Mummon essu hameeksi

Eko-ompelimo luo tarinallisia vaatteita asiakkaiden omista kierrätyskankaista. Mitä tahansa voi hyödyntää, uskovat kekseliäät ompelijat.

 Joogahousut ovat suloisen pehmeäksi kulunutta froteeta. Housut on tehty aamutakista.

– Kierrätysvaatteeseen voi käyttää mitä tahansa materiaalia. Tärkeintä on oivallus, sanoo Mirjami Malleus, joka pyörittää yhdessä Pia Leikaksen kanssa Remake Ekodesign -ompelimoa Helsingin Hakaniemessä.

Sadepäivänä samaanirummusta tehty lamppu hehkuu lämpimän oranssia valoa. Kierrätyskankaalla päällystetty sohva kutsuu viipymään. Katonrajassa on pitkä rivi baskereista tehtyjä käsilaukkuja ja puisessa hyllykössä houkuttelevia kierrätyskankaita.

Ompelimossa ei tehdä mitään uusista materiaaleista. Vaatteen voi teettää mittojen mukaan vaikkapa lapsuudenkodin verhoista tai mummolan pöytäliinasta.

– Haluamme tehdä vaatteita, joihin ihmiset kiintyvät. Tarjoamme vaihtoehdon kertakäyttöiselle vaatetuskulttuurille, Mirjami Malleus sanoo.

– Kun päällä on isoäidin vanhasta esiliinasta tehty hame, se merkitsee käyttäjälleen enemmän kuin halpaketjusta ostettu persoonaton vaate.

Remake tekee yhteistyötä Fidan kanssa. Fida International on suomalainen lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö. Fidan varastolta saadaan tekstiilejä, jotka muuten päätyisivät energiajätteeksi.

– Kaikkien, jotka shoppailevat vaatteita halpaketjuista, pitäisi käydä Fidan varastolla. Oli todellinen shokki mennä sinne ensimmäistä kertaa. Järjetön määrä tekstiilejä menee jätteeksi, koska niissä on jotain pientä vikaa tai ne ovat huonolaatuisia alunpitäenkin. Joka toinen jätteeksi menevä vaate tuntui olevan halpaketjuista, Malleus sanoo.

Leikas ja Malleus eivät kuitenkaan pidä itseään ekohihhuleina.

– Ekologisuudessa harmittaa se, että siitä tehdään hienostelua. Pitäisi olla paljon rahaa, jotta voi ostaa luomutuotteita ja hybridiauton. Tärkeämpää on, että tekee arjen tasolla edes jotain.

Oma yritys on matka

Remaken perustamiseen vaikutti tekijöiden oma elämänkatsomus.

– Emme halua ajatella päämääriä. Olemme matkalla Remaken kanssa. Ihmiset ajattelevat usein elämää lineaarisesti, koko ajan pitäisi pyrkiä maaliin. Haluamme potkia ihmisten luovia kanavia auki, herättää heissä halun olla yksilöllisiä ja innostua, Malleus pohtii.

Pia Leikas on samoilla linjoilla.

– Tavoitteemme innostaa ihmiset irrottautumaan ehdollistavasta vaatekulttuurista, jossa asiakas ostaa sitä, mitä hänelle tarjotaan. Haluamme näyttää, ettei tarvitse tyytyä siihen mitä on, vaan uusia ratkaisuja voi hakea itse, kun vapauttaa luovuutensa. Ennen ihmisillä oli ylpeyttä vaatteistaan, koska oli tavallista, että oli ompelijan tekemiä, yksilöllisiä ja hyvin istuvia vaatteita.

– Miksei puhuta lähivaatteista, kun lähiruuastakin puhutaan, Malleus täydentää.

Naisten seura on innostavaa. Molemmilla on sekä koulutusta että kokemusta vaatetusalalta. Mirjami Malleus on koulutukseltaan pukuompelija, Pia Leikas modisti (hatuntekijä).

Innovatiivisuus on riemastuttavaa. Kysyn, onko Malleuksen päällä oleva pusero omaa designia.

– Kyllä. Söin lounaaksi salaattia ja sotkin puseroni öljyyn. Piti keksiä äkkiä jotain. Nappasin pitkään nurkissa lojuneen vanhahtavan mallisen ribbineulepoolon. Saksin, mallasin ja ompelin. Hetken kuluttua minulla oli uusi pusero.

Naiset esittelevät upeaa mekkoa, joka on ommeltu erisävyisistä farkkukangasruuduista.

– Farkku on kiitollinen materiaali, siitä voi tehdä lähes mitä vain. Jos haarat repeävät, senkun saksii ja tekee lopusta jotakin muuta. Toistuvat pesut vain parantavat materiaalia, Pia Leikas kertoo.

Kulahtaneista, huovuttuneista kirppisneuleista syntyi vinoneliöistä koottu näyttävä neulemekko. Remaken naiset levittävät selvästi innostuneisuutta ympärilleen. Eräs Fidan työntekijä keräsi heille kaksi jätesäkillistä pois heitettäviä baskereita. Ison fi rman mallimestari kiikutti paikalle henkareita, lankoja ja tukikankaita, joita ei enää voitu käyttää.

Nahkapusakat kierrättyvät laukuiksi

Asiakkaina Remakella on kaikenlaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Nuoret suhtautuvat toimintaan ujommin, koska he eivät oikeastaan tiedä, mikä ompelimo on.

– Ihmisten pitäisi saada takaisin tunneside vaatteeseen, Malleus sanoo.

– Ihmiset eivät enää tunne vaatteita tai itseään. He ovat hukassa sen kanssa, mikä itselle sopii, ja käsitys omasta vartalosta on vääristynyt.

Leikas jatkaa:
– Toivoisimme, että ihmiset kurkkaisivat vaatekaapin perähyllylle. Sieltä löytyy yleensä jotain, mitä ei ole raaskinut heittää pois. Voisiko sitä vielä hyödyntää? Voisiko Elma-tädin vanha mekko muotoutua uuteen uskoon?

Yhteys asiakkaaseen on tärkeä.

– Ideoimme yhdessä asiakkaan kanssa, haluamme rohkaista heidän luovuuttaan. Sovitamme ja korjaamme niin kauan, että asiakas on tyytyväinen, Leikas sanoo.

– Emme halua, että kukaan lähtee Remakesta pettyneenä.

Huolellisuudesta huolimatta Remaken hinnat pyritään pitämään kohtuullisina. Vaatteille tulee hintaa 40–120 euroa.

Myynnissä on myös uniikkien valmisvaatteiden linja, jonka materiaalina käytetään Fidan varastolta saatuja myyntikelvottomia vaatteita, jotka ovat taitavien tekijöiden käsissä muuttuneet jakuiksi, hameiksi, leningeiksi ja housuiksi.

– Vanhat kankaat ovat itse asiassa parempia kuin uudet, Leikas sanoo ja Malleus täydentää:

– Jos vanha kangas ei ole haurastunut, kannattaa ehdottomasti tehdä siitä. Laatu on niin paljon parempaa kuin nykyään. Remaken uusin aluevaltaus on nahka.

– Nahka on ongelmajätettä, koska sen käsittelemisessä käytetään paljon kemikaaleja. Sitä ei voi tuhota polttamalla. Olemme alkaneet tehdä mittatilaustyönä laukkuja kierrätysnahasta, Malleus kertoo.

Kertakäyttökulttuurista pois pyrkiminen näkyy kaikkialla Remaken studiolla. Nahkaa työstää Pfaffin vanha teollisuuskone.

Myynnissä on myös Malleuksen mummon kierrätyslangoista kutomia sukkia, Kookygemsin pikkuleluista tehtyjä koruja ja pälkäneläisen Boneheadin viehättäviä koruja, joiden materiaalina on käytetty vanhoja lusikoita ja haarukoita.

Lisätietoja: Remake Ekodesign, Hämeentie 7 B, Helsinki, www.remake.fi

Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2008.

Teksti Laura Honkasalo Kuvat Paula Virta