1. Saat olla heikko.
Aina ei tarvitse selvitä. Voit olla heikko ja palata kotiin keräämään voimia.
Asuin parikymppisenä Zimbabwessa ja Yhdysvalloissa. Suoritin Ohiossa ansiolentäjän lupakirjan ja lähdin hakemaan töitä New Yorkista. Jouduinkin hanttihommiin. Välillä minulla ei ollut duunia ollenkaan.
Minulla oli kova näyttämisen halu. Olin välillä todella tiukoilla. En kertonut perheelleni, että rahat olivat lopussa. En luovuttanut, ettei kukaan olisi päässyt sanomaan mitään.
Näin viisikymppisenä katselen nuorta itseäni ja ajattelen, että hänen olisi ollut parempi tulla kotiin jo aiemmin.
2.Usko hyvään ihmisissä.
Tuomitse pahat teot, älä ihmistä. Me kaikki pystymme pahaan. Silti pitää säilyttää usko ihmisiin.
Tajusin tämän työssäni väkivaltaa kokeneiden tyttöjen ja naisten parissa Naisten Linjan toiminnanjohtajana.
Kun puhun naisen kanssa, jonka mies on pahoinpidellyt hänet, on tärkeää, etten tuomitse miestä vaan väkivallan. Uhria voi helpottaa, että hän saa vaalia puolisostaan edes yhtä hyvää muistoa. Traumasta selviämisessä on olennaista, että pystyy yhä uskomaan ihmisiin.
Huonoihin olosuhteisiin ei kuitenkaan pidä tyytyä. Olisinpa tajunnut parikymppisenä ajoissa avoliitossani, että väkivalta vie lopulta kyvyn tehdä päätöksiä. Silloin jää vangiksi elämään, jossa omat mielipiteet, toiveet ja halut katoavat.
Se oli tilanne, jota olisi pitänyt juosta pakoon ja lujaa. Olen kuitenkin iloinen, että ymmärrän kokemuksieni ansiosta, miksi lähteminen ei ole aina yksinkertaista.
3. Ole tyyni, älä kynnysmatto.
Olosuhteet muuttuvat. Jos annat niiden vaikuttaa, olet niiden armoilla. Kun perusmielialasi on tyyni, muutokset eivät saa sinua pois tasapainosta.
Olosuhteet eivät ole juuri koskaan täydelliset. Aina jokin mättää. Aina. Opettelen edelleen hyväksymään sitä.
Välillä pelkkä tyyneys ei riitä. Kun palasin nuorena takaisin Suomeen, minua kohdeltiin kuin epäonnistujaa. Työvoimatoimistossa asioiminen oli nöyryyttävää. Selvisin sinnikkyydellä.
Eniten auttoi raivo. Olin pirun vihainen. Sain siitä kummasti pontta, kun rakentelin haurasta itsetuntoani ja tulevaisuuttani. Opin, että raivo on alkuvoima, joka antaa paljon energiaa.
Nykyään suutun harvemmin ja vain todella hyvästä syystä. Kaipaan joskus vanhaa ystävääni raivoa.
4. Tutustu itseesi.
Ystävysty itsesi kanssa. Joudut viettämään koko elämäsi omassa seurassasi.
Kärsin pitkään kovasta miellyttämisen halusta. En uskaltanut jättää väliin edes työpaikan kahvitunteja, ettei kukaan ajattelisi, että olen ylimielinen. Olin omaksunut muiden käsityksen itsestäni kyseenalaistamatta sitä.
Inhoan ylimielisyyttä. Nuorena turvauduin siihen, kun olin epävarma. Ylimielisyys on kypsymättömyyttä.
Enää en pelkää niin paljon, ettei minusta pidetä. Jos olen lyhytsanainen, minulta saa kysyä, painaako jokin.
Kävin kymmenen vuotta terapiassa ja tutustuin pikkuhiljaa itseeni. Se ei ollut mitään kivaa retriitissä meditointia vaan raakaa työtä.
Nyt olen itseni paras kaveri. Minussa on sankariainesta!
Pia Puu Oksanen, 50, on sosiaalipsykologi ja Amnestyn naisten oikeuksien asiantuntija. Oksanen harrastaa tanssia ja kuorolaulua.
Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 7/15.
