Länsimainen kulttuuri korostaa nykyisin yksilön onnellisuutta. Siitä on tullut normi, jota kuuluu tavoitella. Tästä voi tulla paineita.
Samoin siitä, että pitäisi aina ajatella myönteisesti. Miettiä hyviä asioita, unohtaa kaikki paha ja vain hymyillä elämälle. Se on itsestä kiinni, vaikka pää olisi kainalossa. Olet oman onnesi seppä!
Filosofi Frank Martela on tutkinut positiivista psykologiaa. Hänellä on yllättävä näkemys.
– Synkkä ihminen voi elää hyvää elämää. Ei tarvitse olla jatkuvasti iloinen tai onnellinen. Onneksi Suomessa on aika hyväksyttyä olla juro, Martela sanoo.
Tutkija Lotta Uusitalo-Malmivaara erottaa toisistaan kaksi onnellisuuden muotoa. Ensimmäinen on helppoa, välitöntä mielihyvää. Syvempi onnellisuus sen sijaan syntyy, kun tekee jotain merkityksellistä ja saa olla suhteessa muihin ihmisiin.
Löydä merkitys ja hyvä elämä
Martela puhuu iloisuudesta ja merkityksellisyydestä.
– Yhdelle onnellisuus on ohimenevä positiivinen tunne, hyvä fiilis tässä hetkessä. Toiselle pysyvämpi tila, kokemusta hyvästä elämästä. Nämä ihmiset puhuvat sitten ristiin. Itse käytän mieluiten käsitettä tunnekuntoisuus, Martela sanoo.
Tunnekuntoisuus merkitsee kykyä palautua vastoinkäymisistä. Toiset vaipuvat eron tai irtisanomisen jälkeen masennukseen, toiset toipuvat nopeasti ja näkevät mahdollisuuksia vaikeuksien keskellä.
– Filosofi Jonathan Haidtin mukaan onnellisuutta lisää kolme asiaa: meditaatio, lääkkeet ja terapia. Ne, joiden serotoniinin tuotanto on alhainen, hyötyvät lääkkeistä. Toisia ne eivät auta. On huolestuttavaa, että terapiaa tarvitsevia ihmistä hoidetaan lääkkeillä, Martela sanoo.
Geenit vaikuttavat onneen
Geenit selittävät onnellisuudesta noin puolet. Osa kokee aivojen välittäjäaineiden vuoksi enemmän euforisia tunteita kuin muut. Osalla taas on taipumusta alakuloon ja pessimismiin. Myös neuroottisuus näyttäisi liittyvän onnettomuuteen.
– Pessimisti voi opetella kirjoittamaan onnistumisiaan ylös, harjoitella optimismia. Melankoliaan taipuvaisesta ei voi tehdä superonnellista, mutta ei hän välttämättä ole onneton. On tärkeää opetella katkaisemaan vatvovan ajattelun kierre, Malmivaara-Uusitalo sanoo.
Geenejä enemmän meihin vaikuttavat kasvatus ja ympäristö. Se, olemmeko kannustavien vai lannistavien ihmisten ympäröimiä. 40 prosenttia onnellisuudesta selittyy sillä, että opimme käyttämään vahvuuksiamme ja pystymme vaikuttamaan elämäämme.
– Ajatustottumukset ovat onnellisuuden kannalta tärkeitä. Se, näkeekö ympärillään mahdollisuuksia vai uhkia. Niiden muuttaminen edellyttää ajatustensa tiedostamista ja itseensä tutustumista. Mikä on juuri minulle tärkeää? Martela toteaa.
Nykyisin yhä useampi keskittyy omaan projektiinsa: minun kehoni, hyvinvointini, harrastukseni ja kauneuteni. Martela ei usko, että se on paras tapa tulla onnelliseksi. Onnen tietoinen tavoittelu ei tutkimusten mukaan toimi.
– Sen sijaan voisi keskittyä muiden onnellisuuteen. Oma onnellisuus on merkityksellisen toiminnan sivutuote.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 1/16.
