Mitä on raakaravinto?
Raakaravinnoksi sanotaan ruokaa, jota ei kuumenneta yli 47-asteiseksi. Kuumemmassa suurin osa entsyymeistä kuolee. Joillekin entsyymeille alhaisempikin lämpötila voi olla tuhoisa.
Entsyymit ovat elintärkeitä monissa elimistön toiminnoissa. Ruoka ei sula ilman niitä. Jos ruoansulatus on huono, sitä voidaan avittaa syömällä entsyymipitoista tuoreravintoa. Kuumentamattomassa ravinnossa vitamiinit eivät tuhoudu ja herkät tyydyttymättömät rasvat, joita on pähkinöissä, siemenissä ja niistä tehdyissä öljyissä, pysyvät muuttumattomina.
Raakaruokavalioon kuuluu paljon vihreälehtisiä vihanneksia, marjoja, hedelmiä, ituja, pähkinöitä ja siemeniä. Ruokia voidaan rikastaa kuivatuilla merilevillä ja hiivahiutaleilla. Suolana käytetään merisuolaa tai soijakastiketta. Raakaravinnon nauttija pyöräyttää usein viherpirtelöitä ja marjasmoothieita ja kuivattaa ruokia kuivurissa.
Miksi raakaravintoa kannattaa syödä?
Ruoka muuttuu koko ajan. Suuri muutos tapahtui, kun siirryttiin keräilytaloudesta maanviljelijöiksi. Teollistuminen pari sataa vuotta sitten toi mukanaan uuden keksinnön: viljan jyvät opittiin kuorimaan, ja niistä ryhdyttiin tekemään valkoista vehnäjauhoa. Samalla menetettiin jyvien kuorikerrosten arvokkaat kivennäisaineet.
Nykyään monet syövät ruokaa, jossa on kylliksi energiaa mutta vähän ravintoaineita. Usein ruoka sisältää myös liian paljon eläinkunnan tuotteita ja pitkälle jalostettuja, tehoviljeltyjä ruoka-aineita. Tällainen ruokavalio saattaa aiheuttaa elimistön happamoitumista, joka voi olla osasyynä moniin nykyisiin terveysongelmiin, kuten osteoporoosiin, nivelvaivoihin, munuaiskiviin ja reumaan.
Happo-emästasapainoa voidaan korjata raakaruokavaliolla ja muilla ruokavalioilla, jotka sisältävät runsaasti vihreitä kasviksia, marjoja ja hedelmiä.
Miten elävä ravinto eroaa raakaravinnosta?
Elävä ravinto on raakaravintoa, mutta joitain eroja raa’alla ja elävällä ravinnolla on. Elävän ravinnon ruokavalion noudattamiseen on selkeät ohjeet. Niihin kuuluu muun muassa oraiden ja versojen kasvattaminen, joka voi tuntua työläältä.
Eräs selkeä ero raakaravinnon ja elävän ravinnon välillä on se, että elävässä ravinnossa ei käytetä öljyjä, suolaa eikä etikkaa. Hapan maku saadaan hapattamalla. Tärkeät rasvahapot saadaan siemenistä, pähkinöistä ja avokadosta. Merilevät korvaavat suolan. Raakaravintoa nauttivat käyttävät myös kylmäpuristettuja öljyjä, kuten kookos-, pellavansiemen-, hamppu-, oliivi- ja avokadoöljyä.
Elävää ravintoon kuuluu olennaisesti itujen, versojen ja oraiden kasvatus ja syönti. Päivittäin nautittavaa, tuoreista oraista puristettua mehua pidetään tärkeimpänä terapeuttisena ruoka-aineena.
Vehnänorasmehulla on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Se lisää valkoisten verisolujen muodostusta ja parantaa siten immuniteettia, tuhoaa bakteereja ja neutraloi muita haitallisia aineita elimistössä.
Elävässä ravinnossa yleisiä ruoanvalmistusmenetelmiä ovat jauhaminen ja hapattaminen. Niiden ansiosta ruoasta tulee helpommin sulavaa. Hapattaminen kuuluu oleellisena osana elävään ravintoon, mutta ei niinkään raakaravintoon. Auringonkukan- ja seesaminsiemenistä tehtyjen murekkeiden ja kastikkeiden annetaan hapantua ennen syömistä. Maitohappokäymisen avulla valmistetaan myös juomia.
Elävän ravinnon ruoanvalmistusmenetelmät tekevät ruoasta helposti sulavaa, ja elävä ravinto saattaa olla raakaravintoakin terapeuttisempaa erilaisten terveysongelmien hoidossa. Raakaruokavalio-ohjelmaa on kuitenkin käytännössä helpompi toteuttaa.
Kokeile raakaruokaa: Herkullinen avokado-suklaakakku
Lähteet ja luettavaa:
Bailey, Christine: Raakaravinto – Tie terveyteen, vireyteen ja painonhallintaan. Minerva 2012.
Ervamaa, Elsa: Elävä ravinto. WSOY 2003. elavaravinto.net
Miikkola, Maija: Iloiset raakaherkut. Pieni Karhu 2013.
Niemi, Merja: Aurinkoista ruokaa. Bazar 2004.
raakaravinto.net
