Lukijoiden tarinat: Tällaista on lapsen hyvä arki

Hyvän lapsuuden edellytyksenä ovat arkiset yhteiset hetket ja vaikkapa metsään tehdyt retket. Tärkeää on, että lapsella on turvallinen olo ja että hän tulee hyväksytyksi itsenään. Eihän lapsen tule olla olemuksestaan häpeissään tai nolo.

Hyvä arki on yhdessäoloa ja toistuvia sääntöjä.

Lapsi tarvitsee turvallisen kodin, jossa on paljon vapautta mutta selkeät rajat. On asioita, joita ei saa tehdä ja asioita, joita pitää tehdä. Niiden rajoissa on runsaasti asioita, joita SAA tehdä! Lapsia ei tarvitse aidata leikkihuoneisiinsa, he voivat olla mukana myös aikuisten arjessa: leivonnassa, pihatöissä, kaupassa ja muissa kodin askareissa. Tavallisen arjen tulee koostua rutiineista ja säännöllisistä aterioista. Se luo hyvän vastakohdan juhlalle, jolloin aikatauluista ja säännöistä voidaan joustaa. Rutiineja ei tietenkään tarvitse seurata orjallisesti, mutta siinä määrin, että ne rytmittävät päivää ja tekevät arjesta helpompaa. Kotoisuus syntyy kodin tavoista ja rakkaista ihmisistä!

Vain rajoja ja rakkautta.
 
Lapsen hyvä arki on säännöllistä ja lapsen tarpeet huomioon ottavaa. Kysytään välillä myös lapselta, miten hän haluaisi asiat tehdä ja annetaan rauhassa aikaa esimerkiksi omatoimiseen pukemiseen.

Vanhemman läsnäolo on parasta lapsen arkea. Materialismiin perustuva lapsen arki on hatara ja huono.
 
Lapsen hyvä arki on tasapainoista ja sisältää tiettyjä rutiineja. Syömme koko perhe yhdessä aina, kun mahdollista, pidämme seinällä isoa kalenteria perheemme harrastuksista ja muista menoista, jotta jokainen pysyy kärryillä. Koitamme joka ilta pitää jutusteluhetken seuraavan päivän tapahtumista ja aikatauluista jo etukäteen ja pakkaamme koulureput yms. valmiiksi. Aamulla kouluun lähdön saa suoritettua rauhallisemmin ja rennommin,kun ei tarvitse hosua kadonneiden tavaroiden perään. Hyvä arki on sellaista yhdessäoloa ja tavallista elämää ilman sen suurempia.

Lapsen turvallinen arki on täynnä rakkautta ja huolenpitoa!

Lapsen hyvä arki tarvitsee vain rauhallisia, tasapainoisia ja tyytyväisiä aikuisia ympärilleen. Materiaaliset tarpeet ovat lapsilla niin kuin aikuisillakin todellisuudessa hyvin pienet.

Lapsen hyvässä arjessa vanhemmat ovat läsnä. Ei pelkästään fyysisesti, vaan myös henkisesti.

Lapsen hyvä arki koostuu turvallisista puitteista, huolenpidosta ja säännöistä. Lasta tulee myös kannustaa kokeilemaan uusia asioita, maistaa uusia ruokia jne. Virikkeiden luominen on myös tärkeää, täytyy keksiä tekemistä yhdessä, eikä ”unohtaa” lasta sohvalle ja laittaa video-filmejä pyörimään. Myös ulkoilu on erittäin tärkeää, yhdessä voi tehdä vaikka pyörälenkkejä ja kävellä metsässä etsimässä luonnon ihmeitä. Mikä on sen hauskempaa, kun seurata lapsen innostusta uusien asioiden löytymisen vuoksi (vaikkapa metsästä löydettyjen muurahaiskekojen tarkkailua). Lapsen on myös hyvä tavata toisia lapsia, eikä viettää koko ajan aikaa aikuisten seurassa. Isovanhemmat voivat antaa myös lapselle paljon, ja on hyvä pitää isovanhemmat lähellä, jos tilanne tai olosuhteet sen sallivat. Lapsen voi ottaa mukaan myös leipomiseen. Leipominen yhdessä vie tosin aikaa ja saattaa olla sotkuista, mutta uskon, että lapsi nauttii, kun saa osallistua pullien leipomiseen tai vaikkapa sämpylöiden tekoon!

Lapsen hyvä arki on siinä, että aikuinen on lähellä ja saatavilla.

Ruokaa ja puhtautta ja rakkautta.

Lapsen perustarpeista tulee huolehtia. Esim. riittävästi unta, ulkoilua, ruokaa ja hygienian hoitoa. Lapsen pitää tuntea olonsa turvalliseksi ja hänellä pitäisi olla aikaa leikkiä.
 
Arjen tulee olla hyvin organisoitu ja siinä tulee olla rakenne.  

Rutiineilla, lupaukset pitämällä, rajat pitämällä ja joka päivä jotain kivaa yhdessä tekemistä.

Turvallinen ja säännöllinen.

Lapsi ei kaipaa lukuisia harrastuksia ja alituista kiirettä. Itse tarjosin viidelle lapselleni kiireettömän lapsuuden järjestämällä työni niin, että saatoin tehdä ne kotoa käsin. Se ei toki ole monelle mahdollista, mutta meillä se mahdollisti sen, että lapset saivat kouluikään saakka esim. nukkua aamulla niin pitkään kuin nukutti. Seurakunnan päiväkerho kaksi kertaa viikossa mahdollisti tutustumisen samanikäisiin.

Lapsen hyvä arki on turvallinen ja kiireetön, antaa virikkeitä oppimiseen sekä mahdollisuuden leikkiin. Aikuisen on oltava lapsen tukena ja läsnä.

Lapsen hyvä arki on turvallinen. Se luodaan luottamuksella ja muistamalla, että aikuinen on vastuussa lapsesta ja hän tekee päätökset lapsen puolesta lapselle parhaalla mahdollisella tavalla.

Rutiinit ja rakkaus.  

Hyvä arki muodostuu hetkessä elämisestä.

Lapsen hyvä arki on turvallinen.

Lapselle hyvä arki on kotona yhdessä touhuamista ja kodin pieniin töihin osallistumista. Auttamalla äitiä ruuanlaitossa tai kattauksessa, petaamalla oma peti ja siivoamalla oma huone. Aikuisen läsnäolo on tärkeää, olla ja kohdata lapsi aikuisen roolissa, rakastavana vanhempana, ei vain kaverina mikä on tullut nykyään päällimmäiseksi. Lapsi saa tuntea turvaa ja turvallisuudentunnetta läsnäolevasta vanhemmasta. Tätä oli minun lapsuuden hyvä arki 70-luvulla, ja olen äärettömän kiitollinen äidilleni, että hän on ollut läsnä kotona. Toivon että joskus voin antaa samaa omalle lapselleni.
 
Lapsen hyvä arki koostuu turvallisuudesta, rakkaudesta, hellistä sanoista ja kosketuksista, keskustelusta, luottamuksesta, kuuntelemisesta ja kertomisesta.

Lapsemme ovat jo lentäneet pesästä, mutta tuoreessa muistissa on, miten arkea yritettiin pyörittää. Meillä yhteinen iltaruokailu oli itsestäänselvyys, normaalia kotiruokaa tarjottiin päivittäin. Lisäksi arkea elettiin hyvin pitkälti rutiinien mukaan, se tuntui olevan lapsista hyvä asia. Ja tähän kuului mieluisana asiana iltasatusessio, siitä piti niin lukija (äiti tai isä vuorenperään) kuin kuuntelijatkin valtavasti. Uskoisin, että näillä peruseväillä arki sujuu tänäkin päivänä.

Normaali arki.
 
Mielestäni lapsen hyvään arkeen kuuluu luottamus vanhempiin, hänestä/heistä välittäminen, kaverit koulussa tai tarhassa tai hiekkalaatikolla, tervellinen ruoka, leikkejä ja leluja vanhempien kanssa yhteistä aikaa kuunnella ja keskustella ja sitten turvallisesti nukkumaan, iltasadun tai mukavan jutustelun saattamana. Aina on oltava lähellä joku, joka auttaa ja kuuntelee jos lapsella on jotain asiaa. Pitää lapsen arki ja mieli turvallisena muistaen kuitenkin myös ohjata ja neuvoa lasta, jotta hän aikuisena erottaa mikä on oikein ja mikä väärin, kuinka muita puhutellaan ja ettei kavereita kiusata. Vanhempien on hyvä myös kertoa lapselle ettei ”poikkeava” lapsi ole ”tarttuvaa” eikä sitä tarvitse pelätä. Kaikki me emme ole samanlaisia mutta kaikilla meillä on samat tarpeet, tulla rakastetuksi, olla muiden mukana hyväksyttynä.
 
Lapsen hyvä arki on yksinkertainen: Ei ole kiirettä, ja tietää, mitä suunnilleen on odotettavissa. Ja syömisistä, ulkoiluista, nukkumisista pidetään huoli.
 
Uskon, että parasta on kiireettömässä ilmapiirissa vietetty vapaa-aika. Kodin ulkopuolelle suuntautuvia iltamenoja ei tarvitse olla edes viikottain: ulkoilemme, esim. olemme tehneet linnunpönttöjä, kunnostaneet venettä, haravoineet ja istuttaneet pihakasveja. Samalla lapsi kiinnostuneena kyselee kaikennlaista ja yhdessä tehdään ja keskustellaan. Sisällä pelaamme lautapelejä ja askartelemme, siihen on vain otettava oma aika vaikka omalta tv:n katselulta.
 
Turvallinen, pääasiassa samoihin rutiineihin perustuva arkipäivä luo pohjan kasvaa rauhassa kohti aikuisuutta.

Rutiineilla ja rakkaudella.

Lapsen hyvä arki on tasapainoinen, täynnä turvallisia rutiineja, mutta myös välillä kivoja piristyksiä ja yllätyksiä.

Selkeä päivärytmi, aikuisen läsnäolo – eikä pelkästään fyysisesti vaan siten, että lapsen kanssa myös tehdään jotain ja keskustellaan päivittäin. Säännölliset ruoka-ajat ja riittävä yöuni takaavat lapselle turvallisen elämän. Myöskään leikille tarkoitettua aikaa ei saa väheksyä.  

Lapselle annetaan aikaa ja lasta kuunnellaan.

Omaa lasta minulla ei ole, mutta olen seurannut lasten arkea monessa työssä esim. päiväkodissa, sekä tietysti ystävien elämää lastensa kanssa. Hyvä arki koostuu perusasioista, huolenpidosta kaikissa lapsen elämän asioissa. Hellyyttä ja rajoja, hyvää ruokaa, riittävästi unta, ulkoilua ja kaikkea kivaa tekemistä. Jos ravintopuolta ajattelee, niin soijan käyttö lapsen kasvisruokavaliossa toimii hyvin, tätä olen läheltä todistanut.

Lapsen arki koostuu säännöllisyydestä. Herätys ja nukkumaanmeno aina samaan aikaan, ruokailu tiettyyn aikaan. Tarpeeksi ulkoilua, erilaisia leikkejä ja askartelua ja kavereitten seurassa olemista.
 
Lapsen pitää voida luottaa vanhempiensa turvaan. Teen sen olemalla läsnä. Viemällä häntä harrastuksiin ja tekemällä kaikkea yhdessä. Lapsen kuunteleminen hänen asioissaan on erittäin tärkeää. Ja keskustelu hankalistakin asiosta. Lapselle pitää kertoa, että myös ikävät asiat olisi hyvä käydä yhdessä läpi, esim. jos on koulukiusaamista, niin lapsi heti kertoisi kotona. Yleinen turvallisuus ja kiinnostus lapsen asioista on erittäin tärkeää lapselle.

Tärkeintä ovat toimivat rutiinit, joita noudatetaan lapsen parhaaksi esim. sovitut ruokailu-, läksyjenteko-, leikki-, kyläily- ja nukkumaanmenoajat. Yhteistä hauskanpitoaikaa mm. leikkien ja lukemisen parissa ei saa unohtaa. Perusturvallisuus ja sopiva kuri on tärkeää mutta kaikki perustuu tietysti rakkauteen ja rakastamiseen (mutta ei saa tukahduttaa).

Lapsen hyvä arki muodostuu siitä, että lapsella on turvallinen olo ja perustarpeet tyydytetty. Tämä tarkoittaa sitä, että hän saa rakkautta ja ravintoa. Hyvään arkeen kuuluu yhdessä oleminen ja tekeminen ja rutiinit ja turvallisuutta luovat rajat.
 
Rauhallinen ja keskusteleva mutta kuitenkin kylliksi pieniä seikkailuja ja hauskutuksia sisältävä.

Lapselle luodaan hyvä arki tasapainottelemalla vuoroin akuisen ja vuoroin lapsen roolissa. Tällä tarkoitan sitä, että välillä pitää olla tiukan turvallinen ja huolehtiva äitihahmo, välillä taas voi höllätä ja taantua lapsen tasolle leikin temmellyksissä. Onneksi itseltä löytyy vielä lapsenmieltä, ja siksi lapset tulevatkin kanssani hyvin toimeen. Pelataan vaikka yhdessä pleikkaa, luetaan mangaa tai lähdetään leikkimään merirosvoja. Ei aikuisen, ei vanhemmankaan tarvitse olla aina naama väärässä tiukkis auktoriteettihahmo.

Lapsen hyvä arki luodaan pullantuoksulla ja iltasaduilla. Ja joskus harvoin lämpimän ankaran ojentavalla kädellä.
 
Tekemällä yhdessä asioita, muutakin kuin tv:n katselua.

Lapsen hyvä arki syntyy läsnäolosta. Ulkoilemme yhdessä, otan lapset mukaan tilaisuuksiin, joissa käyn; on erittäin vähän tilaisuuksia joihin lapsia ei voisi ottaa mukaan. Katsomme yhdessä lapsille sopivia elokuvia ja tv-ohjelmia, pelaamme yhdessä kortti- ja lautapelejä, halaamme paljon, lapset auttavat ruuanlaitossa ja muissa kotitöissä, kuuntelen, kun lapsi haluaa kertoa asioistaan.

Turvallinen ja lapsen kehittymistä tukeva ravitsemuksen & virikkeiden ym. suhteen.

Rutiineja ja lapsi touhua arkiaskareissa vanhemman mukana.

Rutiinit luovat hyvää arkea, sehän se arjen idea on eli arki on kaikkea toistuvaa. Juhla ei tunnu juhlalta, jos se ei riittävän selvästi erotu normaalista eli siis tavallisesta, toistuvasta, hyvästä arjesta.

Olen kerinnyt kasvaa aikuiseksi, tulla äidiksi enkä koskaan ollut kohdannut koulukiusaamista mutta tullessani mummoksi tilanne muuttui. Lapsenlapseni käy ensimmäistä luokkaa ja toisen lukukauden alussa hän sairastui. Sairaus on tuiki harvinainen, ja vei useita kuukausia ennen kuin lapsi sai edes jonkinlaisen lääkityksen. Hän kuitenkin kävi sitkeästi koulua, ja opettajille tilanne oli ilmoitettu.
Monet itkut on pieni koulainen mummon sylissä itkenyt, kun koulussa hyljeksitään häntä. Kaverit katosivat. Pahin näky, mitä olen koskaan nähnyt oli, kun vein lasta kouluun, niin päästyämme koulurakennuksen eteen tulee auto, josta iloisena ryntää lapsen luokkakaveri, äiti ottaa lasta kädestä ja kuljettaa hänet meidän ohi ”turvallisesti” luokkaan. Me kaksi seisoimme jähmettyneenä paikoillamme, kun lapsi ja äiti olivat meidät ohittaneet kuulin viereltäni: ”Hän” on sanonut, ettei tykkää minusta enää..., ja kyyneleet valuivat poskille meiltä molemmilta.
Uskoin, että sivistyneet vanhemmat ymmärtävät, että joku voi olla sairas mutta ei ilkeä, eikä tyhmä. Lisäksi tämä sairaus ei tartu. Nyt todella ymmärrän ne itkut, jotka tämä pieni koululainen on mummon sylissä itkenyt, kuinka katkeria ne ovatkaan olleet. Voiko olla näin julmaa? Suomessa on koulupakko, tämä sairaus ei vaikuta älykkyyteen eivätkä opettajat ole kertaakaan valittaneet mutta että vanhemmat vielä ”ruokkivat” tätä meidän suurta surua. Minusta tulisi opettaa lapsia suhtautumaan erilaisuuteen positiivisesti. Jos näin pieni kokee kavereiden hyljeksintää, mitä se tarkoittaa isona? Tällainenko lapsuus on näillä koulusurmaajillakin ollut?
Koko sydämestäni toivoisin, että kaikkien pienten koululaisten arki olisi yhteenkuuluvaista, opettavaista ja iloista opiskelua, jotta heistä kasvaisi tasapainoisia aikuisia. Kun opettajat tietävät pienen koululaisen sairauden, ehkä siitä olisi ollut hyvä keskustella luokassa vai eikö tällaisesta asiasta saa puhua? Mummon sydämeen koskee ja kovasti.

Turvallisuus on tärkeää,henkisesti ja fyysisesti. Lapseni ei tarvitse suorittaa mitään ollakseen rakastettu.

Rakkautta hellyyttä ja huolenpitoa kokonaisvaltaisesti, että lapsi voi tuntea olevansa rakastettu ja luottaa vanhempiinsa mahdollisten vaikeiden asioidenkin kohtaamisessa ja selvittelyssä. Lapselle tulee asettaa rajat rakkaudella.

Rakkautta ja rajoja.

Monipuolista ruokaa ja hellää huolenpitoa.

Läsnäoloa, hetkessä elämistä. Hyvää ruokaa ja yhdessä oloa. Kaverit tervetulleita kylään myös milloin vain, niin tiedetään kenen kanssa liikutaan.

Hyvä arki koostuu tasaisesta rytmistä. Säännölliset ruoka-ajat, säännölliset iltarutiinit ja nukkumaanmenoajat. Sekä paljon rakkautta!
 
Anna lapselle aikaa. Ole läsnä.

Jos vanhemmat ovat töissä, pitää heidän tulla suoraan töistä kotiin lapsen luo!

Turvallinen ennen kaikkea! Lapselle täytyy olla myös aikaa.

Lapsen hyvä arki sisältää säännöt ja turvallisen rakastavan kodin.

Luon sen olemalla hyvä ihminen.

Hyvä arki muodostuu ennen kaikkea hyvistä ihmissuhteista. Lapsella tulee olla turvallinen perhe ja kasvuympäristö. Vanhemmilla tulee olla riittävästi aikaa lapselle sekä halua panostaa kasvatukseen. Lapsen itsetuntoa on tarpeen vahvistaa antamalla riittävästi hyvää palautetta ja olemalla aidossa vuorovaikutuksessa. Hyvän arjen takaavat selvät rajat, tutut rutiinit ja luotettavat, läheiset ihmissuhteet.

Lapsen hyvä arki syntyy turvallisesta kodin ilmapiiristä. Lämpimästä sylistä hyvinä ja huonoina hetkinä. Läsnäolosta, aitoudesta ja kiireettömyydestä. Välittämisen tunteesta, että lapsi on rakastettu juuri sellaisena kuin hän on. Rauhallisista ruokailuhetkistä ja yhdessä tekemisestä unohtamatta laulua, leikkejä ja lukemista.

Arjen suuri tehtävä on opetella lapsen elämän kulkua ja taitoa. Itse ajattelen sitä palapelinä. Arki koostuu eri osista (paloista) ja kun kaikki palat ovat yhdessä, on kokonaisuus taattu ja se toimii. Kaikki palat ovat yhtä tärkeitä. Jos joku puuttuu, ei arki toimi.

Hyvä arki on sellaista, että lapsikin otetaan huomioon perheessä iän vaatimien tietojen ja taitojen mukaan.

Luon lapselle hyvän arjen olemalla itse ulkona lapsen kanssa. Siellä pitää harrastaa liikuntaa ja mielikuvitusleikkejä. Ulkoilu ja hyvä kotiruoka. Rittävä nukkuminen ja iloinen mieli. Siinäpä ne tärkeimmät.

Mielestäni rakkaus, ruoka ja rajat on sopiva kolminaisuus, joka on hyvä pitää ohjenuorana lapsein kanssa touhutessa. Kaikkia sopivassa määrin.

Eskari-ikä on kuin murrosikä. Uhmataan aikuisia ja halutaan itsenäistyä. Toisaalta lapset tarvitsevat aikuista ja aikuisten on osattava luovia välissä.

Lasten hyvä arki on aikuisten läsnäoloa. Ollaan kotona, löhötään sohvan nurkassa ja luetaan yhdessä kirjaa. Kotona voidaan tehdä muutakin. Lopetetaan kiertelyt kaupoissa yms. paikoissa. Pinnat niissä vain kiristyvät. Voi mennä sillä ajalla vaikka uimalaan.