Ruokavalio auttoi fibromyalgiaan

Kun teini-ikäinen Hanna Huttunen väsähti maalaistalon töissä ja itki ­kipuja, vanhemmat eivät aina uskoneet lasta.

– Lähipiirin oli vaikea ymmärtää, että kivut ja uupumus olivat todellisia. Otti päähän, että minua pidettiin laiskana. Halusin jaksaa yhtä hyvin kuin muut.

Kerran kävellessään koulusta ­kylälle Hannasta tuntui kuin lonkkaan ­olisi tungettu sukkapuikko. Se turposi ja jäykistyi. Seuraavana aamuna sängystä noustessa jalka meni alta. Perhe ­säikähti, ja alkoi vuosien tutkimuskierre.

Syytä ei löytynyt. Arki oli jatkuvaa kipulääkkeiden syöntiä, ja Hanna alkoi hyväksyä, ettei ­vaihtoehtoja ole. Vuosituhannen vaihteessa alkoi tapahtua.

– Sain fibromyalgiadiagnoosin fysiatrian erikoislääkäriltä. Rauhoitti kuulla, etten kärsinyt mistään, mikä tuhoaa elimistön tai vie liikuntakyvyn.

Kyseessä on krooninen kipu-uupumusoireyhtymä. Hanna kuntoutui välillä reumasairaalassa ja oli usein työkyvyttömänä päivähoitajan työstään. Toisina päivinä Hanna oli jaksavampi, välillä ­mikään ei sujunut ja mehulasi tippui kädestä. Joskus hän ei päässyt ylös sängystä.

Yöt olivat raapimista, iho hilseili ja suupielet olivat vereslihalla. Ystävän mielestä vaivoilla ja ravinnolla oli yhteys. Hän tiesi lääkärin, joka voisi auttaa.

– Turhamaisuus pelasti minut, sillä en pystynyt katsomaan itseäni peilistä.

Fibromyalgia helpotti, kun suolisto parani

Hanna alkoi oivaltaa, että ihon kunto saattoi liittyä syömiseen.

– Lääkäri totesi, että laitetaan suolisto kuntoon ja vitamiinit imeytymään, niin eiköhän fibrokivutkin häviä. Otin ensin nokkiini, koska luulin, että hän vähättelee tautia. Fibro oli osa identiteettiäni. Olin uskonut, ettei siihen löydy parannusta.

Hanna teki ruokavalioremontin. Hän alkoi syödä paljon kasviksia, hyviä rasvoja sekä laadukasta proteiinia, kuten munia, kalaa, pähkinöitä, siemeniä tai luomulihaa. Parissa viikossa iho alkoi parantua, energia lisääntyä ja suoliston bakteerikanta tasapainottua.

Pahimmalta tuntui luopua perunasta ja leivästä. Tilalle tulivat vokkivihannekset, vihannesmuhennokset, gratiinit ja salaatit. Hanna innostui leipomaan siemen- ja mantelipohjaisia leipiä.

– Löysin maukkaan ruoka­maailman. Tuntui upealta tajuta, miten hyvin voin, kun syön oikein. Sitten alkoi suututtaa, ­ettei ravinnon ­merkityksestä puhuta. Suomessa ajatellaan liian ­lääkekeskeisesti.

Fibromyalgian hoidoksi suositellaan stressin välttämistä, liikuntaa ja tarvittaessa masennuslääkkeitä, ei kuitenkaan kipulääkkeiltä. ­Hanna koki saavansa parhaan avun ruoasta.

Hanna opiskeli ravintotietoutta

Syksyllä kivut eivät enää tulleetkaan, kuten aikaisemmin. Hanna alkoi paasata kaikille puolen vuoden aikana tapahtuneesta muutoksesta.

– Aloin ahmia alan kirjallisuutta. Lähipiiri vitsaili, että kohta opiskelen ravinto­terapeutiksi.

Puolitoista vuotta ­ruokavalioremontista loputkin kivut olivat kadonneet.

– Olin kuin herännyt ikuisesta loka­kuusta, jossa elämä oli harmaata ja väsyttävää painajaista. Nautin arjesta ja olin pirteä.

Hanna ymmärsi, että henkisestä hyvin­voinnista huolehtiminen on tärkeää. Eräänä päivänä hän törmäsi taideteokseen, joka toi mieleen menneisyyden.

– Teosta katsellessani aloin itkeä. Annoin menneen anteeksi, puhuin läheisilleni ja jätin asian taakseni. Se oli käänteentekevä hetki. Pääsin eroon taakasta, jota olin stressannut vuosia.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 9/2016.