Nuorena lääkärinä vuonna 1974 Marja-Liisa Honkasalo työskenteli Ylitorniolla terveyskeskuslääkärinä. Hän oli jatkuvasti ihmeissään. Helsingin yliopistossa ei opetettu mitään potilaista, jotka perustelevat sairauksiaan kummallisilla syillä, kuten vuodenajoilla, suvun sattumuksilla ja omilla murheillaan. Vasta paljon myöhemmin Marja-Liisa ymmärtää ne kulttuuriksi selityksiksi, ja niistä tulee hänellekin lääketieteellisistä diagnooseja tärkeämpiä.
Sitä ennen Lappiin osuu itsemurhasuma. Monet nuoret miehet tappavat itsensä syrjäisiin heinälatoihin. Kun Marja-Liisa lähtee paikallisen konstaapelin kanssa tunnistamisreissulle ja ihmettelee tapahtunutta, poliisi vain tokaisee, että nythän on kevät.
– Vasta silloin lääkärintyö alkoi todella kiinnostaa minua.
Myöhemmin Marja-Liisa palaa Helsinkiin ja päätyy antropologian kurssille ja vaikuttui jo ensimmäisestä luennosta. Se käsitteli laadullisen tutkimuksen metodeja.
– Mietin, voiko tieteellistä tutkimusta oikeasti tehdä niinkin, että etsii sairaudesta diagnoosin sijaan sen merkitystä potilaalle.
Marja-Liisa alkoi nähdä Lapin sairaskertomukset uusin silmin.
– Sain vakuuden merkilliselle, intuitiiviselle päähänpinttymälleni, että ihmisten kokemukset sairauksiensa syistä ovat väylä kokonaiseen maailmanjärjestykseen.
Sen jälkeen Marja-Liisa Honkasalo on tehnyt vaikka mitä. Hän on väitellyt tohtoriksi aiheenaan alkoholin vaikutukset tehdastyöläisnaisten terveyteen. 1980-luvulla hän vaikutti aktiivisesti siihen, että Suomeen saatiin subjektiivinen päivähoito-oikeus. Hän on muun muassa toiminut professorina Göteborgissa ja tutkinut pohjoiskarjalaisten naisten kokemuksia sydänsairauksistaan.
Nyt Marja-Liisa työskentelee Turussa yliopiston kulttuurisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen professorina. Hän johtaa maan ensimmäistä, neljän tiedekunnan yhteistä kulttuurin ja terveyden tutkimusyksikköä.
Kenties kunnianhimoisin Marja-Liisan tutkimuksista liittyy yliluonnollisia ilmiöitä kokevien asemaan. Marja-Liisa huomauttaa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät enää ole Suomessa tabu ja myös suhtautuminen maahanmuuttajiin paranee koko ajan. Sen sijaan yhtä ryhmää kohtaan Suomessa on kovat ennakkoluulot, ja se on paranormaaleja ilmiöitä ja rajatiloja kokevien joukko. Ne ovat heitä, jotka kuulevat ääniä, saavat yhteyden tuonpuoleiseen ja puhuvat kielillä. Heitä on väestöstä Marja-Liisan mukaan jopa kymmenesosa.
– Lääketiede niputtaa heidät lähes poikkeuksetta skitsofreenikoiksi, ja myös kirkko on sulkenut heidät pois. Elämä rajatilakokemusten kanssa on rankkaa, koska kokemuksista puhuminen voi johtaa vakavaan syrjimiseen.
Lue koko juttu Voi hyvin -lehdestä 10/2013
