Pirteä violetinvärinen tukka erottuu heti kahvilan väkijoukosta. Samalla sävyllä lakatut kynnet sointuvat kokonaisuuteen. Suvi Granroth on lentänyt Oulusta Helsinkiin rock-konserttiin.
– Nautin musiikista. Makuskaalani on laaja Jari Sillanpäästä raskaampaan rokkiin. Tapaan samalla reissulla ystäviäni.
Yksin lapsettomuushoitoihin
Syksyllä 2011 Suvi oli toiveikas ja iloinen. Hän oli aloittanut lapsettomuushoidot yksityisellä klinikalla Oulussa.
Parisuhde oli kariutunut pari vuotta aiemmin. Suvi halusi silti toteuttaa unelmansa: hankkia lapsen. Ikää oli 35 vuotta, joten asialle kannatti jo tehdä jotain.
– Haaveilin pikkutytöstä asti samoista perinteisistä asioista kuin useimmat. Halusin miehen, perheen ja omakotitalon. Olen aina ollut lapsirakas.
Suvin vanhemmat tukivat tytärtään ja olivat innoissaan. Pikkuveli riemastui. Hänestä tulisi pian eno!
– Kerroin kaikille avoimesti hoitojen aloittamisesta. Avoimuus oli tilanteen kriisiytyessä myös pelastukseni.
Inseminaatiot aloitettiin lahjasoluilla. Suvi sai tietää luovuttajasta pituuden sekä silmien ja hiusten värin.
– Biologinen kello tikitti vahvasti. Halusin todella tulla äidiksi. Kaipuu oli voimakas. Hoivavietti tuntui fyysisenä tarpeena.
Suvi mietti valmiiksi hyvät kummit. Hän valitsi nimet, jotka sopisivat juuri hänen lapselleen. Jos tulisi tyttö, hänet kastettaisiin Mette-Maaritiksi. Se oli kaunis nimi. Poika olisi Micke-Sakari. Sakari-nimi kulki suvussa.
Mette ja Micke jäivät haaveiksi. Kun kolmas inseminaatio epäonnistui, Suviin iski pelko. Vauvaa ei ehkä tulisikaan.
– Mielialat vaihtelivat toivon ja epätoivon välillä. Elämä meni kuin sumussa. Purin pahaa oloani liikuntaan.
Vertaistuki auttoi
Ystävien ja vertaistukiryhmän tuki oli tärkeää. Yksin kotona ollessaan Suvi kaipasi rinnalleen myös puolisoa. Ihmistä, jonka kanssa jakaa toistuvien pettymysten raskaan taakan.
– Suurin kysymys oli: miksi? Mikä minussa oli vikana? Mikä merkitys elämälläni oli? Itsetunto romahti, ja masennuin. Lapsettomuus oli kova kolaus.
Suvi pinnisteli töissä. Kun työkaverit kertoivat lapsistaan, hän pakeni vessaan itkemään. Välillä vihan tunteet olivat musertavia. Tuntui sietämättömältä seurata toisten perheonnea.
– En olisi uskonut, millaisia tunteita lapsettomuus herättää. Aivan kuin naamani eteen olisi lyöty seinä. Mietin, selviänkö tästä ikinä.
Kuudennen inseminaation jälkeen keväällä 2013 Suvi lopetti hoidot. Rahaa oli kulunut noin 7 000 euroa. Vanhemmat olivat valmiita rahoittamaan järeämpiä hoitoja, mutta Suvi ei enää jaksanut.
Tuskasta suruksi
Raastava tuska helpotti hitaasti. Se muuttui suruksi.
– Minusta ei tullutkaan äitiä. Suru on läsnä, mutta pystyn elämään sen kanssa. Tunnen itseni henkisesti vahvemmaksi ja ehjemmäksi kuin ennen. Selvisin! Olen ylpeä itsestäni.
Kriisi antoi uuden mittakaavan. Pienet vastoinkäymiset eivät juuri hetkauta. Suvi suunnittelee tulevaisuutta ja haaveilee uusista asioista. Hän valmentaa 6–12-vuotiaita lapsia thai-nyrkkeilyssä.
– Lasten spontaani palaute ja ilo lämmittävät aina sydäntä. Haluaisin opiskella liikuntaa lisää. Pidän matkustamisesta ja eri kulttuureista. Saan elää rohkeasti itsekästä elämää. Voin kokeilla kaikkea.
Kuukausi sitten Suvi otti syliinsä kummityttönsä tuoreen vauvan. Hän ei ollut pystynyt pitämään kenenkään vauvaa sylissään vuosiin. Nyt se tuntui taas hyvältä.
Ihana pieni ihminen.
– Uskon, että kaikella on tarkoitus. Minua odottaa elämässä vielä jokin tärkeä tehtävä, jonka juuri minä voin toteuttaa.
Lue myös: Vapaaehtoisesti lapseton: Itsestäänselvyys minulle, muttei aina muille
Apua kriisiin
1.Tunne on ystävä. Mitään pahaa ei tapahdu, vaikka tunne olisi kuinka iso ja vahva. Se menee aina ohi. Vaikea olo helpottuu ennen pitkää.
2. Etsi vertaisia. Vertaistuesta on paljon apua. Varsinkin lapsettomuuskriisin läpikäyneet kertovat sen auttaneen usein eniten raskaan elämäntilanteen keskellä.
3. Anna armoa. Kohtele itseäsi armollisesti ja myötätuntoisesti. Kaikki, mikä on totta, saa olla totta. Hyväksy, että elämä on nyt vaikeaa. Salli itsellesi myös ilon hetket.
Lähde: Pruuki, Tiihonen ja Tuominen: Toisenlainen tie – Tahaton lapsettomuus, kriisi ja selviytyminen. Kirjapaja 2015.
Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 10/2015.
