Puutarhalle en osaa tehdä mitään. Onneksi se osaa tehdä minulle...mielenrauhaa.
Itse pidän pientä kasvimaata vuokra-asuntoni terassilla ruukuissa. Kun istuttaa kasveja ja yrittää kasvattaa niitä, niin siinä touhussa on jotain rentouttavaa. Ja tulee todella hyvä mieli, kun on oikeasti saanut jotakin kasvamaan kunnolla, ihan itse!
Kasvimaassa ja kukkien kasvatuksessa kiehtoo taimien odottaminen, itääkö kaikki ja onnistuuko kasvu. Mikä riemu, kun saa ensimmäisen kerran vaikka salaattia, hernettä, yrttejä. Eri vuosina, kun eri kasvit menestyvät ja myös siementen laatu vaikuttaa. Kierrän joka aamu ja ilta tutkimassa eri kasvien tilanteen ja riemuitsen pienestäkin edistymisestä. Siinä se kesää menee nopeasti. Tänä vuonna olen perustanut hyötykasvitarhan myös suuriin ruukkuihin ja hyvältä näyttää tässä vaiheessa. Saan salaattia aivan rappujen vierestä eikä ole etanoita tms.
Kasvimaassa kiehtoo hyvinhoidetun alueen elinvoima. Kun kasvimaasta huolehtii, kasvit kasvavat ja sato on hyvä. Hoitona kitkeminen ja kastelu tarpeen tullen.
Kun sitä laittaa ja kitkee, on todella rento olo, eikä ajattele muuta.
Keväällä on aina yhtä ihanaa seurata kasvien kasvamista päivittäin.
Kastelemalla ja juttelemalla iltaisin.
Kasvimaassa kiehtoo se, että näkee oman käden jäljen. Olen kyllä huono hoitamaan, mutta olisi silti kiva, kun olisi oma kasvimaa.
Kasvatan pienellä parvekkeellani yrttejä ja salaatteja. Olen valtavan ylpeä pienestä yrttitarhastani, jonka parissa pyörin päivittäin. Parvekkeeni on täysin kasvien vallassa, tilaa oleskelulle ei ole. Yrttini ovat minulle jopa naurettavan tärkeitä. Pienestä puuhastelusta saa rennon fiiliksen ja tulee hyvä olo kasvattaa ”lähiruokaa” kaupungin ytimessä.
Pannaan vain maahan kasvamaan perunan siemeneitä. Niitä on mukava ottaa sitten omasta maasta.Uudet perunat on minun herkkua.
Kasvimaassa kiehtoo kasvu. Hoidan kasvimaata kitkemällä enimmät nokkoset.
Kasvimaassa kiehtovat kukat, jotka kukkivat eri aikaan sekä tomaatit, sipulit, perunat jne. sekä rikkaruohojen poisto. Silloin näkee työnsä tulokset nopeasti ja kaiken lisäksi se rentouttaa.
Kaupunkilaisena on hienoa tulla maalle kesäksi. Luonto antaa voimaa ja iloa. Toisaalta taistelu luonnon voimia ja rikkaruohoja vastaan tuntuu välillä uskomattomalta. Eilen kyykin kasvimaalla kitkien horsmia. Saapi nähdä löytyykö sieltä pian salaattia, herneitä ja silmänruoaksi kuivakukkia. Odottelemme innolla.
Kasvimaassa kiehtoo kasvien kehittyminen ja mikä parasta kun saa jotain omaa kasvattamaa. Hieno harrastus.
Kasvimaassa kiehtoo kasvamisen ihmeen seuraaminen.
Olen kasvattanut perunoita joka vuosi. Niiden kehitystä on hieno seurata. Odottaa milloin voi ottaa maasta uusia perunoita.
Puutarhaa pysyy kunnossa, kun harventaa tarpeeksi usein.
Hoidan kasvimaatani välillä huonosti ja se antaa kyllä palautetta huonosta hoidosta. Onneksi ei ole pitkävihainen.
Kasvatan puutarhassani yrttejä ja muita kasveja, joten puutarhani hoitaa minua.
Kasvimaan perustamisen ideana on nähdä kasvien kasvu siemenestä kukoistavaksi kasviksi ja samalla omien kättensä jälki. Kasvimaa ei kukoista ilman hoitoa ja huolenpitoa.
Mielelläni laittaisin kasvimaan mutta kun on pieni patio niin eipä sinne kukkien lisäksi paljoa mahdu. Mutta on kuitenkin pieni penkki, jossa kasvaa ruohosipulia, suurta herkkua.
Kukkien kasvua on mukava tarkkailla.
Kasvun seuraaminen.
Antaa vastapainoa toimistotyölle.
Kasvit ja terveellinen ravinto.
En ole ollenkaan viherpeukalo! En omista kasvimaata, vain pienen nurmikkoalueen, jonka hoito tuntuu toisinaan pakkopullalta!
Kasvimaa on minulle joka vuotinen elämys, jota hoidan kuin kukkaa.
Teen vain muokkaustyön ja kastelun tarvittaessa, joku muu tekee viljelytyön. On kiva saada tomaatteja kasvihuoneesta.
Kasvimaassa kiehtoo se, että miten pienistä siemen aluista paisuu rehevä viidakko ja mitä enemmän kitkee sen varmempi sato. Tämä on terapeuttista.
Parasta kasvimaassa on tuore, puhdas ruoka. Ja hyvin pienellä vaivalla.
Itse en omista kasvimaata tälle hetkellä, mutta olen pienempänä sellaista hoitanut. Lapselle oli kamalan mukavaa seurata, kuinka siemenistä kasvoi mitä ihanimpia herkkuja!
Kasvimaassa kiehtoo ehdottomasti se, että näkee kasvien kehityksen ja oman työnsä tuloksen. Minusta on ihanaa palkita itseni omilla kasvattamilla tomaateillani.
Jos ollaan rehellisiä, niin en ole koskaan ymmärtänyt kasvimaan viehätystä. Mieleeni tulee vain hikoilu ja kipeytynyt selkä.
Kasvimaassa kiehtoo aherruksen lopputulos: vihanneksia ja kukkia omasta maasta. Kun hoidan kasvimaatani kitkemällä, haraamalla, kastelemalla ja lannoittamalla, kukat puolestaan piristävät ja hoitavat minua.
Kasvimaassa kiehtoo se, että siinä mahdollisesti pystyy itse kasvattamaan itselleen ruokaa. Nykypäivän ihmistenkään ei tarvitse hakea kaikkea valmiina kaupasta.
Kasvien kasvun seuraaminen on mukavaa.
Aina talven jälkeen on himo kasvimaalle ja jo paukkupakkasilla odottaa sormet syyhyten pääsevänsä istuttamaan ja penkkejä kitkemään. Se on kai veressä. Voisiko verrata jos jollakin on pelihimo josta ei pääse eroon niin ei kasvimaahimostakaan. Tietysti joka kevät/kesä pyrkii parempaan lopputulokseen ja koskaan ei pääse maaliin, tämä on sellainen laji. Myös naapureiden antamat huomiot kasvimaalle ovat tärkeitä. Kuinka hyvältä tuntuukaan tulla kotiin kun jo etupihakin on yksi asuinpirin hoidetuimpia. Kauneus ja rauhallisuus ihailla sitä itse suunniteltua ja aikaansaatua työn tulosta on minulle ainakin tärkeää. Takapiha on meidän olohuone kesällä. Ei tarvitse telkkaria.
Nähdä kasvun ihme.
Kasvimaan hoidossa saan toteuttaa luontaista hoivaviettiäni, tuhlata aikaa ja rakkautta ja nähdä miten näkemäni vaiva saa kasvimaan kukoistamaan. Rikkaruohojenkin kitkeminen on ihanaa ja rentouttavaa kesäpuuhaa, jossa arjen huolet haihtuvat kuin ilmaan.
Jos olisi kasvimaa tai puutarha, niin siellä kökkisen varmaan usein tönkimässä pylly pystyssä, vaan kun ei ole kuin nuo parvekkeen kukat, joita tulee hoidettua päivittäin ja onhan niistä iloa silmälle ja sielullekin.
Omalta maalta saa puhtaita, tuoreita tuotteita koko kesän ja vielä säilöttäväksikin.
Puutarhan hoito mökillä on lähinnä rentoutustapa itselleni mökillä mutta kyllä kaikki nauttivat omista tomaateista kurkuista yms. kun niiden aika on.
Asun kerrostalossa, eikä minulla ole kasvimaata. Laitan kuitenkin kukkia parvekkeelle aina vuodenaikojen mukaan. Parvekekukissa kiehtoo niiden kauneus. Kasvatan parveekkeella myös yrttejä, on mukava seurata niiden kasvua lasten kanssa.
Minulla ei ole kasvimaata, vain muutama kukkapenkki, niistä saa voimaa.
Mielenterveyden kannalta.
Ei ole puutarhaa mitä hoitaa...mutta onneksi voi parvekkeella kasvatella yrttejä & ihailla kukkia.
On ihana nähdä kun kasvimaa tuottaa satoa. Ei kasvimaan tarvitse olla edes kovin suuri, kunhan vähän perunaa, porkkanaa, salaattia, persiljaa, tilliä ym.
Kasvimaassa ei kiehdo mikään. Lapsena minut pakotettiin kitkemään kasvimaata ja sainkin silloin ihan tarpeekseni koko touhusta.
Kasvimaani on pieni ja siellä on vain muutamia kasviksia kasvamassa. Lapset rakastavat kasvimaan hoitoa ja heidän mielestään on kiva seurata sadon kypsymistä.
Kasvatan yrttini ruukuissa parvekkeella. Hyvin ovat kasvaneet etenkin tilli, ruohosipuli, sitruunamelissa ja kurpitsat, meiramia ja timjamia vielä odottelen. Yrttiruukuista on kiva napsia makuja ruokaa laittaessa.
Kasvun ihme ja maukkaat lisäaineettomat kasvikset!
On mukavaa nähdä vihreän kasvun ihme! Varsinkin keväällä, kun lumen sulettua alkaa karusta maasta tulla esiin uutta vihreää elämää. Minä iloitsen eniten kauniista kukkasista.
Vihreys, puutarhan rauha ja linnun laulu rauhoittavat ja piristävät.
Kasvimaassa kiehtoo lähiruoka ja se että tietää itse, mitä lannoitteita on sinne laittanut.
Saa möyhentää maata, se on tosi terapeuttista, saa nauttia ulkoilmasta. Minusta sen tosi terapeuttista ja haastavaa puuhaa.
Tällä hetkellä minulla on vain parveke, jossa voin hoitaa kukkia ja kasveja sekä istuttaa yrttejä, mutta haaveilen pienestä siirtolapuutarhamökisä, jonne voisi luoda oman pienen kesämaailmansa ja istuttaa itselleen kauniita ruusuja ja osan salaattiaineksistakin saisi omasta pihasta.
Hoidan kasvimaatani päivittäin kastelemalla sitä ja nyppimällä ilmestyneet rikkaruohot pois.
Minä saan itse hoivaa, kun katselen kauniita istutuksiani.
Kasvimaan ja puutarhan hoito on paras rentoutumiskeino ja stressinpoistolääke. Mies aina ihmettelee, että porkkanat saa kaupasta helpommalla ja halvemmalla. Ja voi sitä iloa ja riemua kukkivista kukista ja punajuurista, porkkanoista ja muista kasveista, onnen tunne, että on saanut jotakin näin ihanaa aikaiseksi.
Kasvimaassa kiehtoo eniten nähdä oman käden jälki ja sato. Hoidan kasvimaata kastelemalla ja kitkemällä; jonkin verran käytän lannoitetta mutta en joka kerta. Hermo lepää kasvimaalla yleensä; on tietenkin päiviä jolloin hermostun siellä mutta silloin jätän kasvimaahommat toiselle päivälle.
Vehreys ja raikkaus kiehtoo. Nypin kuivat pois ja kastelen ja lannoitan.
Minulla ei ole valitettavasti kasvimaata. Parvekkeella on vain amppelimansikkaa.
Kasvimaalla touhuilu on terapeuttista, kun näkee oman kätensä jäljen.
Se, että saa sitten nauttia omista kasvimaan herkuista.
Kasvimaan tonkiminen on riitti, joka eheyttää ahdistavan pimeän ja kylmän talven jälkeen. Multa tuoksuu hyvältä ja kasvien kasvaminen antaa voimaa myös itselle.
Minulla on pieni kasvimaa, jonka avulla opetan omavaraisuutta ja kasvillisuudesta lapsilleni paljon. Kasvatamme kaiken idättämisestä ja siemenien kylvämisestä saakka itse sekä kitkemme ja kastelemme maata yhdessä. Loppuviimein on kiva kerätä innosta huokuvien pienten poikien kanssa satoa ja nähdä iloiset herneitä tai porkkanoita popsivat kasvot!
Kasvimaani on ollut täysin hoitamatta vaimoni kuoleman jälkeen eli jo 10 vuotta. Toipumisprosessi on vielä kesken. Ehkä sitten ensi kesänä...
Oma kasvimaa olisi todella mukava mutta kerrostalossa ei mahdollista. Saisi itse kasvattaa paremman makuisia ja aina tuoreena olevia kasviksia marjoja ym.
On se niin mukavaa istuttaa kasvimaahan, kun saa nähdä kaiken möytyämisen tulokset sitten nousevan kukkaan. Ensi kesäksi ajattelin istuttaa hyötykasveja. Ei paitsi kauneutta vaan herkkuja löytyy sitten maasta.
Minulla kasvaa parvekkeellani yksi vaivainen tomaatti. Mutta se onkin erityisen rakas tomaatti. Joka aamu käyn ensimmäisenä katsomassa sitä ja illalla viimeiseksi toivotan hyvät yöt. Jotain ihmeellistä taikaa siinä on. Ehdottomasti suhde on molemminpuolinen. Kumpikin antaa ja kumpikin saa.
Kasvien vihreys rauhoittaa.
Kyllä kasvimaa antaa minulle hoivaa eli voi unohtaa kaiken kun kuopsuttaa maata. Ja se valtava onnistumisen ilo, kun näkee kättensä työn kasvavan.
Asun kerrostaloasunnossa, jossa ei ole parvketta, joten minulla ei ole mahdollisuutta kasvattaa mitään. Ennen kyllä kasvatin tomaattia parvekkeella. Se kiehtoi, koska pidän kovasti tomaatista ja sitä sai heti tuoreeltaan.
Kasvimaan hoito on rentouttavaa ja mukavaa pihahommaa ja saan hyvän mielen kun kannan pöytään oman maan mansikoita ja muita marjoja!
Olen puutarhan kasvatti ja sen johdosta en nyt aikuisena halua nähdäkkään kasvimaata saati sitte ryhtyä itse jotain kasvattamaan. Kaiken tarvitsemani saan kätevästi kaupasta tai torilta.
Kasvimaan hoidossa kiehtoo sen kaikki vaiheet! 1. Kasvatettavien kasvien valinta ja kasvimaan suunnittelu. 2. Siementen ja taimien ostaminen tai kasvattaminen 3. Kasvimaan perustaminen 4. Kasvamisen seuraaminen 5. Aaamutuiset rikkaruohon kitkemiset ja kasvimaan ihailu (oman käden jälki) 6. henkinen hyvinvointi (saa miettiä asioita kaikessa hiljaisuudessa) 7. Sadon korjaaminen 8. Sadon hyödyntäminen 9. syksyn ja talven saapumiseen varautuminen 10. Uuden odottaminen.
Kasvimaa on ihanan rentouttavaa puuhaa, kaunis perattuine kasvisriveineen ja antaa tunteen, että on saanut jotain todellista aikaiseksi. Omat vihannekset, yrtit ja juurekset maistuvat niin hirveän paljon paremmilta ja ne ovat taatusti myrkyttömiä ja ”luomuja”. Kova työ kasvimaan hoitamisessa tietenkin on.... mutta se antaa niin paljon harmoniaa ja hyötyä takaisin.
Kasvimaassa on mukava seurata kasvien kasvua ja vihannekset maistuvat kaikkein parhailta suoraan omasta kasvimaasta. Rakastan kasvimaata niin paljon että tottakai hoidan sitä todella hyvin.
Puutarhani on sellainen, että se ei onneksi yhden tai kahden päivän laiskottelusta sen pahemmin suutu sen kun kuivemmalla kelillä muistaa antaa riittävästi vettä. Pidän erittäin paljon perinteisistä kasveista kuten pionista, neilikoista, ruusuista jne. Joka vuosi haluan kokeilla kuitenkin jotain uutta. Tänä vuonna kokeilen kasvihuoneessa paprikoiden kasvatusta ja tällä hetkellä näyttää todella hyvältä, ettenkö sanoisi, että herkulliselta. Viime vuonna kokeilin maissia ja kyllä niistäkin ihan mukava sato tuli. Kasvien kanssa puuhaillessa aivot saavat huilata ja se on paras rentoutuskeino jonka minä tiedän. Liian kunnianhimoinen ei saa olla sillä silloin hommasta tulee ”pakko” ja siitä on kyllä silloin hauskuus kaukana. Puutarhaan kuuluu sopivassa suhteessa silmän iloa mutta myös syötäviä herkkuja.
Minulla ei ole omaa kasvimaata, ainoastaan pienet viherviljemät parvekkeella. Niitä hoidan hartaudella ja rakkaudella. Ne on vähän niin kuin omia lapsia, kun allergisena en voi ottaa eläimiä, eikä oikeiden lapsien teko vielä kiinnosta.
Kasvimaassa kiehtoo se kaikki elämä ja vihreys ja ne syksyllä kuihtuvat lehdetkin, se on vähän niin kuin vertauskuva ihmisen elämästä. TV:stä tuli taannoin dokumentti kasvien älykkyydestä, todella hyvä ohjelma. Siitä sai paljon mietittävää, eivät kasvit ole lainkaan niin tyhmiä, mitä ihminen ylimielisyyksissään kuvittelee. Joskus minä höppänä puhunkin rakkaimmille kasveilleni, mutta en sitä häpeile tunnustaa. Mikään ei voita omaan maan satoa, mansikat on makoisia ja porkkanat on luomua. Omenapuut ovat olleet olemassa jo minun lapsuusvuosinani ja nyt kun itsellä tikittää kello vanhuusvuosia, näyttävät puut täysin samoilta kuin silloinkin. Kaikki elämän kirjo, oma rakas puutarhani!
Itselläni ei ole kasvimaata, mutta vahemmillani on aina ollut. Nuorempana kirosin koko kasvimaan, kun siinä hoidossa piti olla aina auttamassa. Vanhempana oppinut kuitenkin arvostamaan ja nykyään menen mieluusti vapaaehtoisena hoitohommiin mukaan. Se on rauhoittavaa toimintaa ja varsinkin työn hedelmä on vaivan arvoinen.
Puutarhani on pieni, vain kukkapurkin kokoinen, mutta hoidan sitä huolella. Ensi kesänä olen ajatellut laajentaa, eli hankkia suuremman purkin.
Ensimmäinen kasvimaa, jonka muistan, oli mummollani 1960-luvulla. Maalla se oli itsestäänselvyys ja tapa saada einettä talven varalle säilöttäväksi. Siitä minulle jäi kipinä ja vihreä peukalo, sillä aina olen kasvattanut jotain: kukkia, kasvimaata, parvekepuutarhaa, viljelypalstaa. Viljelyn tapa on vaihdellut elämäntilanteiden mukaan. Kun lapset olivat pieniä, kasvatin talomme kasvimaalla kesäkurpitsaa, punajuurta, porkkanaa, hernettä. Perunamaakin oli. Joka ilta vetäydyin illan tullen kasvimaalle, kun lapset olivat nukkumassa. Se oli minun omaa aikaani ja tilaani. Kasvimaa tuotti ruhtinaallisesti kesäkurpitsoita myös naapureille jaettavaksi. Ja se tuotti myös mielenrauhaa. Nyt kaupunkilaisena olen ensimmäistä kesää kasvattanut kerrostalon parvekkeella yrtti- ja kukkatarhaa. Haaveena on ensi kesäksi hankkia puutarhapalsta tai jopa puutarhamökki. Oikea mummonmökki kukkapenkkeineen on monen vuoden haave, joka toteutuu aikanaan. Parvekkeellani on tänä vuonna vain valkoisia ja liiloja kukkia: pelakuita, petunioita, nyt jo lakastunut orvokki ja krysanteemi. Poikkeuksen tekevät pian aukeavat auringonkukat, joita on neljä tuloillaan. Vehreyttä tuo uutta versova muratti. Helteistä huolimatta kukat ovat jaksaneet hyvin, ja loman aikana ahkerat kastelijat pitivät viljelyksestäni huolen. Kiitokset heille! Toinen puoli parvekkeesta on ruukkuyrttimaana. Aloitin keväällä vihanneskrassista ja rucolasta. Jatkoin basilikalla, rosmariinilla, tillillä ja herneenversoilla. Peruna kasvaa sankossa, ruohosipuli mättäänä omassa ruukussaan, samoin sipuli. Paitsi kasvun ihmettä ja iloa, saan puutarhastani kauneutta ja syötävää. Yhtenäkin päivänä noukin kasvimaastani tomaatin päälle vihreää ja sain hyvän aterian. Vaikuttaa ehkä fraasilta, mutta ruukkutarha tuo palan luontoa jopa kuudennen kerroksen parvekkeelle – vaikka ei korvaa sitä. Kiinalaisen sananlaskun mukaan mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito. Sananlaskun viisaus lienee pysähtymisessä, keskittymisessä, antautumisessa yhden asian vietäväksi. Kun kitken ja kastelen, olen vain siinä hetkessä. Ja voin seurata päivittäin kasvun ihmettä; versomista, uuden tulemista, lisääntymsitä, Ja lopulta lakastumista.
