Tämän Susanna Haavisto on elämässään oppinut:
Vaali rakkautta.
Näe rakastettusi sellaisena kuin hän oli tutustuessanne, vaikka kiloja ja vuosia olisi tullut lisää. Rakkaus on työtä, siihen on oltava luja tahto. Opi tekemään kompromisseja.
Olen elänyt Juhan kanssa 42 vuotta. Käytän sanaa armonkaihi: sivele silmiin vaseliinia ja katso toista armollisesti. Appiukkoni esimerkiksi kutsuu vaimoaan yhä hellästi tytöksi.
Kerran olin kirjoittanut tekstin tulevaan produktioon, eikä Juhalta vain syntynyt sävellystä. Alkoi olla jo kiire. Yhtenä iltana tuli pikku riitaa, ja aamulla lähdin teatteriin töihin nokka pystyssä. Kun tulin kotiin, poikamme kuiskivat ovella: ”Isällä on tärkeetä asiaa. Mene olohuoneeseen.”
Pöydällä paloi kynttilä, ja lasissa oli hyvää punaviiniä. Ukko polvistui ja laittoi cd:n soimaan. Hän oli säveltänyt, sovittanut ja laulanut kappaleen valmiiksi.
Jos unohdat, mitä toisessa rakastat, mieti, mitä ilman jäisit, jos hän lähtisi.
Löydä äänesi.
Kun laulat tai hyräilet, pidät itseäsi hyvänä sisältä päin. Ääntelemällä voit ilmaista tunteita ja lohduttaa itseäsi. Ilmoittaudu laulukurssille tai vain ala laulaa! Laula itsellesi peilin edessä.
Hyväksy äänesi. Älä pelkää, että laulat väärin. Kun löydät äänesi, opit tuntemaan itsesi.
Laulaminen on minulle yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Uskon, että jokaisella on oma laulunkielensä. Se on sisällämme asuva pieni tyttö tai poika, joka uskaltaa uskaltaa.
Aloittelevana laulajana jännittäminen ennen esitystä oli piinallista. Kun minua pyydettiin yllättäen laulamaan kummityttöni rippijuhlissa, jouduin istumaan hänen syliinsä, koska tärisin niin paljon. Pelkäsin, koska olin tärkeälle ihmiselle laulaessani herkillä ja auki.
Päätin kuitenkin uskaltaa ja lakata vetämästä rooleja. Se helpotti elämää.
Luota alitajuntaan.
Jos hössötät, ohitat edessäsi olevat vastaukset. Älä hae ratkaisua mutkien kautta, sillä vastaus ongelmiin on usein yksinkertainen.
Jos huomaat suorittavasi elämää, tarkkaile itseäsi päivän ajan. Mieti, mitä asioita teet autopilotilla ja riko rutiinisi. Puhu vaikka hississä tuntemattomalle.
Keskustelen usein itseni kanssa. Sisäinen ääneni kertoo minulle, mitä pitää tehdä. Luota siihen, että alitajunta tekee työtä, vaikket tekisi mitään. En yritä ratkoa jokaista asiaa heti vaan lähden metsään kävelemään.
Poikani sanoi 10-vuotiaana, että hänen päässään on ajatusten osavarasto. Hän voi ajatella pieniä ajatusten osia ja yhdistää niitä myöhemmin. Se oli nerokasta! Kun antaa itselleen vapaata ajattelusta, ratkaisu voi löytyä itsestään.
Kerran meidän piti saada näytelmän loppukohtaus ratkaistua viikonlopun aikana. Päätinkin olla vain lasten kanssa. Maanantaiaamuna kohtaus ratkesi kuin itsestään.
Arvosta ikääsi.
Jos vanheneminen ahdistaa, mieti, miten pelottavalta kaikki tuntui nuorena. Ikä tuo levollisuutta ja viisautta. Jännität vähemmän ja opit hyvällä tavalla itsekkäämmäksi.
Kunpa joku olisi kertonut minulle, että elämä muuttuu iän myötä paljon hienommaksi! Olin äitinä ”edeskäypä”, tein paljon poikieni puolesta, kun en jaksanut odottaa, että he tekevät sem ise. Nyt osaan ajatella myös itseäni.
Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 9/2016
