Minäkö mustasukkainen?

Mustasukkaisuutta on vaikea myöntää. Tuo niljakas tunne nolottaa. Kaikki me kuitenkin olemme mustasukkaisia. Enemmän tai vähemmän.

Mies katsoo kolmatta iltaa peräjälkeen televisiosta jalkapalloa. Yksi ilta vielä menetteli, mutta tämä on liikaa. Huomaisiko hän edes, jos katoaisin tästä savuna ilmaan? Tuskin. No, nyt tuli maali ja taas vimmaista tuuletusta. En kestä enää. Apua, tämä ei ole totta! Olen mustasukkainen hikiselle jalkapallojoukkueelle. En voi myöntää tätä edes itselleni.

Hahmo- ja pariterapeutti Heidi Valasti hymyilee hiukan, kun kuulee jonkun kehuvan sillä, ettei ole sitten tippaakaan mustasukkainen. Jokainen meistä kuulemma on sitä enemmän tai vähemmän. Mustasukkaisuus voi kohdistua puolisoon, ystäviin tai lapsiin. Voimakkaimmat mustasukkaisuuden tunteet syttyvät parisuhteissa.

Valastin mukaan tärkeintä on tunteiden myöntäminen. Jos näin ei tee, mustasukkaisuus hiertää suhdetta ja saa mitä omituisimpia muotoja. Syntyy pelejä, joissa toisaalta vaaditaan toista lähemmäksi ja samalla työnnetään etäämmäksi.

Tervettä vai tuhoavaa?

Karkeasti jaotellen mustasukkaisuutta on kahdenlaista: tervettä ja tuhoavaa. Terve mustasukkaisuus on suhteen sidosainetta hyvällä tavalla. Tuhoava mustasukkaisuus on aggressiivista.

– Terve mustasukkaisuus kuuluu sitoutuneeseen ja läheiseen rakkaussuhteeseen. Välittämisen ja huolenpidon kautta tulee myös halu omistaa. Tämä on minun oma rakkaani, enkä halua jakaa häntä kenen kanssa tahansa. Mustasukkaisuus myös vastuuttaa kumppania. Toinen on luottamuksen ja välittämisen arvoinen, Valasti pohtii.

Hänen mielestään mustasukkaisuus on sanana liian kielteisesti latautunut. Valasti miettii tunteelle kiertoilmaisua.

– Hyvällä tavalla mustasukkainen ihminen huolehtii emotionaalisesta reviiristään. Se on reviirihuolenpitoa.

Reviirillä ei rillutella miten sattuu. Jos kumppani flirttailee avoimesti toisten kanssa tai lähettelee tiuhasti tekstiviestejä työkavereilleen iltaisin, tilanteeseen on syytä puuttua.

– Terveeseen mustasukkaisuuteen kuuluu, että puolison flirttailuun reagoi. Silloin on turha vähätellä, että älä nyt ole noin mustasukkainen. Mustasukkaisuus on normaali tunne ja vakavan keskustelun paikka. On sanottava suoraan, että tuo loukkaa minua.

Toinen voi myös tiedostamattomasti yrittää tehdä puolisoaan mustasukkaiseksi. Heittää pieniä viattomia paljastuksia ja pitää näin yllä etäisyyttä. Ovi on aina ikään kuin hiukan raollaan muita suhteita varten. Mustankipeä voi projisoida omia uskottomuusfantasioitaan puolisoon.

– Pettämisen riski pienenee, kun kantaa vastuun omasta osuudestaan. Ihmiset suostuvat ihmeellisiin venkuroihin, etteivät vain näyttäisi liian haavoittuvilta ja inhimillisiltä. Monet tulevat terapiaan vain saadakseen luvan tuntea tunteitaan, Valasti sanoo.

Ilman terapiaakin toki selviää.

– Yleensä se auttaa, että puhutaan loukatuksi tulemisen tunteet ja raivot ulos niin, että kumppani suostuu olemaan kontaktissa eikä lähde puolustuskannalle. Tunne on tunne. Ei se ole sen kummallisempaa.

Riippuvuus kuuluu rakkauteen

Tietynlainen välinpitämättömyys ihmissuhteissa on nykyään muodikasta. Meihin on iskostunut ajatus siitä, että pitää olla riippumaton. Löyhät suhteet ovat trendikkäitä. Esimerkiksi käyvät nuorten aikuisten viikonloppuavioliitot, joissa pariskunnat asuvat erillään ja tapaavat toisiaan satunnaisesti, silloin kun muilta kiireiltään ehtivät.

Valasti näkee tässäkin yhden mustasukkaisuuden muodon. Etäisyys on keino suojella itseä ikäviltä riippuvuuden tunteilta. Kiintyminen on pelottavaa, koska siihen liittyy menettämisen uhka.

– Ihminen tekee kaikkensa, ettei kokisi olevansa riippuvainen, koska se laukaisee riskin haavoittua ja pettyä. On hyvin paljastavaa myöntää, että tarvitsen sinua, koska rakastan sinua ja olet minulle tärkeä. Jos mikään ei hetkauta ja on välinpitämätön, ei ole kohdannut omaa mustasukkaisuuttaan. Rakkauteen kuuluu riippuvuus.

Ihmissuhteiden tulisi perustua luottamukseen. Valasti huomauttaa, että epäluottamus syntyy vasta sitten, kun luottamus menetetään.

– Jos lähtökohta omissa suhteissa on aina ensin epäluottamus, ihminen on tullut jollain tavalla petetyksi jo kasvuympäristössään. Parisuhteessa esiin tulevat pettymyksen ja vihan tunteet liittyvätkin omiin vanhempiin. Siinä saa kontaktin hyvin yksinäiseen ja hylättyyn lapseen. Mustasukkaisen raivon tarkoitus on pitää tämä puoli piilossa. Oman haavoittuvuuden näyttäminen olisi liian tuhoisaa. Läheisyys on sil- loin polttelevaa. Sitä säikytään ja kaivataan samanaikaisesti.

Perheen mustat ja

Monenlaiset perhekuviot tuovat mustasukkaisuutta aikuisten ja lasten välille. Vaikeinta on myöntää, että on mustasukkainen esimerkiksi uuden kumppanin lapsille.

– Dynamiikat näissä suhteissa voivat olla erilaisia, mutta mustasukkaisuus on yleisnimi kipeille tunteille. Ne tulisi uusperhekuvioissa myös suoda itselleen. Voi vapaasti myöntää, että kylläpä minä vihaan tuon kumppanin vekaroita. Tätä ei tietenkään sanota koskaan lapsille. Mutta on hyvä tuntea tunteensa, koska ne tulevat kuitenkin läpi, vaikka niitä peittelisi.

Valastin mukaan lapset ovat varsinkin naisille helposti oman minuuden jatke. Lapset pitäisi nähdä lapsina ja kumppani omana erillisenä yksilönä. Perheissä ajaudutaan mustasukkaisiin valtataisteluihin ja leiriytymiseen, jos aletaan puhua sinun ja minun lapsista. – Hierarkkiset arvoasteikot eivät näissä asioissa toimi, mutta parisuhde on tärkein. Vanhempien suhde on lapselle turvallinen syli, joten puolisoiden tulisi aina olla samalla puolella. He eivät voi mustasukkaisesti kilpailla keskenään lasten huomiosta.

Moni aikuinen reagoi mustasukkaisena lapsenomaisesti.

– Aikuisuuteen kuuluu, että pystyy laittamaan omat tarpeensa joskus sivuun. Se ei tarkoita, että kieltäisi tunteensa. Aikuinen myöntää tarvitsevuutensa ja riippuvuutensa, mutta ymmärtää, että hän pärjää hyvin myös itsekseen, Valasti valaisee.

Jos ex-puolison uusi kumppani herättää voimakkaita mustasukkaisuuden tunteita, vanha suhde on käsittelemättä. Valasti harmittelee, että näissä tilanteissa uuteen, hyvään suhteeseen tulee turhaa painolastia, joka ei sinne kuulu: vanhaa surua, ikävää ja kaipuuta.

Itsenäistyvät lapset voivat herättää vanhemmissa mustasukkaisuutta. Isä ei pidä tyttären poikaystävästä. Äiti odottaa murrosikäistä poikaansa kotiin kiukkuisena. Valastin mielestä voimakkaat mustasukkaisuuden tunteet kertovat yleensä omasta murrosiästä, jossa jotain on jäänyt käsittelemättä.

– Syynä voi olla sekin, ettei pysty hyväksymään omaa vanhenemistaan.

Hurjat voimat valloillaan

Tuhoavan mustasukkaisuuden likapyykkiä pestään tuon tuosta iltapäivälehtien sivuilla. Kumppanin kimppuun käydään silmittömän suuttumuksen vallassa. Valasti myöntää, että kyseessä ovat niin hurjat voimat, että mustasukkaisuudesta saa myös mahtavaa draamaa tai hyytäviä elokuvia. Todellisen elämän näyttämöillä vaarallinen mustasukkaisuus raunioittaa ihmissuhteet.

– Tuhoavaan mustasukkaisuuteen liittyy vainoharhaisuutta, pelkoja, illuusioita ja fantasiaa. Ihminen ei suhtaudu asioihin enää realistisesti. Mukana on piilovihamielisyyttä, raivoa, omistushalua, kilpailua ja muuta tuhoavuutta. Taustalla ovat alemmuuden ja huonommuuden tunteet. Mitä ärhäkämpi ja vaativampi ihminen on, sen pienempi ja pelokkaampi sielu kulissien taakse kätkeytyy, Valasti tulkitsee.

Tuhoavassa mustasukkaisuudessa minuuteen kohdistuva uhka on niin suuri, että ihminen puolustaa sitä vaikka kirves kädessä.

– Taustalla on vakava perusturvan puute, joka juontuu lapsuudessa koetuista hylkäämisistä. Ne voivat olla hyvinkin kaukaisia asioita, jotka ovat tapahtuneet jopa alle 1-vuotiaana. Niihin on vaikea terapiassakaan päästä kiinni.

Elämää haittaavasta mustasukkaisuudesta voi parantua, jos se tunnistetaan. Ymmärtävässä rakkaussuhteessa on Valastin mukaan mahdollista toipua. Rakkaus eheyttää.

– Mutta pelkkä rakkaus ei paranna mustasukkaista puolisoa. Monesti erityisesti naiset kuvittelevat, että he voivat pelastaa miehen. Tämä on vaarallinen harhaluulo. Pahimmassa tapauksessa hyvää tarkoittava nainen mukauttaa itseään mustasukkaisen miehensä fantasiamaailmaan. Hän kaventaa omaa elinpiiriään miehensä toiveiden mukaan ja pitää näin yllä parisuhteen vinoutunutta dynamiikkaa.

Moni saattaa myös puolustella kumppaniaan uskottelemalla itselleen, että yltiöpäinen mustasukkaisuus on rakkautta. Sitä se ei ole. Liiallinen mustasukkaisuus tulee Valastin mukaan esille jo varhain parisuhteessa, ja tilanne yleensä pahenee, jos siihen ei puututa.

– Parasta rakkautta on se, ettei lähde mukaan mustasukkaisen kumppanin peleihin. Se edellyttää vakaata persoonallisuutta. Vakaus on sitä, että on omankokoinen ja omas- sa tilassaan.

– Kypsissä suhteissa ihminen kokee olevansa riittävän hyvä. Kelpaan juuri tällaisena. Voin antautua toisen syliin. Luotan ja rakastan, Heidi Valasti määrittelee.

"Anna toisen mennä"

Mustasukkaisuudesta puhutaan monilla keskustelupalstoilla. Aihe on sen verran arka, että siitä on helpompi keskustella nimettömänä. Näin tuntoja kuvaillaan:

”Kokemuksesta tiedän, ettei mustasukkaisuudesta pääse helpolla. Kun rakkaani lähtee ulos ilman minua, pyrin tekemään kaikkea, että ajatukset pysyvät pois siitä pelosta, että jotain voisi tapahtua. Minua helpottaa, että annan toisen mennä kiukustani huolimatta ja kihisen yksinäni tai valitan asiasta ystäville. Varon kohdistamasta kiukkua rakkaaseeni. Ajan kanssa mustasukkaisuus on vähentynyt, varsinkin kun yhteinen aika on lisääntynyt.”

”Olin mustasukkainen suhteeni alussa, mutta kun toinen ei osoittanut mustasukkaisuutta minua kohtaan, tunsin, että minuun luotetaan, ja niin pystyin luottamaan ihan eri tavalla myös kumppaniini.”

”Jätetyksi tulemisen pelko on suuri, ja olen ehkä tämän vuoksi mustasukkainen. Toki mies saa mennä miten haluaa, ja meillä kummallakin on omat harrastukset, menot ja ystävät. Luotan mieheeni, mutta sehän tästä kaikesta tekeekin omituista. Luotan ja silti pelkään.”

Mietittävää

Mustasukkaiselle:

• Kenelle sinä et ole riittänyt sellaisena kuin olet?
• Mitä tapahtuisi, jos luopuisit kontrollista? Mistä olet oppinut kontrolloimaan läheistä ihmistä? Miten sinua itseäsi on kontrolloitu lapsuudessasi?
• Miten luottamus ja epäluottamus ovat olleet elämässäsi läsnä? Keneen olet pystynyt luottamaan ja keneen et? Muistele, millaista oli luottaa, miltä se tuntui ja miltä tuntuu nyt, kuin muistelet tuota luottamuksen kokemusta?

Mustasukkaisuuden kohteelle:

• Annatko mustasukkaisen määritellä, muokata, kaventaa itseäsi? Lopeta sopeutuminen ja ole oma itsesi. Älä tee itsestäsi uhria. Mistä olet oppinut mukauttamaan itsesi toisen vaatimuksiin ja odotuksiin?
• Miten pidät yllä omaa osuuttasi mustasukkaisuus-dynamiikassa? Dynamiikan murtaminen aiheuttaa aina syyllisyyden tunteita. Hyväksy ne ja jatka itsenäistymistäsi.

Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 4/2007.

Teksti Hanna Hyväri Kuva Kuvapörssi Oy/Jupiter Images