Vh5 11 teini

Murrosikä

Lukijat kertovat, miten he selvisivät murrosiästä ja mikä murrosiässä muuttui.

”Olin 12-vuotias, kun jokin tuntui olevan vialla. Tuntui kuin olisin ollut isokokoisin koko luokaltamme ja olin hyvin herkkä muiden sanomisista. Puntari astui kuvioihin silloin ja ajattelin pienen painonpudotuksen olevan minulle hyväksi. Olin oikeastaan silloin jo normaalipainon alarajalla, joten en oikeasti lihava ollut. Urheilin useamman lenkin päivässä ja aloin käydä salilla. En laihtunut silloin juurikaan. Seitsemännellä luokalla päästyäni olin varmaan yksi luokan hoikimmista, mutta oma minäkuvani oli muuttunut murrosikäni myötä. En tiennyt mitä haluan, kuka olen, mikä minusta on tulossa. Tiesin vain sen, että haluan olla pieni ja laiha. Pelkäsin vastuuta ja tulevaisuutta. Rakkaan läheisen kuolema ollessani 11-vuotias oli rankinta. Painoni alkoi laskea 7-luokalla. Jouluun mennessä se oli laskenut hengenvaarallisille vesille, joten jouduin sairaalaan. Sairaalasta minulle järjestettiin paikka psykiatriselle osastolle. Minulla oli nenämahaletku kahteen otteeseen ja sitten älysin olevani sairastunut vakavasti. En ollut kestänyt ”lapsuuden jättämistä” eli minun vain oli pidettävä itseni lapsena jollain keinolla. Psykiatriselta osastolta minut siirrettiin vanhempieni tahdosta syömishäiriöklinikalle. Siellä olin noin puoli vuotta, kunnes minulle riitti. Lähdin pois ja kotona oltuani huomasin voivani paljon paremmin. Aivot saivat happea, pääsin omaan kouluun, oli tilaa hengittää ja aloin nauttimaan elämästä jollain tapaa. Syömishäiriö on yhä läsnä elämässäni, mutta olen oppinut näkemään maailman ja tulevaisuuden aivan toisin. On päiviä jolloin kaikki tuntuu toivottomalta, mutta aina löydän jotain minkä vuoksi jatkaa. Taistelu on käytävä itsensä kanssa. Murrosikä on vaikeaa aikaa, mutta kun päätät kaiken antaa kulkea omalla radallaan ja ajattelet tulevaisuuden olevan jännittävää ja kivaa, niin varmasti kaikki sujuu huoletta. Me olemme uskoakseni lapsia, nuoria ja aikuisia vain kerran. Miksi pelätä asioita, jotka kuitenkin hoituvat jotenkin? Asioita jotka tulevat vastaan jokaisella? Nykyään nautin elämästäni nuorena, en enää lapsena.”     

”Yläasteella minua kiusattiin koulussa, koska olin liian fiksu ja persoonallinen. Keskiarvoni oli 9,8. Tai en minä oikeastaan tiedä syytä kiusaamiseeni, kai minä vain ärsytin muita rohkeudellani ja olemalla itseni. Murrosiässä aloin kiinnittämään aika paljon huomiota ulkonäkööni. Olin aina huoliteltu ja muotivaatteissa. Ylimeikkasin itseni ja suojauduin ns. pahoilta ihmisiltä. Onneksi minulla oli pari hyvää ystävää, jotka tukivat minua. Varsinkin isosiskoni auttoi minua. Olen akateemisesti koulutettu ja menestynyt ihminen nykyään. Kolhuista voi selvitä.”
Nim. Tuulia S.

”Oma murrosikäni oli ahdistavaa aikaa vanhempieni vanhoillisuuden ja ahdasmielisyyden takia. Seksiä, kuukautisia tai naiseksi kasvamista ei mainittu kertaakaan meille kolmelle tyttärelle. Omien poikieni tullessa murrosiän kynnykselle jäin eron jälkeen totaaliseksi yksinhuoltajaksi ja vastuu hirvitti. Ovet paukkuivat, haistateltiin ja rajoja haettiin vahvasti, mutta onneksi aina puhevälitkin säilyivät, aina voitiin keskustella. Nyt lapseni ovat tervejärkisiä, opiskelevia nuoria aikuisia (21-vuotias ja 24-vuotias) ja voin huokaista helpotuksesta. Kaikesta ryskeestä selvittiin melko pienillä kolhuilla. Joskus lienee varjelusta matkassa. Nyt osaan olla jo kiitollinen vaikeista ajoista. Ne hiovat ja kaikesta oppii. Elämälle ja kasvulle kiitos!”
Nim. Sari-62

”Ollessani murrosiässä (ikää en muista) minua alkoi jurppimaan äitini syödessä kuuluva maiskutus. Muistan kuinka inhottavalta se kuulosti. Aloin vältellä äitiäni ja varsinkin hänen syömistään. Olin ollut koko ikäni kiltti ja tottelevainen lapsi. En muista, että minulla olisi ollut mitään muuta kapinahenkeä äitiäni kohtaan. Isäni oli kuollut jo ollessani viiden ikäinen. Hoidin nuorena naapurimme tyttöä heidän asunnossaan kerrostalossa. Muistan, kuinka yksinäiseltä kaikki tuntui, koska tyttö oli vasta 2-vuotias eikä puhunut paljon mitään. Luin heillä kaapissa olevia kodin kuvalehtiä ja niistä tarkkaan varsinkin ruokaohjeita. Minulle puhkesi tämän lapsen hoidon loputtuani anoreksia nervosa. Minulta jäivät kuukautiset pois ja laihduin niin paljon, että en painanut kuin 35 kg. Normaalisti painoin 45 kg. Kun tulin kotiin, äitini huusi, että täällä on ruokaa. Sanoin, ettei ole nälkä. Jouduin sairaalaan ja sain hormonihoitoa ja niin kuukautiset alkoivat heidän yritettyään monia vaihtoehtoja. Jouduin käymään myös psykiatrin luona säännöllisesti joka kuukausi. Minulle sanottiin sairaalassa, että jos jää vielä kerrankin kuukautiset pois, en ehkä saa koskaan lapsia. Sen verran saatiin selville, että olin vielä äidissäni kiinni eli etten ollut irrottautunut hänestä ja kypsymiseni aikuiseksi oli jäänyt kesken. Kävin kyllä nuorten tanssipaikoissa, mutten saanut sieltä mitään kavereita. Tulin aina yksin kotiin selvänä, en juonut mitään, koska ymmärsin, ettei kukaan huolehdi minusta, jos olen kännissä. Jouduin käymään psykiatrin luona monta vuotta ja niin selvisin pahimmista vaiheista yli.”
Nim. marjaana         

”Murrosiässä aloin kirjoittaa runoja, sitä kautta tulin enemmän omaksi itsekseni. Oli helpottavaa ja riemullista kirjoittaa ilot ja surut paperille. Siitä lähtien kynä ja paperi ovat olleet rakkaimpia ystäviäni. Ovat sitä edelleen. Koin olevani erilainen. Pojat olivat minusta parempia ja reilumpia kavereita kuin tytöt. Vierastin sitä kateuden ja kuiskuttelun ja toisten arvostelun ilmapiiriä, joka lähes poikkeuksetta tyttöjen joukossa vallitsi. Pari hyvää kaveria oli, ja ovat sitä edelleen. Tein vaatteeni itse, enkä välittänyt pintamuodista, se ei lisännyt suosiotani tietyissä piireissä, mutta en välittänyt siitä. Jo silloin ajattelin, että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa eli sellaisen, joka ei hyväksynyt erilaisuutta. Isän kanssa eivät välini olleet oikein hyvät, en sietänyt sitä rajoittamista, joskus se oli tuskallista, mutta onneksi äiti ymmärsi ja luotti. Muuten olisin varmasti karannut kotoa tai tehnyt jotain muuta hullua. Yksi kouluvuosi tuli siinä vaiheessa tuplattua. Sekin näin jälkeenpäin vahvisti uskallusta olla oma itseni, toimia ja ajatella niin kuin itsestä tuntui hyvältä, eikä mennä välttämättä massan mukana. Kaikista suurin hämmennys oli varmaankin suhde vastakkaiseen sukupuoleen. Poika, johon olin ihastunut ja joka vei neitsyyteni, alkoikin puhua minusta pahaa ja käänsi minulle selkänsä. Se tuntui käsittämättömältä. Uskomattomin juttu siihen liittyen tapahtui sitten ennen nelikymppisiä. Se poika, siis mies tuli yllättäen takaisin elämääni, pyysi anteeksi ja häpesi tekoaan. Tulin siltäkin kohtaa eheämmäksi. Puhuimme ja puhuimme, itkimme ja nauroimme ja saatoinkin sanoa: ”Onneksi se olit sinä, joka vei neitsyyteni!” Silloin vasta tajusin, miten valtava merkitys niillä murrosiän kokemuksilla on ollut, miten helpottunut olo oli, vaikka vasta aikuisena sai käsitellä sen asian loppuun. Suuresta vaietusta surusta ja pettymyksestä kasvoikin valtava ilo ja kiitollisuus, joka ei koskaan katoa sydämestä.”
Nim. päivänkakkara

”Valitettavasti asiat muuttuivat huonompaan päin ja sairastuin masennukseen, josta kärsin vielä yli kymmenen vuotta myöhemminkin. Syytä en siihen tiedä.”             

”Murrosiässä ihmisestä tulee aikuinen. Murrosikä sujui hyvin ja selvisin siitä melko hyvin. Vanhemmat olisivat ehkä tarvinneet neuvonantajaa, he olivat neuvottomia joskus. Meille tuli myös joskus erimielisyyksiä, sillä he olivat melko ankaria kasvattajia. Murrosiässä olin oikukas vanhemmilleni. Otin salaa äidiltäni ja isältäni rahaa, että pääsin juhlimaan kavereiden kanssa. Olin silloin 14-vuotias. Siitä ongelmasta selvittiin keskustelemalla. Samoin kävi, kun jäin kiinni tupakan poltosta.”           

”Murrosiässä ajattelu muuttui. Suhtauduin vakavammin elämään.” 

”Oma murrosikäni oli aika vaikea. En voinut sietää vanhempiani lainkaan, he edustivat kaikkea sitä, mitä en itse enää halunnut olla. Ero olikin suuri, sillä hehän olivat sodan kokeneita, maaseututaustaisia ja kouluttamattomia. Itse kasvoin kaupungissa ja 70-luvun nuoruus oli riehakasta aikaa, olihan nuorisokulttuuri jo voimissaan. Pahimmat vuodet menivät murjottaessa ja jopa haistatellen, mutta kyllä vanhemmatkin olivat välillä väärässä ja ikäviä. Minulla oli kiire pois kotoa. Lukion sentään kävin, mutta sen jälkeen en jaksanut kuvitella vuosien opiskeluja, vaan valitsin lyhyen tien päästäkseni ansaitsemaan. Tätä olen kyllä katunut.”
Nim. Murkku -59-   1

”Onneksi ei pahempaa myllerrystä ollut.”

”Kaikki muuttui, kun rinnat alkoivat kasvaa 11-vuotiaana. Se tuntui ihmeelliseltä ja jumppatunnilla tosi nololta. Pojat tuijottivat ja heidän piti välitunnilla jopa oikein puristaa. Puolen vuoden kuluttua alkoivat kuukautiset. Sanoin äidilleni, että nyt mulla on kai ne. Äiti sanoi, että katsotaan ja nehän ne olivat. Hän yritti opastaa minua siteiden käytössä, sillä luulin, että samaa vaippaa voi käyttää koko sen saastuneisuuden ajan. Koulussa olimme aikaisemmin sopineet ystäväni kanssa, että kerromme toisillemme, kun ne alkavat. En kehdannut. Vuotta myöhemmin hän ilmoitti, että nyt mulla on ne. Vastasin vain, että ai. Olin jännittynyt, kun äitini sanoi, että nyt mennään hienoon alusvaateliikkeeseen ostamaan sinulle ensimmäiset rintaliivit. Tuntui naiselliselta, nololta ja samalla jännittävältä. Mietin, että miksi minun pitää jotain tisuliivejä käyttää. Sitten se alkoi. Hillitön kapinointi. Kesällä ennen 13-vuotissyntymäpäivääni sain kotona raivokohtauksia. Isääni vastaan en uskaltanut sanoa mitään, mutta äitini kanssa riitelimme joka päivä. Tai ainakin kinastelimme. Hän yritti kaikin puolin olla hyvä äiti, mutta hänellä ei ollut siihen kokemusta, sillä hänen isänsä kaatui sodassa hänen ollessaan nelivuotias ja hänen äitinsä kuoli syöpään, kun hän oli yksitoista. Onneksi hänellä oli hänen tätinsä veli, joka huolehti ja koulutti hänet. Äitini ylisuojeli minua kaikelta. Hän piti minua aivan pikkutyttönä ja halusikin pitää minut sellaisena edelleen. Sain ensisuudelman kaksitoistavuotiaana ja sen jälkeen alkoi kapinointi. Minulla oli erittäin ankarat kotiintuloajat toisin kuin ystävilläni. Kerran jäin tahallaan pidempään ulos ja äitini tuli itkien minua hakemaan tieltä, jossa hengailimme. Kyllä häpesin. Ja sitten oli viikko kotiarestia. Pääsin vain ulos kävelylle äitini seurassa. Ja kun niin suututti, äitini kävelyllä sipaisi kättäni, vastasin, että v--- lopeta. Hän hämmentyi ja kysyi, että mistä olen moista kielenkäyttöä oppinut? Ja aika muuttui pahemmaksi. Kesällä vietimme aina kaikki viikonloput ja koko heinäkuun mökillä. Kaikki ystäväni jäivät kaupunkiin. Silloin kapinoin. Yhtenä heinäkuuna olin pukeutunut rock’a’billy-kuteisiin landella ja kirjoitin seinille lappuja: lande on buu, stadi on best. Minut maksettiin satasella pitämään suuni supussa kuukaudeksi. Rippikesänä alkoi seestymiseni ja sain jäädä vihdoin yksin kaupunkiin. Minuun luotettiin. Olin ylpeä siitä. Oli tunne, että lähden vihdoin kohti järkevää aikuisen tietä eikä enää kiinnostanut minkäänlainen kapinointi. Se kapinointi ja riitely tuntui sen jälkeen niin tyhmältä. Edesmennyt äitini sanoi usein, että kyllä sinä olit silloin kauhea. Minun on vaikea muistaa, miten kauhea olin, sillä se tuntui kuuluvan siihen elämään. En koskaan halunnut keskustella aiheesta ja vaikka se on nyt jo myöhäistä, olen iloinen, että emme siitä liioin koskaan puhuneet – mitä se olisi auttanut, sillä se kuuluu osana elämää. Siinä iässä on vaikea siirtyä aikuisen kenkiin. Kun maailmassa vastustetaan kuitenkin aina muutoksia, olisi luonnotonta, mikäli murrosiässä, kun ihminen elää kahden maailman välillä sekä henkisesti että fyysisesti, pystyisi elämään ilman voimakkaita tunteita ja kokemuksia. Se auttaa nuorta kehittymään. Olen iloinen, että olen voinut kokea sen, vaikkakin se on hämmentänyt perhe-elämää. Pääasia on, että sen on voinut kokea tekemättä mitään tyhmää.”      

”Kaverit, joita oli, lähtivät lukioon. Itse pääsin talouskouluun. Muutin opiskelemaan uudelle paikkakunnalle. Ja oli hakeuduttava uusien harrastusten pariin.”   

”Murrosiässä kadotin itseluottamukseni ulkonäköön, mutta sen sijaan verbaaliseen taitooni luotin ihan liikaa. Murrosikä oli hankalaa aikaa, kun ulkonäkö merkitsi kaikkea. Finnit, vaatteet, cooleus. Murrosiässä jo osasin odottaa aikaa jolloin edellä mainitut huolet olisi ohi. Ja se aika tulikin parissa vuodessa.”

  • Julkaistu 01.08.2011

Artikkelin avainsanat

murrosikä
  50   9

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
Roskapostin esto
Kyselyllä ehkäistään lomakkeen roskaposti- ja haittaohjelmien käyttö.

Lisää aiheesta

Kukkapuna (9)

Vaikuta lehteesi ja ilmoittaudu linkin kautta paneeliin. Lähetämme sinulle muutaman päivän sisällä kyselyn onnellisuudesta. Kiitos!

Vh1013 netti joulu preview

Voi hyvin -lehden lukijat kertovat, millainen on joulu, kun sen viettää yksin. Joskus se voi olla vaikea hyväksy...

Vh5 11 metsa

Lukijat kertovat, mitä metsä heille merkitsee.

Vh5 11 teini

Lukijat kertovat, miten he selvisivät murrosiästä ja mikä murrosiässä muuttui.

Ystävyys merkitsee lukijoille luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. Ystävän olkapäähän voi nojata,...

Oletko nähnyt kummituksia tai muita henkiolentoja? Lukijat kertovat parhaat kummitustarinansa. Kerro sinäkin omasi.

Millaisia ajatuksia ajanjaksojen murroskohdat, kuten vuoteen 2012 liittyvät profetiat, sinussa herättävät?...

Voimaeläimeni on ehdottomasti koira! Koiran kanssa voi ulkoilla yhdessä ja sen lämpimään turkkiin on...

Kaikki jutut

VH814Tara

Tara Lange on 40-vuotias doula, äitien ja isien tukihenkilä sekä Babyjoy-yrityksen perustaja. Hänellä on...

Samettinen voimajuoma

1 dl maustamatonta maitorahkaa 1 dl rasvatonta maitoa 1 dl vaniljajogurttia (vähäsokerista) 1 pakastettu banaani 2...

Paprikadippi

Falafelit (n. 30 kpl): 400 g kurpitsaa 2 rkl oliiviöljyä ½ tl fenkolinsiemeniä ½ tl...

Ruusunmarjakakku

Pohja: 125 g luomuhapankorppuja 1/2 dl luomuruokokidesokeria tai Reilun kaupan ruokokidesokeria 50 g luomuvoita sulatettuna T...

Vh3 12 smoothie2

  Ohjeet perustuvat kilpailijoiden lähettämiin resepteihin. Kisan säännöt edellyttivät, ett...

VH0914_Valitse_paras_01

Arvomme­ vastaajien kesken palkinnoksi viisi John Frieda -tuotepakettia. Palkinto sisältää seuraavat John...

VH814Tara

Tara Lange on 40-vuotias doula, äitien ja isien tukihenkilä sekä Babyjoy-yrityksen perustaja. Hänellä on...

Granaattiomena-pavlova

Pohja: 6 valkuaista 3 dl sokeria 1½ tl perunajauhoja 1½ tl vaniljasokeria 1½ tl etikkaa Täyte:...

Kysely

Miten torjut kaamosta?:

Näistä keskustellaan

VH0814Karila

Mari Karila opiskeli itselleen uuden ammatin viisikymppisenä. Riskien ottaminen kannattaa. Kokeile Marin ohjeita!

VH0614Olga

Olga Pohjola muutti Helsingistä Sotkamoon hevosalan yrittäjäksi. Muutoksessa oli monta vaihetta. Jokainen askel kannatti ottaa.

Oletko nähnyt kummituksia tai muita henkiolentoja? Lukijat kertovat parhaat kummitustarinansa. Kerro sinäkin omasi.

VH0714Pepi

Elätkö keskellä vaikeaa elämäntilannetta? Lue Pepi Reinikaisen viisaat ja lohdulliset neuvot.

Kauppa

Netissä ja eri puolilla Suomea on monia ihania eko- ja luomupuoteja.

3lehti

Voi hyvin on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin asiantuntija. Lehti kannustaa pitämään mielen energisenä, kehon...

Vh4 Aalto

Marja-Sisko Aalto iloitsee saadessaan vihdoin olla oma itsensä. Muutos miehestä naiseksi on vaatinut hirmuisen määrän rohkeutta papilta.

Oletko nähnyt kummituksia tai muita henkiolentoja? Lukijat kertovat parhaat kummitustarinansa. Kerro sinäkin omasi.