Parisuhteen ilot ja haasteelliset ajat

Olemme tunteneet toisemme jo kouluajoilta asti. Yhteistä avioliiton matkaa on ensi joulukuussa jo 40 vuotta. Yhteiselomme noudataa seuraavaa reittiä: koulukavereita, ystäviä, rakastuminen ja avioliitto. Meillä on takana pitkä tutustuminen ja olemme oppineet paljon toisistamme. Tämä tunteminen on liittomme kulmakivi. Tästä lähtee matka eteenpäin. Meitä yhdistää huumori ja elämänmyönteisyys. Halu ottaa uusia haasteita ja ja mennä elämässä eteenpäin. Erilaisuus on rikkaus ja monessa asiassa olemme toistemme peilikuvia. Rakastamme tavallista ja turvallista arkea. Arkirutiinit ja rytmi ovat päivässä tärkeitä. Mieheni on spontaani ja vilkas, ja uskaltaa ottaa riskejä. Minä itse olen rauhallisempi, mutta oppinut matkan varrella ottamaan haasteita vastaan. Olemme paljon yhdessä, mutta kaipaamme myös omaa rauhaa. Välillä on syvä luottamus ja kunnioitamme toisiamme. Molemmat olemme itsenäisiä omissa mielipuuhissamme. Isoista tärkeistä päätöksistä sovimme yhdessä. Emme ole kaikista asioista yhtä mieltä, mutta riitaa ei revitä, keskustelua kylläkin. Nyt olemme taas kaksin, kun lapset elävät jo omillaan. Kiitollisuus tässä ja nyt ja yhdessä oleminen omana itsenään on elämisen suola ja kulmakivi.
Antoisimpia hetkiä ovat, kun iltaisin ennen nukkumaan menoa saa hyvän yön suukon ja pääsee ihanan lämpöiseen kainaloon makoilemaan ja kuuntelemaan kumppanin juttuja. Haasteellisia ja vaikeita hetkiä ovat, kun erimielisyydet tuntuvat ohittamattomilta.
Sylikkäin

Haasteellisin aika oli, kun luulimme poikaystäväni kanssa, että joudun lähtemään eri paikkakunnalle opiskelemaan. Onneksi en päässyt sinne; ei tarvinnut erota eikä se ala olisi ollutkaan minulle se oikea. Antoisinta ovat aina kaikki yhteiset hetket. Ja varsinkin silloin on ihaninta, kun toinen muistaa jotenkin.
Yhteen kasvaneet

Haasteellisimat hetket ovat juuri meneillään suhteessamme. Olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja tunteneet 17 vuotttta. Työmaa romanssi. Romanssimme sai käänteen sairastuttuani ja puolet yhdessäolo ajastamme olemme rämpineet painajaissuossa. Eikä tietoa mikä on sairaus, eli ei apua ei hoitoa ei parantumista. Silti meillä on toivo ja usko ja valoa tunnelin päässä, pakko sillä muuten romuttuisi kaikki. Rankkaa, mutta uskomme että saamme vielä toisen mahdollisuuden ja sitten elämmekin täysillä ja nautimme elämän pienistäkin hetkistä ja annamme arvoa eri näkökulmista asioille jotka ennen olivat itsestäänselvyyksiä. Unelmoimme yhteisestä treenaamisesta, liikuntaharrastuksesta, matkustelusta,lapsista, kaikesta. Odotamme ja odotamme ja uskomme, että vielä jonakin päivänä astuu onni elämäämme mitä suurimmassa määrin, kun ovella koputtelee terveyden lahja. Tuskainen taival,mutta emme saa antaa periksi nyt eikä huomenna.

Parisuhteemme kehittyy yhdessä vietettyjen vuosien myötä. Riidat ovat nykyään harvinaisia, kun toisen on oppinut tuntemaan. Täydennämme toinen toistamme ja olemme toistemme parhaat ystävät.

Meidät vihittiin 1963. Ensimmäiset vuodet olimme köyhiä, elimme vaatimattomasti ja olimme hyvin onnellisia. Muutaman vuoden kuluttua saimme lapsen, etenin uralla, mieheni vaihtoi työpaikkaa ja alkoi käyttää alkoholia. Elimme vuosia varsin kriisipitoista aikaa. Ikävä kyllä lapsi joutui tästä kärsimään. Onnellisia raittiusjaksojakin oli välissä. Huonoina kausina harrastelimme melko tavalla eri asioita. Tapasin kiinnostavan miehen. Olimme vähällä erota. Mieheni halusi kuitenkin jatkaa liittoamme. Nyt yli 60-vuotiaina elämme raitista ja hyvin harmonista elämää. Hellyyttä riittää, lapseen ja hänen perheeseensä on hyvä suhde ja talous on kunnossa.

Olen parisuhteessa maanviljelijän kanssa, ollut jo kohta viisi vuotta. Koko tämä aika on ollut täynnä haasteita. Hänen vanhempansa ja kaksi sisarustaan perheineen asuvat samassa pihapiirissä. Vanha mummu haluaa olla kaikista asioista perillä ja hiippailee aina päiväsaikaan asunnot läpi, ovet kun ovat aina auki. Lapsensa ovat siihen tottuneet ja hyväksyvät sen vaan minulle se on kova paikka. Asuimmekin vähän aikaa yhdessä mutta ei siitä mitään tullut, oli pakko hommata oma asunto ja jatkettiin vaan tapailulinjalla. Olen myös pitänyt pieniä pausseja ja ”uudelleenaloittamiset” ovat varmaan olleet niitä antoisia hetkiä ja silloin kun joskus päästään kahden johonkin, tosi harvoin kylläkin. Tämä koko suhde on ollut kyllä melkoista haastetta, mies viihtyy äidillään enemmän kuin kotonaan, hänen lapsensa ovat mummolassa enemmän kuin kotonaan, tilanne on välillä aivan epätoivoista, etenkin minun puoleltani, joka olen tottunut omaan rauhaan ja oman asunnon sääntöihin. Mutta mies on muuten kiltti, maalaisjöröttäjä joka puhuu harvakseltaan ja liikkuu hitaasti. Mielenkiintoinen ja haastava suhde kaikinpuolin.

Paras, antoisin hetki oli se, kun saimme vihdoin tietää, 11 vuoden odotuksen jälkeen, että esikoinen on tulossa. Se 11 vuotta oli piinaavaa, hermoja raastavaa ja toivosta luopumisen aikaa. Haasteellisuutta ja vaativuutta asiaan toi samalla kuitenkin se, että raskaus toi mukanaan ailahtelevan mielialani ja sitä myötä järisyttävät riidat, luottamuspulan. Hormonit siis hyrräsivät. En tiedä toisaalta haluanko tuota jälkimaininkia enää koskaan, vaikka toista lasta toivonkin, sitäkin yritetty jo kaksi vuotta. Helpoksi meille ei ainakaan ole lapsen saantia ole tehty.

Yhdessä vietetyt ajat.

Antoisimmat hetken ovat rauhassa perheen parissa. Vaativa paikka on pienten lasten kesken remontin keskellä.

Yhteinen aika, yhdessä tekeminen tiiminä oleminen varmaan parasta parisuhteessa. Olla toisen paras kaveri. Ja vaativa paikka todeta vieraantuneensa toisesta täysin vuosien varrella, ja viimein se suhteen loppu. Eropäätöksen teko oli pahin hetki ehdottomasti, mutta toivon, että se kaveruus yhteisen lapsen isänä ja äitinä vielä voisi jatkua jossain muodossa, ilman vihaa ja katkeruutta. Siihen ainakin itse pyrin, toivottavasti ex-puolisonkin.

Antoisin hetki on ollut raskaaksi tulo, haastavin miehen lähtö yksityisyrittäjäksi.

Lasten syntymät.

Parisuhteeni antoisimpia hetkiä ovat yhteiset arkihetket, tehdään yhdessä kotitöitä, laitetaan ruokaa, tehdään pitkiä kävelylenkkejä ja keskustellaan. Haasteellisinta on ollut sen tajuaminen, että avomieheni ei halua lirkutella rakkaudesta vaan hän osoittaa rakkauttaan teoilla (lämmittää saunan, tekee aamupalan, lämmittää auton minulle jne). Haasteellista on ollut myös sen ymmärtäminen, että molemmat tarvitsevat myös omaa tilaa, omaa aikaa, omia ystäviä ja omaa tekemistä.

Yhteiset lomat. Vaativaa on sairaudet ja työttömyys.

Antoisimpia hetkiä ovat olleet alkuaikojen kutkuttavat ihastuminen, rakastuminen ja intohimo. Nyt antoisimpia hetkiä ovat arjen aamukahvit, iltatupakit, yhteiset matkat, yhteinen aika sängyssä (nukkuva kumppani on suloinen), sekä iloiset hetket työssä, jossa muut eivät ymmärrä mille nauramme. Haasteellisinta oli nopea yhteenmuutto. Se ei olisi sopinut luonteelleni, mutta selvisimme riitelystä huolimatta. Nyt haasteena on ehkä kolmivuorotyöstä johtuva väsymys ja yhteisen ajan puute.

Antoisinta on yhdessä tekeminen yhteisten päämäärien eteen. Haasteellista on järjestää aikaa myös parisuhteelle pikkulapsiperheen arjen puristuksessa.

Arki on haasteellisinta, se puuduttaa suhteen varsinkin yhdessä asuessa. Parasta jos asuu erillään, suhde voi parhaiten.

Antoisinta on, kun vaan viihtyy toisen kanssa hyvin.

Parisuhteen antoisimmat hetket ovat kun voi saada neuvoja ja kommentteja omiin asioihinsa. Haasteellisia ja vaativia ovat riitojen selvittelyt.

Haasteellisemmat ovat kun mies on väkivaltainen ja mustasukkainen,ja täytyy oppia elämään taas niin että jaksaa sitä, eikä pelkää jokainen sekunti.

Ne hetket kun on ollut parisuhde.

Haasteellisinta parisuhteessani on ollut pitkä välimatka. Mieheni ura ulkomailla ja omat opiskeluni Suomessa pitivät meidät kaukosuhteessa 5 vuoden ajan, mutta siitä selvittiin ja olemme onnellisesti yhdessä edelleen! Nyt osaa arvostaa yhteistä aikaa aivan eri tavalla.

Parasta aikaa tietty ensihuuma. Mutta melkein parempaa on, kun oppii tuntemaan toista enemmän ja voi olla oma itsensä toisen seurassa.

Antoisinta on matkustelu, vaativa paikka rahahuolet.

Suhteemme antoisimmat hetket ovat tämän 2,5 vuotta kestäneen seurustelun aikana olleet yhteenmuutto ja tottakai seurustelun alkuajat, jotka kokonaisuudessaan ovat jääneet hyvin positiivisesti mieleen. Rankinta aikaa taas on eletty viimeiset pari kuukautta, riitoja on ollut liki viikoittain ja eroaminenkin on käynyt mielessä. Suurin ongelma näyttää olevan se, että minä rakastan syvästi poikaystävääni mutta hän haikailee jo muiden perään. Peloissani odotan, milloin hän jättää minut ja lähtee hakemaan niitä kovasti kaipaamiaan ”uusia kokemuksia”.

Antoisimpia hetkiä ovat olleet yhteiset matkat ja lomat. Haasteellisinta on ollut puolison työttömyys ja alkoholin käyttö.

Parisuhde on kuin puu. Jotkut oksat kasvavat ja toiset katkeavat. Päivittäin tietysti pikkukinoja tulee itse kullakin, kun taas parhaat hetket ovat niitä kun saa hetken olla ihan kahdestaan ja vaikka vain nojata toisiinsa. Kauniit sanat ja hymyn jakaminen tuovat pientä iloa päivään. Katkeavat oksat eli riidat puhdistavat päivää. Pitkäkestoisessa suhteessa riidat ovat tarpeen, sillä ne kasvattavat suhdetta.

Antoisin hetki tähän mennessä oli se, että tavattiin ja kosin heti ja hän suostui. Seuraavaksi on se haasteellisin ja vaativin paikka, että tavataanko koskaan enää uudestaan.

Parisuhde oli koetuksella mieheni ollessa työtön. Hän oli turhautunut ja äkeä, ja itse olin myös peloissani tulevaisuuden rahatilanteen suhteen, ja olin jatkuvasti patistamassa häntä työnhakuun ja lisäkoulutukseen, mikä vaan huononsi välejämme. Antoisimpia hetkiä on ollut yhteisillä lomamatkoillamme ja suunnitellessamme yhteistä tulevaisuutta.

Haasteellisin ehkäpä se, kun kumppani vaikenee eikä puhu asioista ajoissa.

Kompromissitilanteet, haasteellisimmat paikat ovat väärinkäsitykset.

Antoisinta on varmaan vain olla toisen kanssa, ne hetket jolloin tulee juteltua asioista välillä pinnallisesti välillä syvällisesti mutta niin että tulee yhteenkuuluvuuden tunne. Kun ollaan kahdestaan, rauhallisesti, välillä hiljaa, niin että on hyvä ja rento mieli. Juuri kuten elämäänsä haluaakin viettää. Haasteellista on välillä kun anoppi syyllistää poikaansa ja tämä on liian kiltti pistääkseen vastaan, siinä on vaikeaa pitää suu kiinni ja olla puuttumatta kun huomaa että toinen kuitenkin tuntee olonsa tukalaksi paineiden alla.

Parisuhteen antoisammat hetket ovat siinä, että joku tärkeä ihminen on aina vierellä. Ei tarvitse olla yksin. Huonoimmat hetket olivat kumppanin sairastuessa vakavasti, siinä oma elämäkin oli koetuksella hänen myötään.

Parisuhteen pitäisi olla toisen tukemista vaikeissakin asioissa ja päätöksissä. Rakkautta ja väkivallattomuutta.

Parisuhteen kulmakivet. Kiitos mukavasta aiheesta. Olen aamun viettänyt asiaa pohtien, antoisia hetkiämme otsa rypyssä miettien. Parisuhteestamme sen verran yleistietoa että selvisin miltei viiskymppiseksi ennen kuin vastaani tuli ihminen jonka kanssa tunsin halua jakaa arkipäiväni. Kuusi vuotta yhdessä vakaammin. Antoisempina hetkinä meillä on puolisoni ongelmakohtiin suhtautuminen. Hän selvittää ne yksi kerrallaan jäämättä pähkäilemään tai tuskittelemaan probleeman edessä. Kohdallani siinä on ollut iso oppimisen paikka. Haasteita tietenkin riittää tulevaisuudessa vielä. Tähän olen päättänyt kertoa kuinka paljon puolison vaivat ja fyysiset kivut olivat kaatua päälleni. Syyttelin itseäni siitä että hän koki elämänsä kivuliaana, särkyjä eri päivinä mikä missäkin. Tuo jakso oli ainaista peiliin katsomista ja kun olen pähkäilijä ja syiden etsijä yritin etsiä omista tekemisistäni syytä hänen kivuliaaseen oloonsa. Vihdon taudille löytyi nimi ja kivuille syy joka ei ollutkaan parisuhteemme kiemurat ja opettelut vaan aivan oikea sairaus. Sairaus jota voi jossain määrin helpottaa lääkkeillä. Parisuhteen kulmakiviä ovat mielestäni luottamus toiseen ja usko siihen että toinen selviää minun toimenpiteistä huolimatta, rehellisyys sekä se että asioista puhutaan eikä niitä vaieta kuoliaaksi. Nyt jään odottelemaan, saanko tällä tarinalla ihoni kimmoisaksi.

Mielestäni vaimoni ja minun antoisimmat hetket olivat toisiimme tutustuminen, yhteenmuuttaminen, kahden lapsen saaminen ja tietenkin häät. Haastellisinta on ollut ajankäytön suunnittelu pienten lasten ja työ asioiden välissä.

Parisuhteen alkuaika on parasta. Haasteellisinta on kun tunteet alkavat hiipua ja alun ihanuus loppuu, jatkaako vai ei? Mikäli suhteessa on lapsia, kannattaa yrittää, heti ei voi antaa periksi. Mutta jos on vain kaksi aikuista, pitää miettiä mitä elämältä haluaa.

Voi saada ja antaa tukea.

Kaikenlaista mahtuu parisuhteeseen. Oikeastaan kaikki täytyy käydä läpi, mitä eteen tulee, jos meinaa olla parisuhteessa. On hyvät hetket ja sitten ne huonot hetket ja paljon mahtuu siihen väliin. Loppujen lopuksi täytyy olla naimisissa sen oikean kanssa, muutenhan suhteesta ei tule mitään.

Antoisinta on nähdä puoliso pitkän eron jälkeen. Haastavinta on sama asia. Puolison reissutyö ja pikät ajat erossa.

Kahdenkeskiset tsemppihetket, haasteellisinta erilaiset luonteet ja tavat.

Haastellista on riidat kun ne tulee. Aina tulee huono mieli ja siitä sitten pitää nousta. Parasta aikaa on hänen vierellään löhöily.

Antoisimpia hetkiä parisuhteessa ovat yhteiset lomat ja hemmotteluhetket. Haastavinta on yhteisen arjen pyörittäminen, kun molemmat ovat väsyneitä.

Takana yksi vakava parisuhde, ja siinä antoisinta oli kyllä ero.

Parasta on rakkaus.

Antoisimpia hetkiä ovat olleet yhteiset matkat. Tykkäämme kumpikin nähdä maailmaa. Vaikeinta aikaa on ollut miehen isän sairastelu ja kuolema.

Antoisimpia hetkiä ovat olleet pitkät keskustelut, yhdessä löhöilyt, ravintolaillat ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelu.

Niin elämä on niin lyhyt että kannattaa miettiä onko parisuhde se oikea juttu juuri minulle. Mikään suhde kun ei ole automaattinen onnen tae vaan vaatii jatkuvia myönnytyksiä etkä voikaan tehdä mitä haluat kysymättä muilta!

Matkaseurana anoppi ja appi.

Antoisin hetki oli esikoisen syntymä. Haastellisin hetki olikin sitten sen jälkeen kun piti jaksaa heräillä öisin.

Antoisia hetkiä ovat suuret tapahtumat, haasteellista arki.

Vaikein hetki oli kun entinen avomieheni halusi yllättäen erota. Vaikka olimme puhuneet kaikesta toisillemme tai niin ainakin olin kuvittellut. Halusin tehdä hyvän ero hyvälle suhteella ja pysyimme rehellisinä loppuun asti. Surutyö oli vaikein mutta ehdottomasti myös yksi antoisimmista ajanjaksoista tähän astisessa elämässäni.

Antoisimmat hetket tähän asti ovat olleet yhteenmuutto aikoinaan, sillä asuimme eri paikkakunnilla alkuun, sekä lapsen odotus monien keskenmenojen jälkeen ja syntymä. Vaikeassa synnytyksessä meinasi henki lähteä sekä äidiltä että lapselta, mutta siitäkin selvittiin. Siksi juuri luultavasti osaamme arvostaa normaalia perhe-elämää. Toki ihan tavallinen arkikin on antoisaa, mutta nuo edelliset ovat jääneet parhaiten mieleen. Haasteellisiksi olisi voinut muodostua juuri keskenmenot, mutta ne vain lujittivat meidän suhdettamme. Samoin toisen työttömyys oli vaativaa, mutta onneksi sitä kesti vain vähän aikaa. Se ei niinkään rasittanut parisuhdetta itseään vaan taloutta. Olosuhteisiin sopeutumalla ja puhumalla selvitämme vastaan tulevat ongelmat. Ja niitähän on kaikilla joskus.

Pitkässä suhteessamme ehdottomasti parasta on yhteen hitsaantuminen, sanojen merkityskin vähenee, kun toista osaa tulkita muutenkin. Samantapainen kotitausta, sama kotiseutu ja historia auttavat ymmärtämään ja kokemaan asioita samalla tavoin. Haastavimpia aikoja suhteessa on ollut pikkulapsivaihe, jolloin väsymys ja turhautuminen aiheuttivat monta riitaa. Mutta niistä selvittiin, ja nyt ovat lapsetkin jo aikuisia. On koittanut aika, jolloin voitaisiin taas tehdä kaikkea kivaa yhdessä, suunnitelmia jo hiotaan!

Avioliittoni on 24 vuoden ikäinen ja tuntuu, että nyt olemme oppineet miten kannattaa liitoa hoitaa. Haastavaa oli lasten syntymän jälkeinen aika, roolit muuttuivat ja sairaat lapset tarvitsivat paljon huomiota, joka oli puolisolta pois. Nyt myöhemmin tympeintä on avioliiton rutiiniomaisuus ja kaavoihin kangistuminen. Työ, vanhenevat vahemmat ja murkkuikäiset pusertavat mehut niin vähiin, että liitto menee eteenpäin omalla painollaan. Kuitenkin olemme tyytyväisiä ja ajattelemme, että avioliitossa on erlaisia vaiheita ja ne kaikki tulee elettyä läpi. Antoisimmat hetket löytyvät kyllä näiden haastavien hetkien lomasta, arkisia iloja ja yhteisyyden kokemuksia. Mitään isoja juttuja ei tarvita,

Olemme saaneet kaksi tervettä lasta ja viisi lastenlasta. Avioliittomme on kestänyt kohta 51 vuotta, josta olemme onnellisia. Miehen työpaikan menetys otti voimille.

Antoisimmat hetkeni ovat olleet kun tapasin mieheni ensimmäisen kerran, kun istuimme sohvalla sylikkäin ja tunsin sisälläni hyvän olon tunteen. Tiesin että tästä alkaisi se meidän yhteinen loppu elämä. Toisena oli se kun synnytin esikoisemme, pojan joka ei millään halunnut tulla maailmaan.

Antoisammat hetket ovat hyvä yhdessäolo.

Haasteelliset hetket ovat riidat ja että ne saadaan selvitettyä.

Meillä on hyvä parisuhde. Ymmärretään toisia ja ollaan samalla aaltopituudella eikä tarvitse tapella turhista asioista.

Nuorena vaikkapa elokuva- ja konserttimatkat. Nyt yhdessäolo perheen kanssa.

Vaikein paikka parisuhteessani on ehdottomasti ollut se, kun mies petti minua. Olen kuitenkin pystynyt antamaan sen anteeksi, vaikka olenkin kieltämättä nykyään paljon mustasukkaisempi kuin aiemmin. Antoisat hetket ovat niitä kahdenkeskisiä koti-iltoja; yhdessä tehdään ruokaa, katsellaan leffoja ja mennän vaahtokylpyyn.

Aloitin noin puoli vuotta sitten nykyisen parisuhteeni. Olemme kumppanini kanssa tunteneet toisemme jo pari vuotta ja olleet hyviä kavereita. Kaveruutemme aikana huomasimme pitävämme molemmat samoista asioista, ruuanlaitosta, liikunnasta sekä viskistä. Vähitellen ystävyys kypsyi suhteeksi. Seurustelu pitkäaikaisen ystävän kanssa tuntui aluksi oudolta, mutta onpahan vältytty ikäviltä yllätyksiltä. Antoisimpia hetkiä ovat kaikki pienet hetket ja lempeät sanat. Meillä on tapana toistella toisillemme ”Olet ihana”-lausahdusta, ”rakastaa” on vielä liian mahtipontinen sana.

Lasten syntymä on ollut parasta parisuhteessa. Tasa-arvoisessa Suomessa halutaan miehen olevan perheenpää. Työelämässä naisilla on pienempi palkka. Miesten on oltava aina parempia kaikessa. Miehet voisivat adoptoida lapset Afrikasta.

Eläkeikä parasta haasteellisin vaihe oli lasten kasvatus

Parisuhteessa pitää voida luottaa toiseen. Asioista pitää osata puhua. Haasteellisia paikkoja ovat olleet missä olemme rakastelleet. Autossa,lavuaarin päällä, ulkovessassa ja varastossa.

Onnellinen arki on aina antoisaa. Omien ja toisen toiveiden yhteensovittaminen vaatii kompromisseja.

Antoisimmat hetket olemme kokeneet luonnossa vaeltaessa. Se kiireettömyys ja rauha ovat lähentäneet ja syventäneet suhdettamme. Haasteellisinta on ollut puhumattomuus ja sen mukanaan tuomat ristiriitaiset ajatukset. Vaativaa on on saada toinen pois sielun syövereistä, joihin hän on painunut.

Haasteellisimmat ovat riidat ja että antaa toiselle omaa aikaa.

Entisessä parisuhteessani antoisinta oli mieheni luovuus niin musiikissa kuin ruuanlaitossakin ja kaikessa muussa. Haastavinta koko vuosia kestäneessä suhteessa oli taiteilijapersoonan temperamentti ja ailahtelevaisuus. Kun hän oli huonolla tuulella, sen kuuli jo tavasta, millä avainta käännettiin lukossa kun hän tuli kotiin.

Lasten saaminen on ollut parisuhteen huippu. Haasteellista on parisuhde sinänsä joka päivä.

Antoisimmat hetket on lasten syntymät. Silloin kun maksetaan omaa asuntoa ja raha on tiukalla se kysyy voimavaroja. Samoin lasten kasvatuksesta voidaan olla eri mieltä. Voi tulla ermielisyyksiä. Eläkkeellä ollessa turhaannutaan usein kun ollaan koko päivä yhdessä. Pitää olla harrastuksia kummallakin. Puolison sairastuminen on harmittaa ja tressaannuttaa. Luottamus ja toisen kuunnioittaminen on pitkän parisuhteen salaisuus.

Meillä on neljä pientä lasta, joiden kanssa reissataan ja touhutaan paljon. Joskus otamme mieheni kanssa irtioton arjesta ja lähdemme kahdestaan pienelle matkalle kotimaassa tai ulkomaille. Silloin saamme kahden keskistä aikaa ja jaksamme taas pyörittää arkea ja juhlaa lasten kanssa.

Alkuhuuma tietysti oli ihanaa aikaa mutta meidän suhde on kyllä ollut mahtavaa aikaa vaikka olemme olleet jo 7 vuotta yhdessä niin joka päivä tuntuu kuin suhde olisi viellä ihan uusi. On karikoitakin ollut mutta rakastamme toisiamme niin paljon että niistä on selvitty ja koskaan emme ole ajatelleet erota. Toivon että suhde jatkuu tälläisenä kuin se on ollutkin.

Meillä on kyllä sopusuhtainen parisuhde. Parhaimmat hetket ovat iltaisin, kun rauhoitumme ja katsomme tv:ta ja juttelemme. Haastavinta on uusien tavaroiden hankinta toinen jarruttaa aina ja harkitsee monta viikkoa

Parisuhteeni antoisemmat hetket ovat olleet kihlautuminen ja ulkomailla lomaileminen. Haasteellisimmat ja vaikemmat on ollut kun sain selville, että nykyinen avopuolisoni oli valehdellut suhteemme alussa hänen ikänsä ja sukunimensä ja asuinpaikkansa, mutta olen nyt antanut hänelle anteeksi, mutta välillä nämä vaikeat asiat tulevat riidan yhteydessä esille.

Olen ollut nykyisessä parisuhteessa kohta seitsemän vuotta. Suhteen alussa mieheni (silloin vielä poika) oli juuri menossa armeijaan ja sillä hetkellä se tuntui maailman hirveimmältä koetukselta. Itku tuli joka kerta kun hän lähti, ikään kuin olisi sotaan mennyt. Nyt jälkeenpäin ajatus lähinnä huvittaa, eihän se niin vakavaa ollut. Isompia riitoja tai kriisejä meillä ei ole vielä ollut. Vaikka olemmekin ”nopeasti katsottuna” aika erilaisia, niin meillä on pohjalla kuitenkin samat ”maalaiset”, ehkä hieman vanhanaikaiset, perusarvot. Uskon että tämän takia ymmärrämme toisiamme ja tulemme niin hyvin toimeen. Joskushan sitä pitäisi kuitenkin riidellä, ja kun isoja riitelyn aiheita ei tahdo löytyä niin voimme päätyä kinastelemaan ihan turhanpäiväisistä pikkujutuista. Mutta nauramme sille aika pian sen jälkeen. Kohta meille syntyy ensimmäinen lapsi, ja raskausaika on kyllä ollut ehkä suhteemme antoisinta aikaa tähän asti. Kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Parisuhteen antoisimamat ajat ovat olleet seurustelu aikana. Haastavimmat pattitilanteessa, kun toinen ei puhu vaan olla möllöttää. Se saa minun sappeni kiehumaan entistä enemmän.

20 vuotta yhdessä niin ilot kuin myös surut. Se on pitkä aika elämässä jakaa onnen murut hyvin on aika mennyt tää parasta on elämää lasteni kasvatus ja hoito heitä ei mikään voita.