Väki tanssii villisti musiikin tahdissa. Kädet nousevat rytmikkäästi ylös ja alas. Huh! Hah! Ihmiset hihkuvat ja huhkivat. Jos joku kurkistaisi nyt helsinkiläisen seminaarihuoneen ovesta sisään, hän hämmästyisi. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Joukko pahasti hurahtaneita hihhuleita, joilta mopo on luiskahtanut äkisti käsistä? Väärin. Paikalla on Sonia Choquetten työpajaan osallistuvia kurssilaisia, jotka ohjastavat iloisesti henkilökohtaista menopeliään. Ja mistä sen näkee, että alla on oma eikä lainattu pyörä? Silmien tuikkeesta, hymyistä ja naurusta. Aitoa asiaa ei voi piilottaa.
Sonia Choquette on tunnettu henkisen hyvinvoinnin guru, joka on kirjoittanut lukuisia elämäntaidon oppaita. Choquette kiertää ympäri maailmaa pitämässä työpajoja. Hän lensi Suomeen Australian ja Uuden-Seelannin kautta. Helsingissä pidettävän viikonlopun mittaisen työpajan teemana on luota intuitioosi.
– Toimin kuin alkemisti. Muutan värähtelyjä ja aktivoin energioita. Jos olet valmis, tällä on vaikutusta. Kaikki riippuu sinusta itsestäsi. Jos haluat elämääsi muutoksia, värähtelytasoa kannattaa kohottaa kunnolla, Choquette esittelee strategiansa.
Nämä kurssilaiset ovat valmiita kohottamaan tasojaan reippaasti. Choquetten tarvitsee vain hieman vikitellä väkeä liikkeelle, kun innostus lehahtaa ihmisiin. Choquette on karismaattinen esiintyjä, joka osaa ottaa yleisönsä. Hän pyörähtelee ketterästi vekkihameessaan, ilmehtii ja elehtii kuin paras stand up -koomikko. Choquette tulee lähelle, katsoo silmiin ja laskee käden olkapäälle. Käsikirjoitusta ei tarvita. Kaikki tapahtuu hetkessä. Avustajana toimiva Shamrock Holtz hoitaa musiikkipuolta ja vetää hengitysharjoituksia.
Sonia Choquettella on kirkas missio. Hän haluaa saada ihmiset hereille. Herääminen tarkoittaa sitä, että kuuntelee aidosti omaa sisintään, jossa alkuperäinen henki tai sielu asustaa.
– Olemme kaikki henkiä, ja uskomattoman kauniisti yhteydessä toisiimme. Henki värähtelee rakkauden taajuudella. Se on universaali ja ikuinen eikä tunne rajoja ihmisten välillä. Monet nukkuvat eivätkä ole missään yhteydessä omaan henkeensä tai sieluunsa.
Henkeä tukahduttavat Choquetten mukaan eniten pelot, menneisyyden taakat ja egon luomat harhat siitä, että kaikki ovat erillisiä oman onnensa seppiä. Ihmiset elävät monenlaisten ajatuspanssareiden vankeina.
– Kun herätät henkesi, et koe toisia enää kilpailijoina tai vihollisina. Huomaat, miten samanlaisia olemme. Meistä tulee yhtä perhettä. Kun et ole pelokas, energiasi muuttuu ja koko maailma svengaa kanssasi!
Ja tämä porukkahan svengaa. Tanssii, hengittää, meditoi ja nauraa. Choquette kertoo, että henki rakastaa liikettä. Tanssin tavoitteena on hengellinen hengästyminen, joka voimaannuttaa.
– Laittakaa nyt käsi rintakehälle, sydänchakran päälle. Kuunnelkaa omaa hengitystänne. Tämä on se tila, josta luovuus kumpuaa. Olette avoimia ja vastaanottavia,
Choquette opastaa raisun tanssin jälkeen puuskuttavia ihmisiä.
Kouluta koirasi
Sonia Choquette piti ensimmäisen työpajansa lapsuuden kotinsa keittiössä 16-vuotiaana muutamalle naapurille. Tytöllä oli selvänäkijän ja parantajan kykyjä. Hän kasvoi perheessä, jossa henkisistä asioista puhuminen oli yhtä luontevaa kuin ruoanlaitto. Perinne on siirtynyt sukupolvelta toiselle.
– Kysyn usein tyttäriltäni tai mieheltäni, kuinka henkesi voi tänään? Kysykääpä tätä ystäviltä tai työkavereilta. Hei, mitä hengellesi kuuluu? Voi tulla aika ällistyneitä ilmeitä, Choquette virnistää.
Nykyajan ihmisen ongelma on Choquetten mukaan se, että ego on ottanut hengen paikan. Egoa voi verrata koiraan. Sen pitäisi olla uskollinen ystävä, mutta siitä onkin tullut hihnaa kiskova tottelematon hurtta, joka säntäilee levottomana paikasta toiseen.
– Millainen koira sinulla on? Meillä jokaisella on koira, Choquette ohjaa kurssilaisia harjoituksen pariin.
Joukossa on monenlaisia nelijalkaisia ystäviä. Eräs mies esittelee saksanpaimenkoiransa, joka tarkkailee valppaana reviirejään. Vieressä istuva nainen kuvailee kultaista noutajaansa, joka häntää heiluttaen toteuttaa auliisti kaikkien toiveet.
– Arvatkaapa mikä minä olen? No, puudeli tietysti! Katsokaa nyt tätä kiharaa tukkaa, sievää tepsuttelua ja huomion tarvetta, Choquette nauraa.
Kun kanssakulkijoita alkaa tarkastella koirina, pystyy erottamaan egon luomat rasitteet turkin alla piileskelevästä hengestä.
– Se vapauttaa. Voin ajatella, etten totisesti pidä tuon ihmisen koirasta, mutta rakastan hänen henkeään. Kouluttakaa koirastanne tottelevainen seuralainen, mutta älkää antako sen dominoida elämäänne.
Perhosen kosketus
Työpajan harjoitusten tavoitteena on saada ihmiset luottamaan enemmän intuitioonsa. Choquette kertoo aikamoisia tarinoita omasta intuitiostaan. Kun hän oli perheineen Chigagon lentokentällä matkalla kohti Pariisia, hänelle tuli koneen lähtöä odottaessa tunne, että liput onkin vaihdettava. Tällä koneella matkaa ei tehtäisi. Lentokenttävirkailija oli tyrmistynyt, kun Choquette halusi uudet lennot aivan viime hetkellä. Tarmokkaan tinkaamisen jälkeen vaihto onnistui. Samaan aikaan odotustilaan levisi tieto, että koneessa oli tekninen vika. Se ei lähtisi mihinkään.
– Olin juuri saanut uudet liput käteeni! Lähdimme juoksemaan kohti toista lähtöselvitystä. Taakse jäi 250 ihmistä pohtimaan, millä he pääsevät Pariisiin.
Choquetten mukaan intuitio ei ole mikään järeä profeetallinen ääni päässä. Intuitio ei ole ennustamista.
– Intuitio on kuin perhosen siiven kosketus poskella. Pieniä tuntemuksia, välähdyksiä ja oivalluksia. Eläinmaailmassa intuitio on täysin luonnollista. Valailla ja linnuilla on vahva vaisto, jonka avulla ne suunnistavat. Miksi me olisimme tässä suhteessa huonompia? Ihmisen kuudes aisti tallautuu järkeilyn alle. Annamme pään ohjata, emmekä kuule, mitä sydän sanoo.
Intuitiolle muokataan otolliset olosuhteet raivaamalla pelkoja ja ruokkimalla henkeä.
– Kun sanot ääneen, mikä sinua pelottaa, se vie pelolta voiman. Mitä enemmän piilottelet pelkojasi ja yrität olla niistä välittämättä, sen tiukemman otteen ne saavat, Choquette opettaa.
Kurssilaiset nimeävät pelkojaan pienissä ryhmissä. Tilanne muistuttaa rippiä. Kuulevat korvat ja hyväksyvä ilmapiiri vapauttavat. Eihän tämä niin kauheaa olekaan. Kaikkia pelottaa. Kaikilla on taakkoja.
Henkeä ravitaan asioilla, joista tulee hyvä ja energinen olo.
– Mistä sinun henkesi pitää? Minun henkeni rakastaa tanssia, musiikkia ja oikein hyvää kahvia, Choquette paljastaa.
Ehtymätön energia
Kun ihmiset lähtevät iloisesti jutellen lounaalle viimeisenä kurssipäivänä, on pakko kysyä Sonia Choquettelta, mistä ihmeestä hän ammentaa tätä energiaa. Hän on innostanut ja inspiroinut viikonlopun aikana kaikkia. Näin hilpeää seurakuntaa saa Suomesta hakea pyhäaamuna.
– Meditoin puolisen tuntia päivässä. Nukun hyvällä tyynyllä, joka kulkee mukana kaikilla matkoillani. Nukun paljon, kymmenisen tuntia, joista osa menee päivänokosiin. Käytän hyvin vähän sokeria. Syön paljon tuoreita hedelmiä ja kasviksia. Vältän pitkälle jalostettuja ruokia.
– Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että teen tätä työtä rakkaudesta. Rakkaus on loppumaton paristo.
Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää pirteää spirituaalista polkkaa. Joskus tangotaan syvällä mollivoittoisissa tunnelmissa. Sonia Choquette kertoo elämänsä vaikeimmasta kokemuksesta.
– Kaksi vuotta sitten veljeni kuoli yllättäen yöllä nukkuessaan. Se oli koko perheelle valtava shokki. Meitä on seitsemän sisarusta. Isälleni se oli yksinkertaisesti liikaa. Hän kuoli pian veljeni jälkeen. Sekä veljeni että isäni olivat molemmat aivan terveitä. Äitini menetti pojan ja aviomiehen kuuden viikon sisällä. Äidin tukeminen on ollut iso urakka.
Surun ja kaipauksen keskellä henkisestä näkökulmasta on apua.
– Sydämessäni olen rauhallinen. Isäni ja veljeni ovat kunnossa. Aistin heidän henkensä ja läsnäolonsa. He ovat nyt vain eri taajuudella kuin minä. Tietenkin kaipaan heitä valtavasti, mutta pystyn elämään asian kanssa musertumatta. Siirtyminen fyysisestä olomuodosta kokonaan henkiseen ei ole niin valtava askel kuin yleensä ajatellaan.
Sonia Choquette on matkoillaan ja kiertueillaan tavannut paljon ihmisiä eri kulttuureista. Hän uskoo tulevaisuuteen ja myönteiseen muutokseen.
– Näen valoa, ja se valo on kaikkien ihmisten silmissä. Olen hyvin optimistinen.
Kun lounastauko on ohi, tanssitaan taas lisää.
Sonia Choquette
Ikä: 53 vuotta
Asuu: Chigagossa
Perhe: aviomies, 21- ja 22-vuotiaat tyttäret
Ammatti: kansainvälisesti tunnettu henkinen opettaja, luennoitsija, selvänäkijä ja kirjailija
Tuotantoa: kirjoittanut tähän mennessä 18 henkistä kasvua käsittelevää kirjaa. Suomeksi mm. Herätä sisäinen äänesi (Michael kirjat 1999), Toteuta sydämesi toiveet (Michael kirjat 2000) ja Luota vaistoihisi (Michael kirjat 2004). Viimeisin teos Travelling at the Speed of Love (Hay House 2010). Seuraava kirja The Power of Your Spirit: Trust It Now ilmestyy ensi keväänä. soniachoquette.com
Tanssii gurun kanssa
Länsimainen suorituskeskeinen elämänmeno jättää helposti henkisesti nälkäi-seksi. Perinteisten uskontojen liturgia taas tuntuu monesta vieraalta ja etäiseltä. Elämäntaito-oppaat, joogaleirit, retriitit ja työpajat tarjoavat uudenlaista sisältöä. Inspiroiva ohjaaja tai opettaja voi muuttaa ratkaisevasti elämän suuntaa.
Yrittäjä Susanne Snellman järjesti Sonia Choquetten Suomen vierailun.
– Tämä ei ole mitään hurahtamista, vaan ilon ja oman itsensä löytämistä. Sonia on hyvin aito. Monet gurut haluavat asettua muiden yläpuolelle. Sonia ei tee sitä lainkaan. Hänellä vain on tämä lahja aistia, tuntea ja nähdä, mitä ympärillä tapahtuu, herkemmin kuin muilla.
Snellman innostui Choquettesta lukemalla tämän kirjan. Hän tilasi netin kautta Choquettelta omaa elämäänsä käsittelevän lukemuksen (reading). Pian Snellman jo lensi Chigagoon neljän päivän kurssille.
Guru on parantanut elämän laatua.
– Olen tullut iloisemmaksi. Paljon pelkoja on lähtenyt pois. En ota asioita enää niin vakavasti ja henkilökohtaisesti. Nautin enemmän arkipäivän asioista. Aistit ovat tulleet herkemmiksi. Iloisuus ja hyvä mieli tuntuvat tarttuvan muihinkin.
Helsingin kurssin innoittamana Snellman otti tanssin aamuohjelmaansa. Choquette opetti kurssilla voimatanssia. Hän vakuutti, että jos tanssii neljä minuuttia päivittäin, 30–40 päivän sisällä muutos näkyy varmasti.
– Tanssi nostaa energiatasoa heti päivän alussa. Saa nähdä, millainen lopullinen vaikutus on, Snellman kertoo.
