Pepi Reinikainen on kirjailija, psykoterapeutti ja elämänkaarikirjoittamisen kehittäjä. Hän rohkaisee vaikeissa elämäntilanteissa kamppailevia uskomaan, että jokin päivä helpottaa. Katkeroitua ei saa. Vaikeuksia on meistä jokaisella.
1. Et ole yksin vastuussa kaikesta
Jos pyrit pitämään kaikki langat omissa käsissäsi, joudut jossain vaiheessa kohtaamaan epätäydellisyytesi. Elämässä ei pysty hallitsemaan kaikkea.
Olen kokenut, että aina ei ole helppo jakaa asioita toisten kanssa tai että ne eivät jakaudu. Myös minä olen siitä kärsinyt. Vaikka minulla on aina ollut ystäviä, olen tuntenut olevani pohjimmiltani yksinäinen ihminen. Minulla on myös ollut hyvin intensiivisiä jaksoja, jolloin olen joutunut pohtimaan omaa elämääni.
Elämässä kaikkein tärkeintä on oman tehtävän toteuttaminen. Se tarkoittaa, että minulle on tärkeää, että asioissa, joita teen, on jokin syvällisempi merkitys. Nuorena se teki minusta vaativan ja vaikean. Koen asiat edelleen vahvasti, mutta nuoruuteen sisältyi vielä tiettyä ehdottomuutta.
Ehkä osittain tämän vuoksi elämänpolkuni on ollut mutkikas. Olen kuitenkin kääntänyt vaikeudet voitoksi, koska olen puhunut niistä avoimesti. Olen myös ymmärtänyt, että täydellistä ei ole eikä kaikki ole vain itsestä kiinni.
2. Muista, että asiat järjestyvät ajallaan
Kun elämää katsoo taaksepäin, huomaa, että asiat järjestyvät. Punainen lanka saattaa löytyä niistäkin vaiheista, jotka tapahtuessaan tuntuvat turhilta sivupoluilta. Elämässä käy sattumuksia, jotka eivät ole vain sattumia.
Esimerkiksi minusta ei olisi koskaan tullut elämänkaarikirjoittamisen kehittäjää ilman 45-vuotiaana kokemaani yksipuolista rakastumista, jota selvitellessäni jouduin kovaan prosessiin.
Vaikka olisin mielelläni kokenut, että kyse olisi ollut miehen ja naisen välisestä rakkaussuhteesta, jälkikäteen ajattelen, että kyse oli myös paljon muusta: energiasta, jonka sain lopulta käännettyä uuden elämänvaiheen pohjaenergiaksi. Sain idean elämänkaarikirjoituksesta ja sitä vahvistamaan hakeuduin myös psykoterapiakoulutukseen.
Olin 50-vuotias, kun aloin ohjata kirjoittajaryhmiä. Siinä yhdistyi koko siihenastinen elämäni.
3. Älä ryhdy uhriksi
On ihmisiä, jotka kamalista elämäntilanteista ja vaikeuksista huolimatta eivät katkeroidu. Heitä elämän kurjuus ei lannista. Lopulta kaikki on kiinni asenteesta, jonka elämässä ottaa.
Elämä ei ole oikeudenmukaista. Tämä maailma on yllättävän raaka ja raskas paikka, eikä ole mikään ihme, jos herkät ihmiset ahdistuvat. On pirullisia tilanteita, jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.
Älä kuitenkaan jää märehtimään sitä, miten huonosti sinulle on käynyt, vaan huomaa, että myös moni muu kärsii. Kärsimys ei ole jotakin, joka tapahtuu vain sinulle. Jokaisesta tuntuu joskus siltä, että kaikilla muilla menee paremmin kuin itsellä, mutta se ei pidä paikkansa.
Älä uhriudu! Uhriutunut ihminen on jäänyt kiinni johonkin traumaan ja sen vuoksi katkeroitunut. Usein taustalla on jonkinasteinen hylkäämisen kokemus, jonka vuoksi ihminen ajattelee, ettei kelpaa. Moni ottaa silloin kiltin roolin ja kävelee omien tarpeidensa yli.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 07/2014.
