Pääsiäisenä oli mukavasti aikaa ottaa iisisti, ulkoilla ja miettiä syntyjä syviä. Päätin ottaa uuden tavan käyttöön: aloitan tästä eteenpäin jokaisen päivän nappaamalla käteen jonkin voimauttavan kortin ja miettimällä sen sanomaa. Asettelin kortit kolmeen eri pinoon käyttötarkoituksen mukaan. Hyvän mielen korttipino sängyn viereen kiireettömiksi aamuiksi, Voimauttavat kysymykset keittiöön aamuteen kaveriksi ja Stressinhallintakortit oven suuhun kiireisten aamujen bussimatkaseuraksi.Pohdin tänään pitkään näiden ,Maaretta Tukiaisen, korttien sanomaa. Koen, että tällä hetkellä elämässäni on liian vähän aikaa leikkimiselle ja asioiden tekemiselle niiden itsensä vuoksi. Koen, että on vaikea rauhoittua sellaisten asioiden ja tekemisten ääreen, joista ei ole mitään ns. näkyvää hyötyä. Samalla tiedostan, että tälläinen elämä voi helposti muuttua pelkäksi suorittamiseksi.Aikaa täytyisi järjestää myös elämästä nauttimiseen. Ja tämä mielestäni tarkoittaa jonkinlaista irti päästämistä ja antautumista. Olisiko niin, että kyseessä on jonkinlainen pysähtymisen pelko? Kun päästää hälystä ja kiireestä irti, mitä jää jäljelle? Kannatteleeko elämä, jos sen virralle antautuu? Olen tällä hetkellä urani suhteen tärkeässä risteyskohdassa. Olemme Elonkerjuun kanssa määrittelemättömän pituisella tauolla, ja sitä kautta on vapautunut aikaa ja energiaa uudenlaisiin työkuvioihin. Mihin kaikkeen voisin suunnata taiteellista energiaani?Tälläistä tilannetta ei ole ollut viiteentoista vuoteen.Tässä ,Sanna Wikströmiltä, kiva ja helppo harjoitus, jota käytän silloin, kun tunnen rutinoituvani arjessani. Jos on pitkään suorittanut kaavamaisesti työtä ja vapaa-aikaa, muuttuu elämä helposti väljähtäneeksi ja nuutuneeksi. Tälläisessä tilanteessa on hyvä ottaa pieni aikalisä ja avata mieli valppaaksi uusille asioille. Arjen rutiinien rikkominen tekee hyvää ja herättää aistit aivan uudella tavalla. Minua kiinnostaisi kuulla, kuinka sinä vastaisit pupun esittämään kysymykseen? Lisää ajatuksiani:j,ohannakoivu.fi@johannakoivuJohanna Koivu official