä. Ero oli raskas: koira oli ollut rinnalla monissa vaikeuksissa.
– Se oli kärsinyt pitkään selkärankasairaudesta mutta ei näyttänyt kipujaan. Kun aloin olla paremmassa kunnossa, se päätti, että on aika mennä.
Karoliinan ääni särähtää ja silmät kostuvat. Menetystä on helpottanut uusi perheenjäsen, espanjalainen katukoira Guido.
– Se pieni jätkä on oikea rakkauspakkaus! Adoptoimme valkoisen lihaksikkaan herran viime vuonna. En tiedä, pitäisikö häntä kutsua pelastetuksi koiraksi vai pelastajakoiraksi.
Unelmissa oma joogasali
Ihanaa ja pelottavaa. Näin Karoliina kuvailee joogaopettajaksi valmistumista. Ihanaa siksi, että tämä on vasta alkua. Unelmissa on oma joogasali.
Pelottavaa siksi, että on varottava vetämästä liikaa tunteja. Aikaa täytyy olla myös palautumiselle ja omalle treenille.
– Ei saa lopettaa harjoittelua tai ei tiedä, mitä opettaa.
Karoliina ei ole entisellään. Taekwondo-tunnilla hänen pitää ottaa rauhallisesti, jotta syöpähoitojen heikentämät sidekudokset eivät vaurioidu.
Jos syke nousee liikaa, Karoliinan huulet muuttuvat sinisiksi. Silloin treenikaveri sanoo, että mene lepäämään ja nosta jalat ylös. Ei Karoliina malttaisi, mutta on pakko.
Juoksulenkille hän ei voi mennä, koska sydän ja polvet eivät kestä.
– Se on ollut pettymys, sillä rakastan juoksemista.
Toipuminen vie aikaa
Karoliina ei änkeä yhdelle päivälle liikaa tekemistä, jotta ei väsy. Hoidot kestivät kaksi vuotta, toipumisessa menee tuplasti aikaa. Sen hyväksyminen on vaikeaa.
– Olen voimakastahtoinen ja kaipaan toimintaa. Joidenkin on vaikea tajuta, että vaikka näytän energiseltä, voimat eivät aina riitä.
Karoliina nauttii luonnosta. Hän kiipeilee puissa, vaikka sitä ei suositella, ja kuuntelee lintujen laulua.
– Rakastan vanhoja, jykeviä puita. Niillä on enemmän tarinoita kuin minulla.
Näin pärjäät sairauden kanssa
1. Keskity hengittämiseen
Se rentouttaa parasympaattista hermostoa ja lievittää kipuja. Hengittely auttaa siirtämään ajatukset toisaalle.
2. Hoivaa itseäsi
Käy saunassa tai kuumassa suihkussa, käytä aromaattisia öljyjä, kuuntele musiikkia. Ole lempeä kehoasi kohtaan, pidä sitä hyvänä.
3. Karista energiasyöpöt
Opettele tunnistamaan ihmiset, jotka vievät energiaa, ja vältä heitä. Vietä aikasi seurassa, joka nostattaa sinua, tuo iloa ja nautintoa.
4. Pyydä apua
Älä vain odota, että joku auttaa, vaan pyydä sitä suoraan. Päästä irti ajatuksesta, että on häpeällistä joutua toisen avun varaan.
5. Naura
Mistä saatkin naurusi irti, ota se. Vitsaile sairaudestasi, lähde stand up -keikalle tai sovi treffit hauskan ystävän kanssa. Nauru lisää mielihyvähormonin tuotantoa ja lievittää stressiä.
6. Ole päättäväinen
Vaikka sairaus veisi voimat, ole tarkkana siitä, että saat tarvitsemasi hoidon. Voit pyytää ystävän, kumppanin tai perheenjäsenen lääkärin vastaanotolle mukaan, jos epäilet jaksamistasi.
7. Unelmoi
Mieti, mitä haluat tehdä, kun paranet. Keskity siihen vaikeimpina hetkinä, niin saat voimia jatkaa.
Koko juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2015
