Kuka: Mikko Kuustonen
Ikä: 50
Työ: artisti, sekatyömies
Perhe: vaimo ja kaksi aikuista tytärtä
Asuu: Helsingin Kruununhaassa
Intohimo: onni
Suhteeni luontoon on vääjämätön ja ristiriitainen. Suren kohtuuttomia hiilijalanjälkiäni ja yritän etsiä lohdullisempia raportteja maailmantilasta.
Toisaalta taas katselen lapsen silmin ympäristöni kauneutta ja voimaa. Viime vuosina suurin havahtumiseni ekologiaan on tapahtunut laitesukelluksen kautta. Vedenalainen maailma on aarreaitta, jossa tarkkailijan on oltava vaiti ja kunnioitettava ympäristöä henkensä kaupalla. Kunpa voisin vielä joskus tehdä etelänreissuni kuumailmapallolla.
Ekoesine
Villasukat! Ne ovat Nobelin arvoinen keksintö ja edustavat minulle ekologisuutta ja käsityöläisyyttä. Tyttäreni Iina on perheemme mummoin.
Hän kutoo villasukkia sellaisella tahdilla, että joutuu vielä puikkovieroitukseen.
Ekohaave
Olin helmikuussa työmatkalla Guatemalassa. Kiitin siellä päivittäin suomalaista ympäristöpoliitikkaa onnistumisista.
Olen idealisti ja kehitysoptimisti, koska mielestäni se on ainakin parempi vaihtoehto kuin kyynisyys. Uskon ekologisen herätyksen tuovan mukanaan myös aitoa pyrkimystä oikeudenmukaisempaan maailmaan. Tämä tarkoittaa muun muassa reilumpaa maailmankauppaa ja kehitys-maiden velkojen mitätöimistä. Ilman näitä yhteisiä ponnisteluja on turha odottaa, että köyhyysloukussa elävät ihmiset ajattelisivat kierrätystä tai päästöjä.
Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 4/10.
