Hyvinvointi

"Otan säännöllisesti etäisyyttä elämääni"

Muusikko Jonsu Salomaan salaisuus on pysähtyminen oman elämän äärelle. Kysyn itseltäni pahoja kysymyksiä, hän sanoo.

Teksti Tiina Tuppurainen
Kuvat Jouni Harala
9.10.2017 Voi hyvin

"Tärkein esineeni  on puhelin, ­vaikka haluaisin sanoa, että viulu. ­Puhelimen kautta organisoin asioita ja työskentelen junassa matkalla ­päivätyöhöni. ­Lomalla laitan puhelimen ja tieto­koneen ­kiinni. Tarkistan viestini kerran ­päivässä, ­koska muuten äiti varmaan soittaisi ­poliisit ­perääni.

 Pidän numeroista.  Ne muistuttavat ­musiikkia: ­molempien avulla voi luoda järjestystä kaaokseen ja selittää maail­maa, loogisia syy- ja seuraussuhteita. Opiskelen kauppatieteitä Aalto-yliopistossa ja työskentelen finanssi­alalla. Usein luovalla ­alalla ajatellaan, että talous ja taide ovat toistensa pahimmat viholliset. Minusta ne tukevat toisiaan: ilman rahaa on haastavaa ­sitouttaa ­ihmisiä hienoonkaan projektiin. Talous antaa vaihtoehtoja.

Suuri rakkauteni on kävely. Kävelen mieluiten ulkona mutta saatan kävellä kotonakin ympyrää, jos pitää ratkaista kimurantti asia. Aivot toimivat liikkeessä.

Tärkein keinoni  hoitaa hyvin­vointiani on se, että otan ­säännöllisesti etäisyyttä elämääni. Mietin, teenkö sitä mitä haluan, ja kysyn itseltäni pahoja kysymyksiä. Kolme vuotta sitten tein suuren irtioton: lopetin musiikin teon. Halusin nähdä, onko se vain tapa vai ­oikeasti tärkeää.

Intohimoni  on musiikki. Kun elin vuoden ilman sitä, minulle tuli ­fyysisesti paha olo. Aloin masentua ja tuntui, ettei tunnelin päässä näy valoa. Elämä oli kurjempaa ilman musiikkia.

Olen onnellisimmillani,  kun saan elää ääripäissä. Teen päivät töitä numeroiden parissa Helsingin keskustassa, ihmisten ­keskellä. Sen vastapainoksi on ihana mennä kotiin maalle Espooseen, säveltää ja keskittyä luovaan työhön.  

Rakastan hiljaisuutta.  Kun olen tehnyt musiikkia studiossa, en ­voisi kuvitellakaan kuuntelevani sitä ­kotona. Television häly on todella rasittavaa. Vaikka olen sosiaalinen, pääni räjähtää, jos en saa omaa aikaa.

Pidän uimisesta. On ihanaa tuijottaa pohjaa veden alla silmät auki. En käytä uimalaseja. Jälkeenpäin ­silmäni ovat kirkkaanpunaiset ja näytän vampyyrilta.

Luottotuotteeni  kauneuden­hoidossa on espresso, se avaa silmäni aamuisin. Sotken oliiviöljyä kaikkeen ja syön paljon avokadoja. Lempijuomani on vesi.

Tehokas apu  punaisiin ja väsyneisiin silmiin ovat valkaisevat silmätipat. Kun olen ollut päivän näyttöpäätteen ääressä ja menen sen jälkeen kuvauksiin, tipat piristävät kummasti katsetta. Toimii silloin, kun ei ole nukkunut eikä liikkunut.

Rakastan iltoja. Kun ­kello on yli kymmenen, olen täynnä energiaa, vaikka olisin nukkunut edellisyönä tunnin. Uni kärsii, koska herään kuudelta töihin.

Arkeni pelastavat  vihersmoothiet. Ne täyttävät sopivasti, kun en ­ehdi ­lounaalle. Syön joka päivä marjoja, etenkin mustikoita. Jos en ehdi liikkua ja meditoida, lisään hyviä asioita ruokavaliooni. En ole ehdoton, vaikka syönkin pääasiassa kasvisruokaa.

Pidän merestä.  Olisi ihanaa asua Helsingin keskustassa pienessä yksiössä meren äärellä. Sellaisessa asunnossa, joka olisi minuutissa siivottu!

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 7/2017

Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt