Hyvinvointi

Pitkän iän salaisuus

Kysyimme lukijoiltamme vinkkejä siitä, mikä on pitkän iän salaisuus (Vh 7/10).

16.3.2011 Voi hyvin

Melkein satavuotiaaksi elänyt ja puolijuoksua vielä yli 90-kymppisenä kulkenut ja edelleen puukkoja takonut kainuulainen seppä totesi pitkän ikänsä salaisuudeksi: "Unta ja näläkeä ja paljo pittää miehen työtä tehhä!" - Mummuni eli vanhaksi ja oli sovussa itsensä ja ympäristön kanssa, ajatteli positiivisesti ja kutoi jokaisena päivänä sukkia, vanttuita ym., joita antoi kaikille läheisilleen lämpimin toivotuksin, eli hän teki rakkauden tekoja joka päivä. Ei ollut turhautunut eikä tyytymätön. –Tuhkimo

Pitkän iän salaisuus on rehellisessä elämässä. Syödään, tehdään työtä, harrastetaan ja nukutaan, kaikkia sopivassa suhteessa. –Mimmi

Suvussani olevat iäkkäät jo yli 80 v. ovat kaikki omatoimisia ja yhteinen piirre on myös iloisuus. He ovat evakoita ja kovia kokeneita jo lapsuudessaan, mutta onko juuri se kasvattanut heistä tervaskantoja. Luonto on myös tärkeä ja erityisesti marjastus ja sienestys. –Ilo

Oma elämänohjeeni on mielestäni se, että ihmisten hyvinvointo lähtee omasta mielestä, positiivisesta ajattelumaailmasta, suvaitsevaisuudesta ja hyväksymisestä. Tähän lisätään paljon huumoria, iloa ja naurua. Hoidetaan mieltä ja kehoa liikkumalla luonnossa ja tietenkin syömällä monipuolisesti. Niin kliseeltä kun tämä kuulostaakin, tottahan se on.

Liiku säännöllisesti ja muista juoda päivän aikana tarpeeksi vettä.

Pitkän iän salaisuus on raitis ja kunnon elämä.

Äitini täytti 97 vuotta kesällä 2010 Olemme sisarusteni ja mieheni kanssa monesti keskustelleet ja ihmetelleet, mikä tai mitkä seikat ovat mahtaneet vaikuttaa äitini pitkän iän kertymiseen. Seikkoja on selvästikin monia, joista hyvä onni on varmasti Riikassa syntyneen, Kannaksen karjalassa lapsuutensa viettäneen ja Saksassa kouluja käyneen, sodan melskeessä Helsingissä avioituneen naisen kohdalla yksi ilmeinen tekijä. Vähäisemmäksi ei kuitenkaan jääne positiivisen elämänasenteen merkitys. Äitini on aina ollut utelias, nokkela ympäristön tarkkailija ja kiinnostunut kaikesta ympärillään tapahtuvasta toiminnasta. Häneltä ei juurikaan voinut salaa tapahtua mitään, minkä silmällä pystyi huomaamaan. Erityisen kiinnostunut hän on ollut lapsista ja eläimistä, joiden kanssa hän myös tuli erinomaisesti toimeen. Lastenlapsiaan hän jaksoi hoitaa ja pelata heidän kanssaan pallopelejä seitsemänkymppiseksi ja ylikin. Hänellä tuntui aina olevan aikaa heille. Muistan eräänkin matkan, jonka teimme mieheni ja äitini kanssa Bengtskärin majakalle. Laiva lähti Hangosta ja matka majakkasaarelle kesti parisen tuntia. Tuona aikana hän oli jo lahjonut pienen tytön karamelleilla ja tehnyt kirjeenvaihtosopimuksen tyttären ja hänen äitinsä kanssa. Kirjeenvaihto olikin äitini tapa pitää yhteyksiä ystäviin ja sukulaisiin. Aikanaan hän muisti jokaisen lapsen, ystävän ja sukulaisen merkkipäivät, ja jollei hänellä ollut peräti lahjaa, niin ainakin kirjeen tai kortin hän aina muisti lähettää. Lahjat olivat ja ovat myös hänelle itselleen erittäin tärkeitä. Tietynlainen lapsenmielisyys on säilynyt hänellä läpi elämän. Geeniperimä on varmasti myös merkittävä tekijä. Hänen vanhempi sisarensa ja serkkunsa olivat yli yhdeksänkymmenen kuollessaan. Voisiko ajatella terveen maalaiselämän ja käsittelemättömän yksinkertaisen lähiruuan antaneen heille hyvät lähtökohdat elämälle? Hän on esimerkiksi koko elämänsä juonut maitoa – nykyään punaista maitoa, kun oikeaa lehmänmaitoa ei mistään tahdo saada. Kuten monet aikalaisensa hänkään ei ole suostunut mihinkään kevyt tuotteisiin - eikä sen puoleen lääkkeisiin tai hivenaineisiin sekaantumaan. Meksikon matkallamme olimme mieheni kanssa melkein helisemässä, kun yritimme saada hotelleissa ja ravintoloissa tilatuksi maitoa! Äitini kun ei muuta suostunut juomaan. Valitettavasti dementialta nämäkään avut eivät häntä ole pelastaneet. Edelleenkin hän kuitenkin suhtautuu elämään positiivisesti, eikä vieläkään valita kolotuksiaan. Nykyään hän osaa jopa olla kiitollinen tarjotusta avusta. Aina muita auttamassa olleena ja itse kaiken tehneenä vaikeinta on ollut hyväksyä oma avuntarpeensa.  –Tytär 65 v.

Mummoni oli 85-vuotiaana paremmassa kunnossa kuin minä. Hän on aina ollut äärettömän toimelias ja positiivinen ja vähään tyytyvä. Ajattelee aina ensin muita. –Anna

"Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta." Juha "Watt" Vainio. Pitkän iän terveysvinkit: 1. harrasta reipasta liikuntaa 2. Syö monipuolisesti 3 . Tupakka pois ja alkoholia kohtuudella.

Nyt jo edesmennyt tätini eli yli 90-vuotiaaksi. Ehkä hänen pitkän ikänsä salaisuus oli terveet elämäntavat. Hän ei koskaan tupakoinut tai käyttänyt alkoholia. Hän oli ihastuttava omalaatuinen persoona. Mielestäni on tärkeää uskaltaa olla oma itsensä. Ei ole tarkoitus miellyttää kaikkia.

Pitkän iän salaisuus on, että ei katkeroidu.

Terveellliset elämäntavat ja riittävä lepo. Kasvisruoka, marjat, hedelmät, kaikki kotoista niin pitkälle kuin mahdollista. Liikuntaa eri muodoissa vuodenaikojen mukaan. Fyysistä työtä ja kunnon ylläpitämistä. Tasapainoa itsensä ja, toisten ihmisten ja luonnon kanssa. Rakkaus koko luomakuntaa kohtaan sekä hyvien tekojen tekeminen. –Luonto-Liisa

Koira tai muu lemmikkitekee sydämell hyvää ja varsinkin koira, joka vie ahkerasti lenkille. Ystävät ovat elämän suola. Harrastukset ovat hirvittävän tärkeitä. Harrastusten parissa tuntee yhteisöllisyyttä ja saa uusia juttukavereita ja virikkeitä. Matkustelua, jos on voimia. Uusein paikkojen näkeminen avartaa, kuten lukeminenkin. Pitää syödä terveellisesti. Ei saa ahtaa perunaa, leipää ja lihaa. Niistä tulee vain paha olo ja ne tukkivat suolta. Innostu myös uusista asioista ja liikuntamuodoista.

Pitkän iän salaisuus, mitä se sitten onkaan, olkoon tavoitteemme oikeiden asioiden avulla. Pyrkikäämme siihen ja paljastakaamme itsellemme tämä salaisuus. Terveyttä vaalivia asioita, pieniäkin, jotka voi varastoida itseensä. Huomatkamme pieniäkin onnen aiheita, joita arkenakin on mahdollista löytää. Liikuntaa, oikeaoppista ravintoa, unta, musiikkia ja ihania, iloisia juttuja. –Joga

Isäni oli eläessään varsinainen vanhanajan tervaskanto. Hän oli syntynyt 1800-luvun loppupuolella ja eli yli 90-vuotiaaksi. Kertomansa mukaan hän oli jo 6-vuotiaasta lähtien joutunut voimiensa ja taitojensa mukaan osallistumaan itsensä elättämiseen. Suurimmman osan elämästään hän joutuikin tekemään ruumiillisesti rasittavaa, raskasta työtä. Vuorokauden 24 tunnista hän teki raskaita töitä 12 tuntia, kevyempiä puhdetöitä 4 tuntia ja nukkumiseen käytti 8 tuntia . Kuusi viikossa päivää hän teki töitä ja sunnuntaisin lepäsi. Tosin silloinkin oli karjanhoito aamuin illoin. Ruoka- ja kahvitauot olivatmelkeimpä kellonlyömäleen säännölliset. Puolen tunnin ettoneet kuuluivat päivän rytmiin ruokailun jälkeen puoliltapäivin. Välipaloja hän ei koskaan ottanut. Myöskään alkoholi ei kuulunut hänen nautintoihinsa. Koskaan en nähnyt hänen enemmälti sairastavan, koskeintaan yskää, nuhaa tai hammassärkyä, mutta niitäkin hyvin harvoin. Elämänsä viimeisinä vuosinahän hankki ensimmäiset silmälasinsa, kun näkö alkoi heiketä. Olen usein iahillen muistellut hänen kestävyyttään ja elämänhallintaansa. Näin usein, että työ raskaudestaan huolimatta antoi hänelle tyytdytystä, koska siitä jäi näkyviin oman käden jälki. Säännölliset ja raittiin elämäntavatpuoletsaan loivat kestävyyttä ja pitivät yllä hyvää terveyttä aivan elämän loppupuolelle saakka. Mielestäni elämässä palkitseva työ, säännölliset ja raittiit elämäntavat luovat pohjan meidän jokaisen henkilökohtaiselle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnillemme.

Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi