Paula Heinonen: Hyvinvoinnin lähteillä

Lääkepurkkeja oli riviksi asti ja kunto surkea, kun hän lähti etsimään tietoa siitä, miten omilla valinnoillaan voi vaikuttaa terveyteensä. Nykyään hän jakaa työkseen ravitsemustietoa.

On vuosi 1990 ja Paula Heinonen on aloittanut tutkijana Cultorilla, suuressa kansainvälisessä biotekniikan ja ravitsemusalan yrityksessä. Iltaisin ja öisin hän tekee lisensiaattityötään ja melkein asuu työpaikallaan. Hän on valmistunut neljä vuotta aiemmin Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi pääaineenaan biokemia, mikrobiologia, biotekniikka ja teollisuustalous.

Sitten alkavat astmakohtaukset. Paula Heinosta tutkitaan Työterveyslaitoksella, ja hän yöpyy vuodeosastolla.

– Aamulla olin taas lähdössä töihin. Yökkö kysyi, että mihinkäs rouva Heinonen on menossa. Töihin, vastasin. Minä en sitten ruumiita hoitele, tämä kerrassaan mainio yökkö ilmoitti.

Paula saa diagnoosin: työperäinen astma, syynä homeet ja mikrobit. Hän alkaa etsiä oireidensa alkulähdettä.

– Tiedätkö, mitä löysin? Isossa ilmanvaihtoventtiilissä, josta tutkijoiden huoneisiin johdettiin raitis ilma, kasvoi erilaisia mikrobeja, kuten bakteereita, hiivoja ja homeita!

Tutkimuslaboratorion fermentoreissa eli suurissa kasvatusastioissa viljellyt mikrobit olivat tuhoamisvaiheessa päässeet poistoputkistosta tuloilman putkistoon. Sairastuneita oli toistakymmentä.

– Olin aina harrastanut urheilua. Nyt olin täysin kehäraakki. Sain kortisonia, nenäsuihketta, erilaisia astmalääkkeitä, antibiootteja… Mitä tahansa ruokaa söin, tunsin allergisoituvani sille. En voinut oleilla samoissa tiloissa kissojen ja koirien kanssa. Söin melkeinpä joka kuukausi ainakin yhden antibioottikuurin toistuviin ylähengitystieinfektioihin ja poskiontelotulehduksiin.

Irti lääkkeistä

Paulan lisensiaattitutkielma valmistui vuonna 1995. Samoihin aikoihin hänet koulutettiin teollisoikeuksien asiantuntijaksi ja hänestä tuli Euroopan patenttiasiamies ja teollisuusoikeuspäällikkö.

– Se oli mahtava näköalapaikka. Minulle tulivat kaikki yrityksessä tehtävät biotekniset ja mikrobitutkimukset, terveysvaikutteisia elintarvikkeita koskevat tutkimukset, suolisto- ja geenitekniset tutkimukset sekä muun muassa siipikarjan ja kasvatettujen kalojen hyvinvointia koskevat tutkimukset.

Vapaa-aikansa Paula käytti opiskeluun. Kun muut menivät ulkomaanmatkoilla lasilliselle, Paula kiersi kirjakauppoja ja istui hotellihuoneessa lukemassa.

Hän teki täysremontin ruokavalioonsa, jätti pois valkoiset jauhot ja sokerit, lihan, aluksi myös kalan ja maitotuotteet ja kaikki teollisesti prosessoidut tuotteet. Hän tasapainotti suolistonsa, söi kuitulisiä, hyviä rasvahappoja ja muutamia ravintolisiä.

– Olin kymmenen vuotta vegetaristi, melkein vegaani, hän muistelee.

Heti aluksi Paula luopui kaikista lääkkeistään ja sanoo tehneensä siinä täysin väärin. Enää hän ei missään nimessä tekisi niin.

Kului puoli vuotta, ja kaikki astmaoireet olivat poissa.

– Yksityislääkärini ihmetteli, mitä olin tehnyt. Keuhkojen toimintakykyä mittaava vitaalikapasiteetti osoitti melkein maksimia. Lääkäri epäili, että laite oli epäkunnossa.

Saako täältä karjalanpaistia?

Asteittain Paula on palauttanut osan ruokavaliostaan. Edelleenkään hän ei käytä teollisesti prosessoituja tuotteita.

Hän oli menossa miehensä ja kolmen poikansa kanssa hiihtolomalle pohjoiseen, kun sudennälkä yllätti Keski-Suomessa ison laskettelukeskuksen kohdalla.

- Sanoin, että nyt minun on pakko saada karjalanpaistia. Muistin äitini karjalanpaistin, maailman parhaan. Mieheni katsoi minua järkyttyneenä, ja pojat huusivat että äiti, sä olet vegetaristi!

– Vanha taatto ruutupaidassaan ja Reino-tohveleissaan kertoi, että tänään on valitettavasti vain yhtä ruokaa, se on hänen äitinsä reseptillä tehtyä karjalanpaistia! Ruoka oli taivaallisen hyvää. Söin sen kanssa talon omaa ruisleipää ja sivelin voita päälle. Soitin äidille: arvaa, mitä syön. Voi hyvänen aika, Paula, äiti sanoi, ethän sinä VOI syödä karjalanpaistia! Mutta minä voin mainiosti, aivan kuin olisin syönyt lihaa koko ajan.

Paula arvelee, että jokin tarve tälle äkkikäännökselle oli, ilmeisesti elimistö kaipasi valkuaista. Nykyisin hän syö kalaa, kanaa ja vaaleaa lihaa, harvemmin punaista lihaa ja silloinkin yleensä riistaa.

– Elimistöä kannattaa kuunnella. Paitsi silloin, kun tekee koko ajan mieli hillomunkkia, kokista ja karkkia. Se osoittaa, että verensokeri laskee ja nousee, ja vain tyydytät tätä tarvetta.

Oireiden alkusyy

Paula halusi kertoa muillekin kokemuksistaan. Hän perusti oman Pro Health -koulutus- ja -konsultointiyrityksensä ja sanoutui irti työstään. Eikä hän ole katunut päivääkään.

Paula pitää omaa radio-ohjelmaa, ja kysymyksiä riittää kaikesta maan ja taivaan välillä. Hän kouluttaa erilaisia työyhteisöjä ja käy luennoimassa ympäri maata. Paulan vastustamaton huumori, hänen energinen ja epäsovinnainen tapansa lähestyä ihmisiä tehoavat. Hän kaappaa epäilijän mukaan heti alkumetreillä.

Esimerkiksi Ranskassa lääkärikoulutus sisältää myös ravintokysymykset. Paula kaipaa ravintoasiantuntijoita joka lääkärikeskukseen ja työpaikalle.

– Funktionaalinen medisiina on sitä, että ihminen nähdään kokonaisuutena ja mennään oireiden syihin, ei niiden sammuttamiseen. Aloitin funktionaalisen lääketieteen koulutuksen testiryhmällä, ja vaikka en ole sitä missään mainostanut, tulijoita riittää. Viimeksi kurssilla oli jo kahdeksan lääkäriä.

Ihmisen tärkein elin

Paula pääsee lempiaiheeseensa.

– Ihmisen tärkein elin on suolisto. Jos siellä viiraa, viiraa ympäri kehoa. Suolisto on immuunipuolustuksen keskus. Paksussa suolessa on fantastinen bakteerikanta, 1,5–2 kiloa hyvää bakteerimassaa. Tämä ihana mössö vaikuttaa hyvinvointiimme, se tehtailee vitamiineja ja hormonien kaltaisia yhdisteitä, se estää haitallisten bakteereiden kasvua ja sillä on myös suora yhteys aivojen hyvinvointiin. Esimerkiksi ykköstyypin diabeteksen ja lihomisen syitä haetaan myös suoliston bakteereista.

Ravinto on kaiken a ja o. Vitamiineja ja antioksidantteja voi ottaa purkista, mutta se ei auta, jos ruokavalio on huono ja yksipuolinen.

Paula puhuu hyvistä rasvoista, kuten omega3-rasvahapoista, joita esimerkiksi kala ja pähkinät sisältävät.

Hän ei suosittele mitään teollisesti prosessoituja rasvoja, levitteitä tai öljyjä, vaan kylmäpuristettua öljyä, kuten rypsi- tai oliiviöljyä. Hyvä kotitekoinen levite on 100 grammaa voita sekoitettuna desilitraan kylmäpuristettua öljyä ja desilitraan vettä.

Hoikka ja energinen Paula on itse saarnansa vakuuttava todiste. Missä piilee salaisuus? Miljoonat naiset laihduttavat koko ajan, vaikka tietävät periaatteen: syö vähemmän kuin kulutat.

– En usko, että se on se juttu, vaan ratkaisu on korvien välissä. Mitkään ihmedieetit eivät tehoa, ellei kaappien sisältö muutu. Pois sokerit ja valkoiset jauhot ja riisit, tilalle täysjyväjauhoja ja -riisiä ja täysjyväleipää sekä paljon emäksisiä kotimaisia marjoja ja luomuvihanneksia.

Matkoille Paula varaa omat eväät. Hän rakastaa täysjyväruisleipää. Jokaisella lennolla hän kysyy, saisiko vehnämössykän sijasta täysjyväruista, vaikka tietääkin vastauksen etukäteen.

Aamunsa Paula aloittaa pirtelöllä, joka on marjapohjainen, usein mustikkaa tai vadelmaa. Hän lisää siihen kaura- tai ruislesettä, sitruunarahkaa tai kauramaitoa tai herkullista hasselpähkinä-mantelimaitoa. Kauramaitoa saa tavallisesta kaupasta, myös luomuna. Silloin tällöin Paula juo gefiluspiimää tai maustamatonta jugurttia.

Hyvä ja paha stressi

Paula on käynyt puhumassa myös kouluissa ja nähnyt, miten nuoret kaipaavat terveyteen liittyvää tietoa.

– On tutkittu, että tärkein yksittäinen arkipäivän asia, joka vaikuttaa eniten lasten ja nuorten fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin on se, että istutaan yhdessä pöytään syömään ja puhutaan päivän asiat. Silloin on elämässä rytmi ja turvallisuus. Siitä olen kotona pitänyt kiinni. Asiat ovat huonosti, jos ei meillä vanhemmilla ole aikaa päivittäiseen keskusteluun.

– Nyt on taas lama, alituinen kiire ja taistelu työpaikoista. Se kantautuu kotiinkin. Jos taloudelliset huolet painavat, jos stressi jatkuu hiljaisena päivästä toiseen, se johtaa lopulta sairastumiseen.

– Jos vaikkapa irtisanomisen uhka häilyy ylläsi etkä pysty siihen itse vaikuttamaan, on parasta yrittää unohtaa se. Silloin kannattaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja läheisistään. On hyvä etsiä apua, löytää joku, joka auttaa pahimman yli. Itse voit kuitenkin vaikuttaa siihen, että kun putoat, pääset helpommin ylös ja eteenpäin.

Stressi kuuluu elämään. On tärkeää tunnistaa, onko kysymys hyvästä vai pahasta stressistä. Stressi on hyvä asia niin kauan kuin se ei pääse muuttumaan pahaksi. Hyvä stressi antaa suorituskykyä työhön ja tilanteisiin.

– Saanko jokaisen flunssan, itkettääkö, särkeekö päätä, onko iho-oireita ja vatsavaivoja ja epämääräisiä tuntemuksia? Nämä vaivat voivat kertoa pahasta stressistä. Elintärkeä puolustusmekanismi on kääntynyt meitä nykyajan ihmisiä vastaan. Lyhytaikaista stressiä ihminen kestää hyvin, itse asiassa se on välttämätön ja tärkeä hyvinvointiamme ajatellen. Stressireaktio on todennäköisesti syntyjään tarkoitettu tilapäiseksi puolustusreaktioksi, jossa se fyysisten ponnistelujen myötä myös sammuu. Sen sijaan pitkään kestänyt psyykkinen tai fyysinen paine sairastuttaa aivan varmasti.

Kävelyllä metsässä

Kun Paulaa ahdistaa ja väsyttää, hän lämmittää suomalaiseen tapaan saunan tai lähtee luontoon, usein koira mukanaan.

– Elämääni tuli viides poika, iso, musta ja uskomattoman kiltti, puoliksi rottweiler ja puoliksi labradorinnoutaja. Adoptoin hänet poikani vaihto-oppilaskodista Yhdysvalloista.

– Kävimme Wisconsinissa tapaamassa poikaamme. Pihalla vastaan tuli koira, vielä melkein pentu, istahti eteeni ja katsoi minua. Se haroi ilmaa tassuillaan ja teki kaikenlaisia temppuja herättääkseen huomioni. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

– Kun poikani palasi kotiin, kaikki kolme poikaamme aloittivat uskomattoman tehokkaan koirakampanjan. Ja kun poikani Amerikan-äiti sanoi, että täällä on tämä joululahja pojillemme, alkoi kiivas juupas-eipäs-mietiskely. Lähetin varmuuden vuoksi mieheni ja vanhimman poikani allergiatesteihin, ja sitten eräänä päivänä Sarge tuli lentokoneella Suomeen.

– Kun vein sen ensimmäistä kertaa metsään, se kivettyi patsaaksi. Se ei ollut koskaan nähnyt metsää eikä voinut käsittää sitä äänien ja tuoksujen määrää.

Metsässä Paula kuuntelee hiljaisuutta ja lintujen laulua, hengittää tuoksuja ja raikasta ilmaa. Ja miettii, että suurimmat ja arvokkaimmat asiat elämässä ovat lopulta hyvin yksinkertaisia.

Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 5/2009