Hyvinvointi

Konkurssit kokenut sirkusyrittäjä: "Luota toisiin"

Konkurssit opettivat yrittäjä Leena Jurvakaiselle, että apua saa, kun sitä tarvitsee.

Teksti Raisa Mattila
Kuvat Satu Nyström
31.7.2017 Voi hyvin

Luoja ei laiskoja ­elätä

"Tee paljon töitä. Kerjääminenkin on kunniallisempaa kuin varastaminen.

Mummoltani opin, että jokainen kahvi­tauko pitää ansaita. Nuorena tyttönä hikoilin mummon kanssa pellolla.

Vuonna 1976 minusta tuli sirkusyrittäjä, kun perustimme mieheni Kallen kanssa Sirkus Finlandian. Meillä oli kaksi lasta. Seuraavana vuonna syntyi kolmas ja vuonna 1980 kuopus. Joka kevät lähdimme sirkuksen ­mukana seitsemän kuukauden kiertueelle.

Olemme olleet Kallen kanssa yhdessä 45 vuotta. Olen eläkkeellä mutta toimin Kallen omaishoitajana. Hänellä on ­monia sairauksia, eikä hän pärjää yksin.

Päätös omaishoitajaksi ryhtymisestä oli minulle itsestäänselvä. Aion hoitaa Kallea niin kauan kuin jaksan. Kierrämme molemmat sirkuksen mukana, kun isännän vointi sallii. Silti minusta tuntuu, etten tee elääkseni juuri mitään ainakaan aikaisempaan verrattuna."

Luota aina toisiin

"Murheiden kanssa ei tarvitse ­pärjätä yksin. Apua saa, kun sitä tarvitsee.

Eräänä ­talvena 1990-luvun ­alussa ­minulta katkesi verisuoni päästä. ­Toipumisessa meni vuosi. Sitten ­teimme konkurssin. ­Laskujen maksamiseen ei ollut varaa, joten ­puhelin oli hetken suljettu. Pelkäsin erityisesti lasteni ja työntekijöidemme tulevaisuuden puolesta.

Teimme kolme konkurssia ja menetimme jopa sirkus­telttamme. Silloin muut sirkusyrittäjät tulivat avuksi. He soittivat ja kysyivät, kuinka voivat auttaa. Yksi lainasi telttaansa. ­Veljeni lähetti meille ruokarahaa. Sirkus ­alkoi pyöriä kunnolla, kun ­löysimme ­Ruotsista hyvän mainosmiehen."  

Älä takerru pikkuasioihin

"Hillitse tuiskahduksesi ja yritä aina ymmärtää muita. Vaikka keskustelu on ainut tapa ratkoa ristiriitoja, usein vaikeneminen on kultaa.

Nuorempana minulla oli tapana tuiskahdella erityisesti lapsilleni. Vanhemmiten olen oppinut hillitsemään pirujani. Minusta on tullut suvaitsevainen ja suurpiirteinen. Yritän aina miettiä, mistä syystä toinen toimii niin kuin toimii. Mielestäni toista ei voi omistaa edes parisuhteessa. Kumpikin hoitaa hommansa, eikä kyttääminen hyödytä.

Sirkuksessa on kolme kirjoittama­tonta sääntöä: uskonnosta ja ­politiikasta ei puhuta eikä korttia pelata rahasta. Samoista periaatteista voisi olla hyötyä muillekin.

Joulupöytäämme on usein kokoontunut sirkustaiteilijoita ympäri maailmaa. Vaikka mukana on ollut eri uskontokuntien edustajia, emme ole puhuneet uskonnosta vaan keskittyneet nauttimaan ateriasta ja toistemme seurasta.

Suvaitsevaisuus tuntuu nykyään ­uupuvan monilta, ja se on harmi. ­Olemme kaikki samalta planeetalta, joten on tärkeää hyväksyä monenlaiset ihmiset."

Ole kiitollinen

"Hyväksy vastoinkäymiset ­osaksi elämää. Ole niistä kiitollinen, sillä aina ne opettavat jotakin. Älä kasva kiinni murheisiin.

Olen päivittäin kiitollinen perheestä ja ystävistä. Lamavuosina mietin, mitä meidän olisi pitänyt tehdä toisin, että olisimme välttyneet vaikeuksilta.

Olo alkoi helpottaa, kun kuulin ­muilta samanlaisia tarinoita. Ymmärsin, etteivät vastoinkäymiset olleet syytämme. Vähitellen opin, että turhat murheet kannattaa päästää käsistään. Murehtikoon hevonen, sillä on isompi pää kuin ihmisellä."

Leena Jurvakainen asuu Karjaalla puolisonsa Kallen kanssa. Perheeseen kuuluu neljä lasta ja viisi lastenlasta, joista nuorin on kahdeksan kuukautta.

Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi