Ruoka- ja ruokailuperinteitä

Äitini ja isomammani laittoivat uuni-ohraryynipuuroa. Oli ihana tuoksu kammarissa, kun palasin koulusta kuuden kilometrin hiihtomatkan päästä. Se tuoksu oli kammarissa, koska siellä pystyuunin pesässä oli hiilloksen päällä tiiliskivi, jonka päällä puuro hautui kaksikin tuntia.

Järvi ja sen antimet. Lähijärvestä on monen sukupolven ajan pyydetty kaikkea mahdollista kalaa ja siitä tehty monenmoista ruokaa. Varsinkin savustettu lahna on ollut kesäherkkua jo isovanhemmilla niin kuin meidän lapsillakin.

Ainakin sunnuntaisin pitää aina olla jälkiruokaa.

Pyritään siihen, että kaikki ovat paikalla, kun on ruoka-aika.

Perintönä sain äitini joulupiparkakkujen reseptin.

Meillä kotona ja mummoilla ja muillakin kavereilla oli erityisen tärkeänä aina ruoka-ajat, joka perheessä suunnilleen samat. Toinen tärkeä ja sen olen oppinut ihan kotoa ja mummoloista että tehdään ruoka itse! Ja niin olen aina tehnyt samoin siskoni ja veljeni. Mutta sitä ei ole sitten mennytkään perinteeksi omille lapsilleni, niin vahva on kulttuuri nykyisin valmisruoista ja pizzoista yms. Aika pahalta tuntuu ja näyttää.

Ruokaperinteet, joita suvussani ylläpidetään, ovat tiettyihin tilanteisiin sidottuja. Laskiaisena syödään hernekeittoa ja pullaa, pääsiäisenä mämmiä, vappuna litkitään simaa, juhannuksena herkutellaan uusilla perunoilla, syksyllä nautitaan kesän sadosta sen eri muodoissa. Jouluna sitten syödäänkin oikein ajan kanssa ja rutkasti. Perityt ruokariittini ovat siis hyvin ”suomalaisia”. Toisaalta lakto-vegaanina olen tuunannut perinneherkut vegempään muotoon.

Minulle ei tule joulua ilman perinteisiä lanttu- ja porkkanalaatikkoa, sienisalaattia ja rosollia. Lapsuuteni joulupöytään nämä jo kuuluivat. Aion jatkaa tätä perinnettä. Teen edellä mainitut ruoat itse.

Suurempia ruokailuperinteitä meidän perheessä ei ole, koska sukulaissuhteemme jäävät vain isovanhempiin. Minä, veljeni ja äitini asumme eripaikkakunnilla, joten nuoruuden yhteisruokailut ovat vain kaunis muisto. Jokaisen pöytään on periytynyt itsetehdyt suolaiset piirakat, sämpylät ja suklaarommikakku.

Säilyneet perinteet liittyvät enimmäkseen jouluun. Teen taatelikakun ja piparitaikinan äidin reseptillä, samoin laatikot. Myös kinkku paistetaan suvun perinteisesti, joko miehen tai minun suvun ohjeilla. Miehen suvussa on kulkenut hauskoja ruokalajien nimiä, joilla olemme markkinoineet aivan tavallisia pöperöitä lapsille. Ja juhannukseksi ostetaan korillinen pikkulimuja, aivan kuin meillä kotona tehtiin lapsuudessani!

Olen itse huono leipomaan, mutta ilokseni pieni tyttäreni on oppinut taitavalta äidiltäni leipomisen salat. Ja pieni käsi piirtää esimerkin mukaisesti taikinan pintaan  ristin,  ruoan siunaamiseksi, ennen kuin taikina laitetaan kohoamaan. Se on aika liikuttavaa.