Hyvinvointi

Pystyt mihin vain

Mari Karila opiskeli itselleen uuden ammatin viisikymppisenä. Riskien ottaminen kannattaa. Kokeile Marin ohjeita!

Kuvat Jouni Harala
3.11.2014 Voi hyvin

1. Jos haluat jotakin ­todella, oikeita ­esteitä ei ehkä olekaan.

Moni asia on asenteesta kiinni. Toki ymmärrän, että olosuhteet vaikuttavat. Myös rohkeuden puute voi olla este. Tai pelko siitä, ettei pärjää talou­dellisesti. Minäkin pelkäsin sitä. Minulla oli monta vuotta tunne, että haluan kulttuuriin liittyvän työn, mutta ajattelin, ettei ainakaan opiskelu olisi minulle talou­dellisesti mahdollista.

Ota selvää eri vaihtoehdoista, esimerkiksi aikuisopintotuesta. Itse lähdin selvittämään talouteen liittyviä asioita pala kerrallaan. Kelan sivuilta löysin kattavasti tietoa opintotuesta ja -lainasta.

Suosittelen tekemään elämässä yhden ison harppauksen tai ratkaisun. Sen jälkeen kaikki muu sujuu kuin itsestään, sillä ratkaiseva liike laittaa hyvät uudet asiat lumipallon lailla etenemään. Jos ei tee mitään, ei ehkä tapahdukaan mitään. Itse aloitin kulttuurintuottajan­ opintoni 51-vuotiaana. Aikaisempi työhistoriani on kaupan alalta ja toimisto­töistä. Kun lähdin opiskelemaan, hyppäsin siis aivan uudelle alueelle.

Älä luovu unelmastasi, vaikket heti onnistuisi. Minä en päässyt sisään ammatti­korkeakouluun ensi yrityksellä, mutta hain uudestaan ja sillä kertaa Jyväskylään, josta löytyi ihana opiskelijayhteisö. Oli minun onneni päästä juuri sinne.

2. Luota itseesi ja ­intuitioosi.

Kaikilla on mielestäni jonkinlainen kyky tietää, mikä on itselle hyväksi, mutta kaikki eivät vain uskalla luottaa omaan intuitioonsa. Olen myös oppinut, ettei pidä kuunnella liikaa, mitä muut sanovat. Ihmiset tarkoittavat neuvoillaan toki yleensä hyvää, mutta ympäristön ei pidä antaa vaikuttaa omaan päätöksen­tekoon. Jos on esimerkiksi pitkään olo, että haluaa lähteä tekemään jotain ihan uutta, haavetta ei saa haudata vain sen takia, että ympäristö olisi toista mieltä.

Jos minä haluan tehdä jotakin uutta, tutkiskelen asiaa ensin kaikessa rauhassa itsekseni, ennen kuin puhun siitä kenellekään. Vasta kun olen asiasta aivan varma, kerron siitä muille. Silloin tiedän, että muiden mielipiteet vain jalostavat tai vahvistavat päätöstäni, olivatpa ne sitten puolesta tai vastaan.

3. Selvitä, millainen oppija olet.

Erilaisia oppijoita on alettu tutkia vasta 1970-luvulta lähtien.  Netissä on erilaisia testejä, joita löytää googlaamalla, mutta ne ovat melko suppeita. Itse tutustuin aiheeseen laajemmin lukemalla kirjallisuutta, joka käsitteli erilaisia oppimis­tapoja ja -tyylejä.

Olen syntynyt vuonna 1959. Siihen aikaan kun kävin kouluni, ei puhuttu erilaisista tavoista oppia. Oli vapauttava oivallus aikuisopiskelijana ymmärtää, että olen tekijä: opin parhaiten kokemalla ja tekemällä.

4. Kun löydät oman alasi, energiasi kasvaa.

Moni alanvaihdosta haaveileva ajattelee, ettei jaksa opintoja töiden ohessa. Haluaisin sanoa heille, että jos opiskelee oikeaa alaa, energia vain lisääntyy. Opiskelin itsekin osittain töiden ohessa. Nyt kun olen löytänyt oman alani, työ tuntuu kuin harrastukselta: se ei vie minulta energiaa, vaan saan siitä. On kuin söisin hyvää ruokaa. En pohdi eläkkeelle jäämistä.

Jokaisella meistä on omat elämän­vaiheemme. Minulle opinnot ovat avanneet monia uusia ovia, ja tunnen eläväni nyt kaikin tavoin elämäni parasta aikaa: kuopus on aikuistunut ja muuttanut pois kotoa, olen rakastunut ja saan tehdä töitä ihailemani kulttuurin parissa. ♥

Mari Karila, 55, on merkonomi ja kulttuurintuottaja (AMK), joka päivätyönsä ohella työskentelee tuottajana Improvisaatioteatteri Reactorissa.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 8/2014

Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi