Toivo pitää terveyttä yllä

Psykosomatiikka kertoo siitä, miten mieli ja ruumis vaikuttavat toisiinsa. Lähes puolella terveyskeskusten asiakkaista näyttää olevan psykosomaattista oireilua. "Oireet eivät ole kuviteltuja", sanoo professori Hasse Karlsson.

Psykiatrian professori Hasse Karlsson tuntee hyvin psykosomatiikan kysymyksiä. Hän on mm. tutkinut oireita, joiden syyt ovat nykylääketieteen valossa epäselviä.

– Perinteisesti psykosomatiikan alueelle kuuluvat psykologiset asiat, kuten tunteet, ajatukset ja elämäntilanne, jotka kaikki vaikuttavat terveyteen. Tutkimustietoa on tähän asti ollut vähän, mutta tilanne on lupaavasti muuttumassa, Hasse Karlsson kertoo.

Psykosomaattinen ajattelu tarkoittaa, että ihminen on kokonaisuus, joka on koko ajan tekemisissä tunnereaktioidensa ja ulkomaailman kanssa – ne kaikki vaikuttavat häneen.

– Aina ei tiedetä, milloin jokin oire johtuu ainoastaan psyykkisistä tekijöistä, milloin ruumiin tavasta reagoida. Kokonaisuus on olennaisinta. Reaktiotavat ovat yksilöllisiä.

Erilaista hoitoa oireiden mukaan

Psykosomaattisista oireista kärsivät voidaan jakaa kolmeen ryhmään.

– Lääkärin tehtävä on ensin selvittää, mistä näistä kolmesta potilaan psykosomaattisessa oireilussa on kysymys. Kuka tahansa voi ahdistua siitä, että lääkärit eivät ota hänen oireitaan vakavasti. Ne pitäisi aina ottaa vakavasti, löytyy niille lääketieteen mukainen syy tai ei.

Ensimmäisessä ryhmässä ovat potilaat, joilla on paljon ja pitkäaikaisia oireita, joihin ei ole löytynyt selvää syytä. Oireilla tarkoitetaan sitä, että jokin elimistön toiminto ei ole normaalia. Oireen on usein laukaissut tunne- ja elämäntilanne. Nämä potilaat tarvitsevat tavallisesti lääketieteellistä apua. Joskus tämäntyyppiset oireet häviävät itsestään elämäntilanteen muuttuessa.

– Yllättävää on se, että ne, jotka eniten kärsivät kroonisista psykosomaattisista ongelmista, eivät kovin hyvin pysty tunnistamaan oireidensa yhteyttä tunteisiinsa tai elämäntilanteeseen. Kroonisesti oireilevien ryhmässä täytyy ottaa huomioon heidän tilansa kokonaisuutena ja räätälöidä hoito sen mukaan, Karlsson sanoo.

Toinen ryhmä on sellainen, että heillä ei ole varsinaisia oireita, mutta heidän ahdistuneisuutensa kanavoituu omien ruumiintoimintojen tarkkailemiseen. Kyseessä on ns. luulosairaus eli hypokondria. Siitä kärsivien tunnejärjestelmä on yliherkistynyt niin, että pienetkin ilmiöt voivat saada aikaan voimakkaita pelkoreaktioita. Silloin on tärkeä hoitaa ahdistuneisuushäiriötä, joka on tuntemusten taustalla.

Kolmanteen psykosomaattisesti oireilevien ryhmään kuuluvat ihmiset, joilla on hoitamaton masennus, depressio. Siihen liittyy aina ruumiillisia oireita, kuten toistuvia päänsärkyjä, mahakipuja, jatkuvaa väsymystä, univaikeuksia ja ruokahaluttomuutta. Masennuksessa tulisi hoitaa ensisijaisesti mielialaa. Mielialan korjautuessa fyysisetkin oireet yleensä lievittyvät. Myös liikunta, uni-valverytmi ja ravinto, kuten omega-3-rasvahapot, kannattaa ottaa hoitoon mukaan.

Oireilla on aina taustansa

Omassa tutkimuksessaan Karlsson on lähtenyt siitä, että oireisiin on olemassa periaatteessa aina selitys. Tutkimuksissa on löytynyt selviä aivojen aineenvaihdunnallisia muutoksia sellaisilta ihmisiltä, joilla on paljon selittämättömiä oireita. Vastaavia muutoksia ei terveiden aivoista löydy.

– Lääketiede toimii usein niin, että jos oireille ei löydetä selitystä, niiden sanotaan johtuvan psyykkisistä tekijöistä. En usko tähän ajatteluun. Oireilla täytyy olla jokin mekanismi, sillä ne eivät voi syntyä fysiologisessa tyhjiössä. Ongelma on luultavasti se, että emme ole vielä keksineet, mitä nämä mekanismit ovat.

Karlssonia on kiinnostanut myös lisääntyvä tieto siitä, millä tavoin psykologiset seikat vaikuttavat ruumiillisiin sairauksiin.

– Selkein ja vakuuttavin löydös viime vuosina on ollut se, että yksin depressio lisää sepelvaltimotaudin riskiä ainakin kolminkertaiseksi. Tuhannen taalan kysymys on, voisiko hyvällä masennuksen hoidolla ehkäistä sydäntauteja.

Elämänkokemukset muokkaavat

Karlsson muistuttaa, että emme tiedä vielä tarkkaan, mitkä mekanismit vaikuttavat psykosomaattisten sairauksien taustalla.

– Silloin, kun lääketiede ei tiedä syytä oireille, niitä pidetään ihmisten omana vikana. Usein vieläkin kuvitellaan, että ihminen voi taikoa oireensa pois, jos vain haluaa. Niin se ei kuitenkaan ole.

– Tärkein viesti on se, että oireet eivät ole kuviteltuja, eikä niitä voi kuvitella pois. Koska meillä ei ole tällä hetkellä selityksiä kaikille oireille, ihmisiä voidaan kohdella aika huonosti. Ajatellaan, että ihmiset itse saavat oireet aikaan tai teeskentelevät niitä. Ihminen ei voi myöskään kuvitella kipua itselleen, mikä on tärkeä viesti. Lääkärit luulevat helposti, että ihminen kuvittelee kipunsa.

Syitä oireiluun voi olla monia, siten myös hoitoja. Ihminen voi tiettyyn rajaan asti vahvistaa elimistön säätelyjärjestelmiä maalaisjärjen mukaisilla asioilla, kuten pitämällä huolta vuorokausirytmistä, nukkumalla hyvin, välttämällä tilanteita, joissa joutuu ylenpalttisen stressin kohteeksi, syömällä terveellisesti ja pitämällä aivoista huolta.

– Emme kuitenkaan helposti pysty hallitsemaan tällaisia asioita tilanteessa, jossa oireita on paljon. Elimistön säätelyjärjestelmät ovat toisilla herkempiä kuin toisilla, synnynnäisistä syistä ja osittain elämänkokemusten perusteella.

Kokonaisuus ratkaisee

Lääkärin tehtävä on selvittää, mistä potilaan oireissa on kysymys. Hän tutkii, onko kyseessä vaiva, joka voidaan hoitaa lääketieteen menetelmillä, riippumatta siitä, kuinka psykosomaattisesta vaivasta on kyse.

– Esimerkiksi mahahaavaa pidettiin aiemmin stressin aiheuttamana, kunnes löydettiin helikobakteeri ja keksittiin parantava hoito. Ajateltiin, että hoidon tepsiminen oli todiste siitä, että mahahaava ei ole psykosomaattinen sairaus. Unohdettiin kysyä, miksi helikobakteeri elää toisissa ja toisissa ei.

– Silloin, kun kyseessä on vaiva, jonka mekanismeja ei tiedetä ja johon ei ole hyviä hoitokeinoja, pitäisi edetä niin, että otetaan kokonaisuus huomioon. Se voi tarkoittaa esimerkiksi elämän- ja stressinhallinnan keinojen opettamista, oireenmukaista lääkitystä tai psykoterapiaa. Lähestymistapoja on useita. Usko ja toivo toimivat

Plasebo- eli lumevaikutuksella tarkoitetaan potilaan odotuksiin ja muihin psykologisiin tekijöihin perustuvaa lumelääkkeen tai muun sinänsä tehottoman hoidon vaikutusta. Plasebo onkin hyvä esimerkki psykosomatiikasta. Sen käyttöönotto on Karlssonin mielestä jäänyt puolitiehen.

Plasebon vaikutuksia voidaan yhä paremmin mitata. Osa sellaisista vaikutuksista, joiden kuvitellaan johtuvan lääkkeistä, saattaakin välittyä plasebomekanismin kautta.

– Plasebo-sanan sijaan voisi käyttää sanaa toivo, sillä ilmiössä on kysymys ihmisen toivon herättämisestä ja ylläpitämisestä. Kun ihminen uskoo, toivoo ja ajattelee, että jollakin on vaikutusta, niin sillä on vaikutusta. Niin sanottu uskomuslääkintä on suosittua, koska ihmiset saavat sellaista apua, mitä lääketiede ei ole osannut tarjota. Pelkästään jo se, että ihmiset otetaan vakavasti ja heidän oireilleen annetaan selityksiä ja aikaa vastaanotolla, on taito, joka ennen on ollut lääketieteessä, mutta on vähitellen unohdettu pois.

– Toivoa voitaisiin paremmin hyödyntää hoitosuhteessa, ja ymmärtää, että se on tärkeä terveyttä ja paranemista ylläpitävä voima ihmisessä.

Kirjallisuutta

• Aranovich, Boris: Mielelläni terveeksi. Unio Mystica 1998.
• Bolen, Jean Shinoda: Close to the Bone – Life Threatening Illness and the Search for Meaning. Simon & Schuster 1998.
• Borysenko, Joan: Hoida itseäsi – Hoidat mieltäsi. Otava 1987.
• Ehdin, Susanna: Itsensä parantava ihminen. WSOY 2002.
• Eriksson, Katie: Terveyden idea. Sairaanhoitajien koulutussäätiö 1989.
• Glöckler, Michaela: Sairauden ymmärtäminen – Neljä esitelmää antroposofisessa talviseminaarissa 4.–5.2.1995 Helsingissä. Suomen antroposofinen liitto 1995.
• Keppe, Norberto R.: Sairauksien alkuperä – Psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset sairaudet. Proton 2001.
• Myss, Caroline: Toipumisen taito. Karisto 2004.
• Read, Nick: Sick and Tired – Healing the Illnesses Doctors Cannot Cure. Weidenfeld & Nicolson 2005.
• Schulz, Mona Lisa: Awakening Intuition – Using Your Mind-Body Network for Insight and Healing. Random House 1999.
• Tepperwein, Kurt: Mitä sairautemme meille kertovat – Oireiden kieli. Valitut Palat 1995.
• Terveyden lähteillä – Länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa. Suomen historiallinen seura 1995.
• Vainio, Veikko: Ruumiillisen sairastamisen mielekkyydestä. Helsinki University Press 1998.
• Vartiovaara, Ilkka: Terveydestä ja ei-terveydestä. Kirjapaja 2005.
• Weil, Andrew: Kahdeksan askelta terveyteen – Kunto-ohjelma, jonka avulla hyödynnät kehosi luontaista paranemiskykyä. Otava 1998.
• Weil, Andrew: Keho tekee ihmeitä – Kuinka kehosi saavuttaa luontaisen kyvyn pysyä terveenä ja parantua itsestään. Otava 1996.

Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2006.

Teksti Saana Saarinen Kuvat Index Open/SKOY