Pääsin irti alkoholista

Satu Korkiavuori, 34, pärjäsi lapsena hyvin koulussa. Hän harrasti yleisurheilua ja hiihtoa, soitti viulua ja pianoa.

Satu teki kaiken täysillä. Kun hän joi ­ensimmäiset känninsä 14-vuotiaana, hän teki senkin perusteellisesti.

Kun Satu oli muuttamassa lapsuuden­kodistaan Tampereelle opiskelemaan tuotantotaloutta, isoveli kuoli. 

– Aloin juoda suruuni. Sain siihen aikaan hädin tuskin sanaa suustani baarissa, jos läsnä oli miehiä. Kun otin viinaa, estot ­hävisivät ja minusta tuli rento. Tanssin ja lauloin humalassa karaokea.

Parikymppisen Sadun poikaystävä ja perhe huomasivat, ettei alkoholi sovi ­hänelle lainkaan. Juominen oli humalahakuista ja palo viinaan valtava.

Satu ei myöntänyt olevansa alkoholisti, ­sillä opiskelu sujui hyvin.

– Tein paljon sellaista, mitä en voi ­nyt hyväksyä. Valehtelin, petin, olin täysin ­kylmä. Moraalikäsitykseni oli ihan erilainen ­aamulla ja illalla. Lopulta en kestänyt ­itseäni selvin päin. Humalan hälvetessä piti saada uusi turrutus päälle.

Ilo ja nauru olivat poistuneet ­Sadun elämästä jo aiemmin. Satu oli läheisten seurassa kireä ja tiuskiva. Vasta sammuminen työpaikan vessaan kesken päivän pysäytti Sadun.

Apua vierotushoidosta

Minnesota-hoito kesti kuukauden. Satu tärisi krapulassa kuin haavan­lehti ­ilman kivunlievitystä tai rauhoittavia lääkkeitä. Satu käsitteli hoidossa virheitään ja ­häpeän tunteitaan. Hän tajusi aiheuttaneensa paljon kärsimystä lähimmilleen.

Parasta hoitoa oli vertaistuki ja täyden raittiuden vaatimus. Satu tutustui Anonyymien Alkoholistien kahdentoista askeleen ohjelmaan.

– Tajusin olevani voimaton alkoholin edessä. Tunsin valtavaa syyllisyyttä. Lopulta annoin itselleni anteeksi. Läheisiltäni pyysin anteeksi kasvotusten.

Satu ottaa nykyisin täyden vastuun elämästään ja hyvinvoinnistaan. Hän ei syytä ­muita ­ihmisiä tai olosuhteita ongelmistaan.

– Minulla ei ole varaa kerätä pahaa oloa sisälleni. Olen avoin tunteilleni ja puhun niistä. Hyvä elämä ei tarkoita sitä, että kaikki menee putkeen. Se on sitä, että pystyn ottamaan elämän vastaan raakana, vastoinkäymisineen ja pettymyksineen.

Juodessaan Satu ei kestänyt olla hetkeäkään ­yksin ilman viinaa. Hänellä piti olla koko ajan kau­heasti ­tekemistä.

Nyt Satu viihtyy taas omissa oloissaan. Hän metsästää ja kalastaa.

– En kaipaa mitään ihmeellistä. Tasapainoinen ja rauhallinen elämä on parasta. Minusta on kiva haa­veilla asioista, jotka voivat toteutua. Jos odottaa elämältä liikoja, ei voi koskaan olla tyytyväinen. Silloin joutuu pettymään jatkuvasti.

Sadun ohjeet riippuvaiselle

1. Myönnä ­voimattomuutesi

Tunnusta itsellesi ja muille, että olet voimaton alkoholi­ongelman tai muun riippuvuuden edessä. Ole rehellinen, älä kaunistele tosiasioita.

2. Anna anteeksi

Ole itsellesi armollinen. Et voi mitään sille, että sairastuit riippuvuuteen.

3. Kanna vastuusi

Kukaan muu ei voi ottaa vastuuta toipumisestasi. Tee se itse.

4. Hae apua

Riippuvuudesta ei kuitenkaan pääse irti vain omin avuin. Hae vertaistukea ja uskalla ottaa apua vastaan.

5. Ole realisti

Älä odota kaiken olevan riippuvuuden jälkeen helppoa. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään.

6. Hoivaa itseäsi

Pidä huolta hyvinvoinnistasi ja kunnioita itseäsi. Pidä välit kunnossa läheisiin.

7. Älä haudo ­

Käsittele katkeruuden ja vihan tunteet heti. Älä jää yksin ­märehtimään.

8. Elä päivä ­kerrallaan

Älä ajattele liikaa menneitä tai tulevia. Voit vaikuttaa vain nykyhetkeen.

Koko juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 10/15.