Mikä hävettää?

Mikä tahansa voi hävettää, koska minkä tahansa tilanteen voi kääntää mielessään negatiiviseksi, jos on huono itsetunto.

Vaatteeni ovat siistejä ja arkisia mutta aika yksinkertaisia ja halpoja sillä ostan kaiken kirppikseltä. Pukeudun mukavuudenhaluisesti ja välillä en jaksa vaatetukseen panostaa. Saatan mennä kauppaan vanhat collegehousut päällä kokonaisvaatetuksen ollessa täysin yhteensopimaton. Vielä meikkaaamaton naama ja outo kampaus. Häpeän jos joku tuttu näkee minut tällaisessa tilanteessa. Kärsin myös ilmavaivoista ärtyneen paksusuolen takia ja mikäänhän ei ole nolompaa kun pieraista. Häpeällisimmät paikat ovat uimahallin sauna, kirkko, hiljainen juna ja pilatestunti, varsinkin jos olen itse ohjaajana.

Tällä hetkellä en tunne häpeää ja menneet on menneitä nimim. "tämä hetki"

Elämääni ja omana itsenäni olemista rajoittaa häpeä tai tarkemmin sanottuna pelko, häpeän pelko. Sosiaalisissa tilanteissa pelkään toisinaan, että muut saavat jotenkin tietää minun olevan tyhmempi ja huonompi kuin muut tai kuin mitä muut ovat luulleet minun olevan. Pohjimmiltaan kyse taitaa olla itsetuntoni heikkoudesta ja ujosta luonteesta. Ujoudessa sinänsä ei ole mitään pahaa, mutta tahtoisin päästä eroon tästä rajoittavasta arkuudesta. Näitä, kuten muitakin tunteita olen pyrkinyt käsittelemään itsetutkiskelulla ja esimerkiksi kirjoittamalla päiväkirjaan. Keskityn ajattelemaan, että haluaisin olla hyvä minulle. Minun on vielä löydettävä keino olla itselleni armollisempi ja hyväksyä itseni tällaisena kuin olen. –Piiloutuja

Olen huono käsittelemään häperää, työnnän sitä helposti pois ja hermostun jos joudun ajattelemaan hävettäviä hetkiä tai tilanteita elämästäni. Tahtoisin oppia kohtaamaan myös häpeän, se on varmasti kasvattavaa ja osa elämää ja kehitystä.

Alkoholistiperheessä kasvaneena on kasvanut myös häpeäntunteeseen, jota on joutunut työstämään koko aikuisikänsä. Tutkimalla itseään, omaa käyttäytymistään, lukemalla paljon, ajattelemalla - näillä keinoilla olen asiaa työstänyt. Häpeäntunteet ovat syvällä. Ympäristö ei suinkaan yleensä vähennä alkoholistiperheessä kasvaneen tunnetaakkaa vaan usein lisää sitä. Alkoholismi leimaa koko perheen. Siksi tietoa asiasta pitäisi yhä lisätä kaikilla tahoilla, myös terveydenhoitohenkilökunnan keskuudessa. Enemmän tietoa ja vähemmän ennakkoasenteita.

Alkoholistiperheessä kasvaneena on kasvanut myös häpeäntunteeseen, jota on joutunut työstämään koko aikuisikänsä. Tutkimalla itseään, omaa käyttäytymistään, lukemalla paljon, ajattelemalla - näillä keinoilla olen asiaa työstänyt. Häpeäntunteet ovat syvällä. Ympäristö ei suinkaan yleensä vähennä alkoholistiperheessä kasvaneen tunnetaakkaa vaan usein lisää sitä. Alkoholismi leimaa koko perheen. Siksi tietoa asiasta pitäisi yhä lisätä kaikilla tahoilla, myös terveydenhoitohenkilökunnan keskuudessa. Enemmän tietoa ja vähemmän ennakkoasenteita. –Tuhkimo

Minulta alkoi tukka paeta aika lailla nuorena luokiolaisena. Tilasin siihen kerran jopa lehtimainoksen perusteeella jotakin "mönjää". Armeija-aika vain pahensi tilannetta. Mutta eimennyt montaakaan vuotta, kun "nahkatukkaisia" alkoi löytyä entistä enemmän. Olin siis vain yksi monien joukossa. Pystyin itsekin myöhemmin laskemaan leikkiä vahvasta tukasta. Itsetunto on kohentunut reilusti. Kaikki hyvin. –Ei hävetä

En kyllä häpeä enää mitään nykyään. Ennen olin ujo ja epävarma, mutta nyt pystyn kääntämään aiheuttamani hölmöilyt huumorilla ohi. Jokainen tekee virheitä ja eikä täydellinen ole kukaan. –Hopee ei oo häpee

Joskus hävettää kun on suureen ääneenlaukaissut jotakin asiaan kuulumatonta tekstiä. Silloin ei oikein tiedä mihin katsoisi. On vain vähin äänin kadottava paikalta. –Mikki

Sorrun ajoittain ahmimaan, ruoan maistuessa liian hyvältä. Yksin ollessa sitä ei kukaan näe, mutta häpeän etten voi hillitä itseäni. Toisten seurassa syön normaalisti ja hitaasti nauttien. Yritän parantaa tapani ja uskon onnistuvani. –Vegetaristi