Hyvinvointi

Myötätunto on ihmisyyden merkki

Myötätunto lämmittää ja helpottaa oloa.

Teksti Hanna Hyväri
Kuvat Heidi Strengell
11.1.2012 Voi hyvin

Pastori ja kirjailija Hilkka Olkinuora on huolissaan siitä, mitä myötätunnolle on tapahtumassa. Hän arvelee, että jos myötätuntoa olisi marketissa myynnissä, se ei menisi nykyisin kovin hyvin kaupaksi. Alennuskorissa lojuisivat myös hyvyys ja itsehillintä.

Olkinuora havahtui myötätunnon alennustilaan katsellessaan 10-vuotiaiden lasten kanssa televisiosta Talent-ohjelmaa. Ohjelma on tyypillinen pudotuskisa, joita pyörii eri kanavilla paljon.

– Kun esitykset oli nähty ja olin jo sammuttamassa televisiota, lapset hihkuivat, että nythän se hauska juttu vasta alkaa. Nyt ne alkavat parkua.

Lapset halusivat nähdä kisasta putoavien kyyneleet ja surun. Ongelma ei ole lapsissa vaan ympäröivässä yhteisössä, joka ruokkii erikoista arvomaailmaa.

– Hauskuus on siinä, kun kuvataan hylkäämiskokemusta. You are out! Nautitaan toisen ihmisen kärsimyksen katsomisesta, Olkinuora puuskahtaa ja jatkaa:

– Jos koulunpihalla on tappelu ja sivusta seuraaja ottaa esiin kännykkänsä, hän ei suinkaan soita poliisille, vaan kuvaa tapahtumat videolle. Filmipätkällä pääsee YouTubeen. Sen voi linkittää omille sivuille.

Olkinuora arvioi, että pahimmillaan elämä on raaistunut. Myötätunto rinnastetaan heikkouteen.

Jos sanoo olevansa kiltti ja myötätuntoinen, niin siinähän paljastaa kurkkunsa purtavaksi. Ennen lakattiin lyömästä, kun joku kaatui. Nyt aletaan potkia, kun joku kaatuu.

Jos siis haluaa menestystä ja vaikutusvaltaa, on määriteltävä itsensä toisella tavoin. Olkinuora imitoi hetken hauskasti tämän päivän pontevaa pärjääjää.

– Olen sosiaalinen, aktiivinen ja luova. Olen myös aika kärsimätön ja vauhdikas.

Näillä ominaisuuksilla yhteisöt eivät kuitenkaan pysy pystyssä. Aktiivinen ja vauhdikas isä jää lapsilleen vieraaksi. Sosiaalinen ja luova ystävä ei ehdi koskaan tavata.

– Myötätunnon kautta ihminen kiinnittyy yhteiseen käsitykseen hyvästä ja pahasta. Myötätunto on elinehto. Se on jaetun ihmisyyden tunnusmerkki, jossa yhteisyys ja yksilöllisyys ovat aina mukana, Olkinuora määrittelee.

Mikään ei tapa myötätuntoa yhtä tehokkaasti kuin hyvää tarkoittavaksi aiottu lause: Minä tiedän, miltä sinusta tuntuu. Aitoon myötätuntoon sisältyy myös toisen erityisyyden ja yksilöllisyyden kunnioittaminen.

Surun vuosi -kirjassaan Hilkka Olkinuora kirjoittaa: ”Yksi olisi tarpeen, yksi ainoa tarpeeksi: että saisin tulla nähdyksi. Että kukaan ei kääntäisi katsettaan pois. Vaikka olisin tässä, tällaisena.”

Monta kanavaa toisen luo

Vaikka myötätunto olisi käytön puutteessa ruostunut, se ei ole kadonnut. Myötätuntotreenin ensimmäinen varovainen askel on tervehtiminen. Kevyt nyökkäys ja hymy aina kohdattaessa. Kaupassa, bussissa ja töissä. Missä vain.

Tervehtimällä tunnustan toisen olemassaolon. Olet olemassa minulle ihmisenä ja minulla on aikaa havaita sinut. Hyvää myötätuntolämmittelyä meille kaikille.

Kun tämä alkaa sujua luonnostaan, voi uskaltautua jo oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Olkinuoran mukaan pelkokerroinversio myötätunnosta on lähteä kohtaamisiin, jotka eivät synny itsestään. Hän kiersi itse 1960-luvulla teini-ikäisenä partiolippukuntansa kanssa mummojen luona joulun alla jakamassa kahvi- ja ruokapaketteja.

– Niitä kohtaamisia en unohda koskaan. Vastassa oli usein kylmä huone, sanomalehdillä vuoratut seinät, puoliksi jäätynyt potta lattialla ja pieni mummo käppyrässä sängyssä. Savuttavalla hellalla ei välttämättä edes pystynyt keittämään sitä kahvia. Hyvän perheen lapselle se oli myötätunnon korkeakoulu.

Myötätunnon raskasta sarjaa on mennä sinne, minne ei millään huvittaisi lähteä. Sanoista on apua, mutta myötätunnon kuningaslaji on teko. Teko voi olla pieni, kun se ajoitetaan oikein.

– Eräs ihminen kertoi juuri kyyneleet silmissä, miten lähihoitaja oli tuonut kahvia, kun hän oli istunut kuolevan isänsä vieressä. Voisi ajatella, että kun on niin iso asia kuin kuolema, niin mitä joku kahvikuppi on siihen verrattuna. Mutta juuri sillä hetkellä se kupillinen oli kaikki.

Kannattaa kokeilla omaa myötätuntoaan. Onko se hereillä? Mihin pystyn? Tilanteen havaitsemista voi testata.

Entä miltä myötätunto tuntuu, kun sitä saa? Olkinuoran mukaan kokemus on fyysinen, se tuntuu luissa ja lihoissa.

–  Joku ottaa taakan pois ja voi hengittää. Aika pysähtyy hetkeksi. Ei palele enää ja tulee lämmin olo. Ääretön huojennus. Itse asiat voivat olla pieniä arkisia huolia tai sitten niitä tosi isoja ja vaikeita.

Myötätunnon extreme-sarjaa edustaa Euroopan suojeluspyhimys Katariina Sienalainen. Katariina perusti 1300-luvulla sairaalan ruttotautisille. Hän myös hoiti sairaita. Eikä tässä kaikki. Hän nukkui sairaiden kanssa samoissa sängyissä. Eikä vielä tässäkään kaikki. Katariina joi visvaa ruttotautisten haavoista. Eikä hänen tavoitteenaan ollut tulla pyhimykseksi. Katariina teki tämän kaiken, niin – myötätunnosta.

Sinä saat, minä saan

Myötätunto on kahden kauppa, jossa molemmat parhaimmillaan voittavat. Myös myötätunnon osoittajalle tulee hyvä mieli. Se edellyttää kuitenkin, että ihminen tunnistaa lähimmäisessä itsensä. Ehkä tämän takia maassa makaavaa potkaistaan. Köyhä ja kurja tai vanha ja vaivainen on nuorelle ikävä muistutus omasta kuolevaisuudesta ja heikkoudesta.

– Jotta voi kokea myötätuntoa toista kohtaan, täytyy tunnustaa jonkinlainen samanlaisuus ja yhdenvertaisuus. Minäkin olen kuin tuo. Huikean rikkaan ihmisen on usein sietämätöntä tunnustaa, että olen samanlainen kuin tuo luuseri.

Olkinuora varoittaa, että nyt liikutaan hänen lempiaiheessaan. Pastori voisi puhua vaikka viikon ahneutta vastaan.

– Miksi joku ei voi antaa neljän miljoonan vuosituloistaan kahta miljoonaa Afrikkaan? Maailmassa on rikkaita, jotka voisivat antaa lähes kaiken pois eikä heitä silti uhkaisi minkäänlainen hätä. Miten ylipäätään voi kuvitella olevansa rahalla mitattuna tuhat kertaa arvokkaampi kuin muut?

Mikä on se pelko, joka ruokkii ahneutta? Ahneus, menettämisen pelko on myötätunnon vihollinen. Myötätunto on murtautumista ulos omasta pelon linnakkeesta, riisuutumista rikkaudesta. Tunnustautumista ihmiseksi kaltaistensa joukossa.

Olkinuoran mielestä perheissäkin kannattaisi pohtia, olemmeko toisillemme myötätunnon piiri. Onko isä luuseri, jos hän tekee konkurssin tai menettää työpaikkansa? Kun tunnistaa ihmisyyden toisessa, hän ei ole vain suoritustensa summa. Jos myötätunto olisi kansalaistaito, kulisseja ei tarvittaisi. Surun vuosi -kirjassa Olkinuora toteaa osuvasti, että liian moni perhe lahoaa sisältäpäin omiin salaisuuksiinsa. Salattu voi lopulta räjähtää esiin. Myötätunto on siinä vaiheessa kohtalokkaasti myöhässä.

Haavoittuneet ja hyvät

Papin, lääkärin ja hoitajan töissä myötätunto kuuluu ammattitaitoon. Hilkka Olkinuoran mukaan myötätuntoammattiin hakeutuvalla on sisällään säröä ja särkymistä, joka juuri tekee ihmisestä myötätuntoisen, haavoittuvan ja ammatissaan hyvän.

Olkinuoran omat särkymiset liittyvät läheisten kuolemiin. Isä kuoli, kun Hilkka oli 8-vuotias. Olkinuoran Ville-vauva menehtyi kätkytkuolemaan kahden kuukauden ikäisenä. Sisar kuoli ennenaikaisesti.

– Tietoisella tasolla oman lapsen kuolema on suurin menetys, mitä voi kokea. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä kiinnostuneempi olen niistä tiedostamattomista vammoista, joita isän kuolema on aiheuttanut. Oman vanhemman tai oman lapsen menetys ovat molemmat merkillisellä tavalla vaikeita, Olkinuora pohtii.

Kun vauva kuoli, Olkinuoralta katkesivat puhevälit Jumalaan lähes kymmeneksi vuodeksi.

– Rähjäsin. Kiitollisuus elämää kohtaan palasi pikkuhiljaa, mutta haastan Jumalaa lopun ikääni. En osaa ajatella häntä edelleenkään erityisen myötätuntoisena.

Myötätuntouupumus on diagnosoitu sairaus, joka vaanii erityisesti hoiva-alalla. Olkinuora käy kouluttamassa esimerkiksi sairaanhoitajia, jotta he jaksaisivat paremmin.

– Myötätuntoammateissa auttaa asiallisuus. Elämä on tällaista. Se ei parkumalla ja ruikuttamalla parane.

Tavalliset naisetkin uupuvat, jos he suhtautuvat kaikkiin empaattisen uhrautuvasti. Muiden tarpeet menevät aina omien edelle.

– On mielenkiintoista pohtia, kuinka paljon siinä myötätunnossa on opittua mielistelyä ja eloonjäämistaktiikkaa. Ei siis todellista myötätuntoa vaan vääränlaista kiltteyttä. Nelissäkymmenissä naiset usein vapautuvat myötäilemisen taakasta, Olkinuora tietää.

Myötätuntoa on siis osoitettava myös itselle. Olkinuoran mielestä ihanin tämänlaatuisen myötätunnon tiivistys löytyy Eeva Kilven runosta: ”Lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun.”

Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi