Mikä huolestuttaa

Minua huolestuttaa ihmisten ja myös oma jatkuva kiire. Kiire tuntuu alkavan joka vuosi loppusyksystä kun alkaa kaikenlaistn juhlien ym. suunnittelu, ideointi ja toteutukset. Joskus näyttää ainakin itselläni että juoksen paikasta toiseen aamusta iltaan kun pääätös. Tiedän kyllä takuuvarmasti että kun kiireet loppuu tulee sairauskohtaukset ja lähtö sängynpohjalle.

Minua on huolestuttanut tulevaisuuteni, koska olen työtön. Olen miettinyt miten pärjään eläkeläisenä taloudellisesti. Olen alkanut ajattelemaan, että miksi kannan huolta päivistä, joista ei tiedä, että elänkö silloin. Olen alkanut elämään vain päivän murheet kerrallaan.

Ainainen huoli on tietysti lapsista. itselläni on kolme pientä lasta ja heidän puolesta on välillä huolissaan, esim. sairastelun aikana. Mutta mielestäni tämä on sellaista normaalia huolestumista, joka kertoo myös rakkaudesta ja välittämisestä lapsia kohtaan. –Äiti

Olen +50 nainen. Yli neljäkymmentä vuotta murehdin, huolehdin ja pelkäsin mitä ihmeellisimpiä asioita. Otin toistenkin huolet kantaakseni ja murehdin etukäteen mitä taas voisi tapahtua. Onneksi pääsin vaivastani homeopatian avulla. Menin hakemaan apua aivan muihin vaivoihin (joista myös olen parantunut) ja samalla kun olen päässyt elämässäni tasapainoon ovat myös turhat huolet kaikonneet. Olen oppinut elämään enemmmän tässä hetkessä ja uskomaan että elämä kantaa. Rakkaat ystävät, jos haluatte, että elämänne muuttuu paremmaksi, vaikkei mitään erikoista vaivaa olisikaan, menkää homeopaatin vastaanotolle. Älkää olko ennakkoluuloisia, siitä ei ainakaan voi mitään haittaa olla! –Huoleton

Oma ja läheisten terveys huolestuttaa vähän.

olen sairastanut anoreksiaa kohta 7vuotta. olen toipumisvaiheessa mutta sairaus ja sen oireet ovat läsnä joka päivä. minua huolestuttaa paranenko koskaan ja milloin se tapahtuu? sairauden takia luustoni on vahingoittunut ja sekin huolestuttaa. Huolehdin turhista asioista välillä liikaakin ja suurentelen niitä. Huolehdin liikaa perheen asioista enkä itseäni. siihen kaipaisin muutosta. Uskon että kun/jos paranen nämäkin oireet häviävät ja elämäniloni kohenee.

Osasta huolia voi päästä eroon kohtaamalla ne ja toimimalla tarmokkaasti niiden eliminoimiseksi, osaa huolista voi joutua kantamaan jollain tasolla aina; ne voivat olla niin ihmisen syvärakenteessa, etteivät ne tavallaan koskaan kokonaan häviä. Hyvä keino tavallisten huolien kohdalla ainakin on niistä muille puhuminen, silloin ne yleensä ainakin pienenevät, suhteellistuvat. Kirjoittaminen myös auttaa. Käveleminen luonnossa raikkaassa ilmassa on myös tehokas huolten laimentaja.

Eniten huolestuttaa työasiat. Kiire painaa ja täydellisyyteen ei ole aikaa. Tasapainoa tuo vapaa-aika, jolloin kaikenlainen harrastaminen ja puuhaaminen vie ajatukset pois töistä ja antaa onnistumisen tunnetta.

Ajattelemalla! Jakamalla huolet niihin, joihin voi vaikuttaa ja niihin, joihin ei voi. Vaikuttamalla sitten niihin, joihin pystyy ja yrittämällä elää niiden kanssa, joihin ei pysty vaikuttamaan.

Riippuu paljon ihmisestä miten huoliin suhtautuu. Yleensä jo huolien jakaminen auttaa!

Huolia on niin monenmoisia, pieniä ja suuria, petollisimmillaan yöaikaan.Kyllähän ne jäytävät varmaan jokaista, jossain vaiheessa pitäisi vain laittaa ne syrjään, lukolliseen laatikkoon. –Harmaata ja valkeaa

Olen sen todennut että huolista ei pääse eroon mutta niitä ei pidä ajatella joka päivä.