Lukijoiden tarinat: Hetket lemmikin kanssa

Yhteiset hetket ja retket edesmenneen koirani ja kissani kanssa.
 
Mieleenpainuvinta oli varmasti se, kun kissa raapi meitä kaikkia ja kakkasi verhoihin.  
 
Valo ja Kilu pitävät huolen siitä, että minulla on joku, jolle puhua – ja jonka kanssa riidellä. Muutenhan seinänaapuri luulisi, että puhun itsekseni. Valolla on kiistaton paikka nojatuolissa, jossa en muista istuneeni neljään vuoteen. Reviirinsä kullakin. Kilu puolestaan leikkii sitä olkapäällä istuvaa pirulaista - jolla aina on jotain sanottavaa työstäni. Hiton hiiri. Ja jos luulette, että muovailuvahasta tehty sininen hiiri olisi jotenkin helpompi tapaus kuin oikea.. think again! Valo on valkoinen. Ja pehmeä. Jotkut tietämättömät nimittelevät sitä pehmonalleksi. (Huokaus). -KiluValo

Paljonkin, viimeksi talvella, kun taas tuli lunta. Koirani riehaantuu aina kaahaamaan silloin ulkona. Kesäisin häntä ei saa pois merestä tai saunan lauteilta. Hellittelyä on päivittäin paljon, tietenkin, ja nyt olen löytänyt hänelle uuden herkun, nimittäin koirille tarkoitetun kuivatun kanan fileen. Kyllä sitä mennään file suussa äkkiä piiloon herkuttelemaan ja tullaan sen syötyä mairea hymy huulilla pyytämään josko sitä lisää saisi.

On hellyttävää,kun koirani tulee aamulla ja herättää minut postin hakuun. Se seuraa liikkeitäni kaiken aikaa. Nukkuessaankin on varuillaan. Iltapäivisin lenkkeilemme ulkona. Koira on 11 vuotta vanha. -Marjatta

Ihana Elvi-mäyräkoira on aivan ihana lenkkikaveri. En voinut kuvitella että näin voi kiintyä tuollaiseen ”nakkiin”.

Jokainen päivä on hyvä oman lemmikin kanssa. -JT

Mieleenpainuvin hetki on ehkä ollut se raskas päätös antaa lemmikin nukkua pois. Ikää tuli kissalle 20 vuotta täyteen. Kaipaan yhteisiä unihetkiä vierekkäin tasainen purina korvanjuuressa.

Rankan työpäivän jälkeen paras lohduttaja on oma kissa, joka tulee ovelle vastaan naukujen kera, jaloissa kiehnäämään, kun on niin kiva taas nähdä! Se ei välitä, vaikken aina ole parhaimmillani. Tulee vaan syliin ja toteaa, että nyt on rapsutushetki, kiitos! Siinä kyllä unohtaa itsensä ja pienet murheensa aika nopeasti.  

Lapsena minulla oli kissa, ja me kävelimme jatkuvasti yhdessä.

Itselläni on koira, joka otettiin vuosi ennen avopuolisino menehtymistä äkilliseen sairaskohtaukseen. Ilman koiraani en varmaan olisi näin hyvin selvinnyt siitä, koska pystyin suruni jakamaan tavallaan osaksi hänen kanssaan. Mielestäni jokainen päivä on antoisa, jonka jaan koirani kanssa, sillä sen iloinen luonne piristää minua jatkuvasti ja se saa minut liikkeelle. Parhaiten ilahdutan koiraani pitkillä kävelylenkeillä sekä silloin tällöin ostamalla sponttaanististi jotain herkkupaloja.  
 
Rakas koirani nukkui pois 22.11.2009. Vielä on raskaat ja syvät ikävän arvet. Kyyneleet painuvat poskille välillä kun tulee kaipuu painaa sormet turkkiin ja silittää ihanaa bokseria joka oli kaikkien kaveri. Ylikaiken se rakasti perheen lapsia, jotka hellivät ja jaksoivat leikkiä koiran kanssa. Näin jälkeen päin kun käy hallin kulmalla sytyttämässä kynttilöitä, on toisarvoista jäätyykö sormet, tai jäätyykö kyyneleet poskille, on vain sanaton ikävä, suuri kaipuu. Vaikka muutama kuukausi on jo kulunut, on koira joka hetki ajatuksissani. En tiedä milloin menetyksen tuska helpottaa. Näen yölläkin usein sen viimeisen painajaismaisen hetken kun eläinlääkäri antaa armon. Nytkin valuu kyyneleet kun tätä kirjoitan. Elämä on menettämistä, elämänä on epäoikeutta. -Hentula  

Airis tykkää peuhata ja riehua sisällä ympäri takkaa ja taitauksessa ulkona tykkää pelata itsekseen palloa, jos joku vain katselee ja ihastelee peliä.

Eläimet ovat olleet parhaita lohdun antajia vaikeissa elämäntilanteissa. Voisin sanoa jopa, että minulla on läheisempi yhteys eläimiini ajoittain kuin läheiseen ihmiseen. Meillä on aina ollut perheessä koiria ja kissoja. En voisi kuvitella elämääni ilman niitä. -Mamma

Lemmikki lohdutaa. Hemmottelen hellimällä.  

Mieleen painuvin heti oli kun lemmikkini saapui kastemadon mittaisena. Nyt se jo 170 cm.
 
Hei Meillä on kaksi koiraa, jotka ovat meille ”lapsia”. Vanhemmalla koiralla erityisesti on kaunis ja viisas sielu. Hän on myös kuin minun peilini, koen voimakasta yhteenkuuluvuutta ja tunnesidettä tähän koiraan. Meillä on ollut vaikeita asioita yhdessä kuljettavana kun oma epävarmuuteni heijastui koiran käyttäytymiseen ja se tuli araksi muita koiria kohtaan samoihin aikoihin, kun minulla alkoi mennä henkisesti huonosti. Olemme päässeet eteenpäin koirakouluttajien avulla ja nykyään voimme molemmat paremmin. Voimakas yhteyden tunne voimistuu aina vuosi vuodelta ja tunnen suunnatonta mielihyvää, kun voin olla koiraa lähellä. Nuorempi koira on prinsessamainen, enemmän koiramainen, eikä läheskään yhtä älykäs, mutta sitäkin suloisempi. Vasta viimeaikoina olen löytänyt hyvän kontaktin tähän koiraan ja sieluun ja arvostan häntäkin suuresti. Arvostan suunnattomasti sitä, että olen saanut kulkea näiden sielujen kanssa tässä elämässä ja he ovat antaneet minulle sitä turvaa, mitä olen ollut vailla. Mieheni on enemmän kissaihmisiä ja käymmekin vapaaehtoistyöntekijöinä hoitamassa kissoja eläinsuojeluyhdistyksessä aina kun jaksamme. Se on myös etuoikeus, että olen saanut tutustua moneen kissasieluun, joskin saan kontaktin koiriin paljon helpommin. Viime kesänä hyvästelin kaverini vanhan koiran ennen sen lopetusta syövän vuoksi. Olin niin onnellinen, että sain, vaikka asummekin useamman tunnin matkan päässä toisistamme, vielä hyvästellä tuon sielun ja kiittää siitä, että olen saanut tutustua häneen ja toivottaa hyvää matkaa seuraavaan elämään. -Sini

Joka päivä käyn lenkillä lappari neiti Pinjan kanssa järven rannalla. Teen joogaliikkeet laiturilla. Koira seisoo hyvässä asennossa laiturin nokassa kuono kohti tuulta ja silmät kiinni myös kuin meditoiden. Kulkumme suuntaa korkealle kalliolle jossa minä aina lähetän toivomuksia tuuleen, sama tilanne Pinja seisoo vieressäni katse kaukaisuuteen ja seisoo kuin myös toivoisi jotain ennen maaston nuuskimista. Pinja saa pitkiä lenkkejä ja hyvää hoitoa. Ruokaan lisään öljyä ja musta turkki kiiltää. Pinja on 9-vuotias, mutta kuin pieni pentu. Leikkii ja on virkeä sekä kaikkien ystävä.
 
Ainakin minulla on ollut kissoja ja niitä olen opettanut leikeissä tekemään pieniä tempunpoikasia esimerkiksi hyppäämään ilmaan ja nappaamaan ylilentäviä nahkahansikkaita sylipainiotteeseen kiinni. Myös metsästystaitoja on hiottu ja pikkujyrsijöiden määrää on pudotettu ilman haitallisia myrkkykemikaaleja jollei sitten kissanpissaa lueta sellaiseksi.

Minulle lemmikkini ovat perheenjäseniä,ystäviä ja elämänkumppaneita. Omistan neljä kissaa ja akvaarion. Parhaimpia hetkiä on kun tulen kotiin ja yksi kissoistani juoksee ovelle vastaan, nousee jalkaani vasten ja nuolaisee kättäni. Akvaarion katselu taas rauhoittaa stressin keskellä. Ilahdutan lemmikeitäni uusilla leluilla, leikeillä ja hyvällä hoidolla. Kun lemmikit ovat onnellisia, minäkin olen. -Kissafani

Rakkaan, edesmenneen koirani kanssa sai kyllä nauraa! Pentuna hän meni kuraojaan hieromaan itseään ja näky oli sen mukaista! Siinä sai kuulkaas metsäteitä etsiä, että kehtas kotiin mennä! Ukkokultani kanssa koiramme upposi suohon ja ei siinä muuta, kuin karvoista kiinni, jotta sai mussukan ylös. Pusut hänelle! Rakkaudella muistaen! Nyt meillä on kissa, joka nukkuu joka yö kanssamme samassa sängyssä ja herää joka ilta 19.50 ruokailemaan ja käpertyy sohvalle sen jälkeen kerälle. Juhlapäivinä tämä lapsemme saa Shebaa.
 
Panda on paras lemmikkikaveri. Se on 2-vuotias mustavalkoinen kissa. Meidän paras aika on illalla, kun lapset jo nukkuu ja minä makaan sängyssä katsomassa televisiota, sitten hän tule viereeni ja laittaa päänsä käsieni päälle. Voin siilittä häntä monta tuntia, kun se rentoutua kivasti. Panda tykkää yhdessäolostamme, kun pitkin päivää on kiire lasten kanssa, ja hän ei saa paljon huomioita. -Serena
 
Lapsena toivoin omaa koiraa, mutta meille ei voitu lemmikkiä ottaa allergian ja kodin ahtauden takia. Onneksi taloyhtiössämme oli monta koiranomistajaa, joiden lemmikkejä ulkoilutimme veljeni kanssa innokkaasti. Parhaimmillaan meillä oli useampikin nelijalkainen kaveri päivässä, ja saimme paljon liikuntaa. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden: naapurirapun Tessu, pekingeesi. Joka päivä kello viideltä oli meillä treffit Tessun kanssa. Omistaja kertoi, että Tessu tiesi jo ennen kuin tulin hissillä ylös, että olen tulossa hakemaan. Koira meni eteiseen ja etsi talutusremmin valmiiksi, ja voi sitä molemminpuolista iloa kun ovi avautui ja tapasimme taas. Joskus toin tuliaisiksi siankorvia, joista Tessu kovasti tykkäsi. Syntymäpäivää juhlistettiin koira-kutsuilla, jonne vein lahjan ja paljon halauksia. Tessu eli onnellisen koiranelämän ja sai paljon rakkautta omistajapariskunnaltaan. Tältä eläinystävältäni riitti kiintymystä minullekin. Kun Tessu lopulta kuoli vanhuuteen, oli suru minullakin suuri. Nyt monen vuoden päästä muistelen vieläkin yhteisiä hetkiämme hellin tuntein. -Macke

Pikkuinen chihuahuamme on ”vauvani”, vaikka onkin jo 7. Kotonani on aina iloinen vastaanottaja liehuhäntäänsä huiskutellen. Sohvalla sitten hellitään, rapsutellaan ja silitellään. Hyvä mieli leviää joka soluun. -Loonu
 
Meillä asustaa 14-vuotias kissaherra, joka luonnollisesti on talon kingi. Kissan kanssa ei juuri tehdä mitään, sehän ei koiramaisiin temppuihin suostu. Parhaat hetket ovat ihan vaan siinä, kun kissa asettuu niskan taakse sohvan selkänojalle kehräämään tai aamiaspöydässä rojahtaa aamulehden päälle ihailtavaksi. Toki välillä leikitään, kissalla on oma pehmosiili, jota täytyy heittää hänelle ja hän sitten jahtaa sitä lasinen kiilto silmissään. Saalistusvietti ei sammu koskaan! Stressiä tämä ihana punainen paksukainen kuitenkin pystyy poistamaan ihan vaan olemalla läsnä, jo pelkkä toisen laiskottelun katsominen riittää.
 
Akvaario kosteuttaa kuivaa huoneilmaa, virtaavan veden ääni sekä katselu rauhoittaa ja Akvaariokalat ovat niin suloisia.

Noin 12 vuotta sitten pihaa siivotessani huomasin kääpiöpinseriurokseni Ykän hävinneen pihasta. Sillä kun oli tapana olla aina seurassani, olin kovin ihmeissäni, kun koiraa ei näkynyt. Niinpä läksin kylätietä pitkin kävelemään ja koiraa huudellen, kunnes eräs naapuri kertoi nähneensä sen jolkottavan uroshirven perässä tietä pitkin! Olin kauhuissani; minun pieni koirani. Samassa näin Ykän tulevan kovaa vauhtia luokseni läähättäen. Oli tainnut ystävyys hirven kanssa loppua jo kokoeronkin vuoksi lyhyeen. Ykä eli 17-vuotiaaksi asti terveen ja hyvän elämän, joten tarinoita kyllä riittäisi.

Parhaat ja ihanimmat hetket koirani kanssa olivat pitkät patikointiretket metsässä. Ressu rakasti ylikaiken uintia suolammella. Oli mahtavaa uida yhdessä siinä veden ollessa tarpeeksi lämmintä. Huristelimme autolla sinne tänne. Pitkät ajomatkat olivat mukavia. Kukaan ei ole ollut yhtä leppoisa matkakumppani kuin koirani. Hän todella nautti kyydistä. Kaikkein eniten kaipaan sitä, kun nukuimme selkä selkää vasten. Siihen oli helppo nukahtaa. - Sarakha

Elämästä koiran kanssa voi kirjoittaa vaikka kirjan. Minulla on kolme vuotias Kiinanharjakoira Steppi. Kyllä sen kanssa on saanut nauraa monet kerrat. Kerron pari tarinaa kesälomaltamme. Vietin kesää vanhassa mökissä, jossa ei ole enää asuttu yli 50 vuoteen. Lattia on jo osin rojahtanut ja nurkista kasvaa maitohorsmaa. Tulimme kerran sisään ja Steppi meni arvellakseni juomaan vettä ison uunin takana olevasta kupistaan. Se alkoi haukkua ihan kamalasti. Ajattelin, että onko astia tyhjä. Otin lampun ja voi ihme. Iso, lihava sammakko köllötteli Stepin vesikupissa, joka oli syvä ruokalautanen. En ehtinyt ottaa kameraa, kun sammakko jo loikkasi ja häipyi seinän ja lattian raosta ulos. Ihmettelin muutenkin, kun ruokakuppiin illalla jäänyt ruoka oli aamulla aina hävinnyt. Sitten selvisi, miten hiiri kurkisteli hämärästä iltamyöhällä ja odotti puunkantotelineen alla, olipa osin näkyvissäkin. Yöllä pimeässä Steppi ponkaisi niitä pyydystämään. Tämä rotu on Afrikasta tuotu rotanpyydystäjä. Ei tarvitse kissaa, kun on tämmöinen koira. Toinen juttu tulee rannalta. Testasin koiran pelastusliiviä pukemalla sen Stepille. Kahlasin veteen ja laskin koiran kokeeseen. Se ei muuten mene ikinä uimaan. Reippaasti se ui rantaan. Varisteli vesiä pois ja katseli närkästyneesti minua. Sitten se sieppasi minun puhtaan pyyhkeen ja pyöritteli sen maassa ihan multaiseksi. Ja nauroi päälle. Sain heti palautetta uimareissusta.

Minulla oli labeadorinnoutaja, joka järjesti monenalaisia tapahtumia elämääni, toivoin tai en. Erityisen hauskana muistan seuraavan tarinan: olin juuri tavannut silloisen miesystäväni. En halunnut ystävieni tietävän hänestä mitään, koska suhtauduin asiaan vielä epävarmasti ja jännitin kovasti myös ystävieni reaktiota ulkomaalaiseen mieheen. Hän oli luonani käymässä ja vei koiran ulos. Sitten he saapuivat lenkiltä, ja mies kertoi, että koira oli pyrkinyt tarmokkaasti erään kerrostalon pihaan ja ulko-ovelle. Mies oli sitten yrittänyt houkutella koiraa pois, mutta koira oli vain sitkeästi seisonut siinä. Ovesta oli tullut pian eräs nainen, joka oli tuntenut koirani ja oli kysellyt, onko koira minun. Tapasin pian tämän naisen, joka on hyvä ystäväni ja jonka luona koirani oli kyläillyt useita kertoja, ja hän nauroi, että koirani oli tuonut hänelle komean miehen näytille. Se siitä salaisuudesta. -Suuri salaisuus

Pienet töyhtötiaiset ovat minun söötit lemmikkini. Joka kerran viedessäni lintulaudalle siemeniä ne ilmestyvät jostain ja voi sitä sirkutusta siinä napostelun ohessa. Ne on niin ihania etten saa katsettani irti vaan ihastelen ja ihmettelen. Talvipäivän kohokohtia! -Auringonkukka

Koirani antavat minulle ilon ja liikunnan ja ovat minulle tärkeitä.

Leikin kissani kanssa päivittäin, toisinaan otamme päiväunetkin yhdessä.

Harrastan koirani kanssa koiranäyttelyitä, joista me molemmat nautimme paljon.

Vikke villakoira nukkui pois 16.2 reilun 15 vuoden ikäisenä, odotetusti, mutta silti niin yllättäen. Viime hetket sain sua sylissäni pitää. Itkuhan siinä tuli, mutta kiitollisena muistan monia, monia hienoja hetkiä joita reipas Vikke loi aktiivisuudellaan. Iloisin mielin sai seurata sen kirmaamista mökillä nauttien kesän ensi kosketuksesta, korvat tuulessa hulmuten. Nämä ja monet muut hienot muistot pitävät sinut alati ajatuksissani. -Vikke.

Minulla on ollut aina lemmikkejä,tälläkin hetkellä kotoa löytyy 4 karvakorvaa. Ennen kaikkea eläimet ovat minulle perheenjäseniä mutta myös niitten kanssa harrastetaan ja touhutaan paljon. Syksyllä käymme yhdessä marjassa,kesällä uimassa,talvella jäällä ja kaikkea kivaa keksimme aina. Eläimet saavat olla mukana kaikissa askareissa ja näen että ne nauttivat siitä kun ne otetaan huomioon ja niitä paijataan. Kun itse on surullinen niin eläin lohduttaa ja saa hymyn kasvoille. Ilman eläimiä en voisi elää, ovat ne niin rakkaita minulle. -Susa

Kun olin lapsi perheessä oli kissa. Mieleenpainuvinta oli kun yksi aamu heräsin ja kissanpentuja oli syntynyt. Yhtäkkiä kissoja olikin monta ja niin suloisia.
 
Päätäni lämmittää öisin 15-vuotias kollikissa, joka nukkuu karvahattuna tyynylläni.

Minulla on 2 kissaa. He ovat hellyttäviä pitkäkarvaisia rouvia. Hemmottelen heitä makupaloilla ja kunnon ravinnolla. Leikimme naruleikkejä ja he mielellään saalistavat leluhiiriä, kun heitän hiiren vähänmatkan päähän

Lemmikkini on paras ystäväni sen kanssa on mukava rentoutu pihalla ja puuhastella yhdessä. Ei valita liikoja.

Haluaisin edelleen koiran ja kenties muitakin lemmikkejä, mutta allergia on toistaiseksi estänyt!

Oma kisu oli ihana.

Koirani tuli laivalla erään pariskunnan muka Virosta, koiria oli 2 ja kun näin koirien tulevan laivasta pariskunnan sylissä, kiinnyin heti omaan karvaturriini ja toivoin että juuri se koira olisi minun ja niinhän se olikin. Koira haluaa osoittaa kiintymystään joka päivä, vaikka se on jo 5 . niin tulee tervehdykset vaikkapa pieneltä kauppareissulta takaisin tullessa. Koirani ei pidä koiran suklaasta niinpä annan muita herkkuja. Hieronnasta se myös pitää ja yhteisistä kalareissuista. Koiramme on koko perheen lemmikki ja antaa paljon sisältöä elämään.
 
Koirani on ylivirkeä pitkänkin mutta kuraisan lenkin jälkeen. Juoksee portaita ylös alas ja temmeltää puhisee mennessään. Useimmiten leikitään vielä kotona lenkin jälkeen kun koira on eka suihkutettu. Olen huomannut ettei se ole näin virkeä talvella, kesällä kun on kuivempaa. Mutta tuntuu et suihku panee toisen pään ihan sekaisin. Kyllähän kaikki tietää et suihku tai järvessä pulahdus virkistää ketä vaan. Meitä ihmisiäkin. Se on vaan niin hauska katsella kun tuommoinen pieni koira saa tuommoisen energia latauksen.

Kissani on siitä ihana, että hän ilahtuu ihan pienistäkin asioista. Jos saa tulla syliin vaikka silloin kun olen lukemassa kokeisiin, niin voi että sitä kehräämisen määrää. Jos kisu on joutunut olemaan jonkun aikaa yksin kotona niin kotiin tullessa halailen sen melkein puhki, kun se tulee aina vastaan.
 
Meillä on kaksi koiraa kultainen noutaja Amanda ja saksanpaimenkoira Roni. Tämä koskee saksanpaimenkoiraa joka oli pentu ja vanhinta poikaani 4.5 vuotte sitten. Olimme pysäkillä tulossa pentukoulutuksesta takaisinpäin ja saksanpaimenkoirapennulla oli SPL kolmioliivi viellä päällä. Poikani Jani tokaisi kuskille että tää on poliisikoulutuksesta just tulossa. Kuski sanoi menkää kaikki vaan istumaan ei siis maksua. Olin sanaton.

Yhteinen aika, rapsuttelua ja hellimistä.

Miuku joka nukkui pois kuukausi sitten oli  18 vuotta meidän ilonamme. -Ansu

Käydään koiran kanssa lenkillä ja leikitään pallolla.

Ei ole muita lemmikkejä kuin villakoirat sängyn alla. Mukavia ovat kun imuria näyttämällä saa häädettyä.

Koirani on tärkeä lenkki-kaveri,muuten ei tulisi yksin lenkille lähdettyä. Tuo sisältöä elämään. Koirani on villi noi 1,5 vuotias ja vaatii huomiota ja aktiviteettiä. Pallon ja kepin heittämistä, etsintä leikkiejä pihalla ja sisällä makupalan piilotusta.
 
Ihanan suloinen kissa rötköttää joko lämpimässä saunassa tai ihmisten vatsojen päällä.

Lemmikkejä minulla on ollut hamsteri ja nyt on koira. Hamsteri kuoli pari vuotta sitten, josta olin hyvin surullinen ja välillä itkinkin yksikseni ja nyt minulla on sitten Jackrusselin terrieri. Koirani on kaikkea! Sillä on valtavasti energiaa, se riehuu, vahtii, leikkii ja tekee kaikkea, mikä on tyypillistä koiranpennulle, vaikka se on jo yli 2 vuotias. Se haukkuu jokaisen ohikulkijan, joka kulke omalta takapihalta ohi, se haukku kivet pallot lelut, kaikki. Se nukkuu joka yö jonkun ihmisen vieressä ja on hyvin huomionkaipuinen. Se on saanu nimeksi Elmo, joka tulee kirjasta, jossa suomalainen urheilijamies Elmo voitti kaikki lajit. Onneksi ihanalla koiralla on vielä monta vuotta elinaikaa edessä, enkä aio luopua siitä koskaan.
 
Hellin lemmikki kissaani halauksilla ja paijaamisella ja tietysti herkkuruoalla. Kissani nukkuu tyynylläni minun kanssani
 
Annan hyvää ruokaa kahdelle kissalleni.
 
Ilahdutan koiraani uusilla leluilla ja puruluilla.
 
Kissani oksensi ystäväni laukun päälle. Sen verran hankala oli asento, että se täytyi olla tahallinen juttu. -Kuku.
 
Ilahdutan koiraani possunkorvilla tai muilla herkuilla. Koirakin saa lahjan jouluna. Siitä on hauskaa repiä pakettia aukia ja löytää sielltä lelu tai namia.

Parasta lemmikin kanssa on oleilu, silittely. Rauhoittaa molempia osapuolia!

Lyhyesti. Nalle-nalle on vaitelias, Lipponen pysyttelee piilossa, Valo vie aina nojatuolini ja jostain sänkyni alle ilmestyy aina - kuin tyhjästä - toisten villakoiria. Minä rakastan lemmikeitäni, niin naapauritkin. Ne kuin eivät hauku, nauku tai murise. Pehmoja kaikki. -Ystävä kullakin

Minulla on 2 kissaa Nöpö ja Söpö. Nöpö on maatiainen ja Söpö siamilainen. Molemmat ovat hyvin vilkkaita ja toimeliaita. Nöpö on kova ruoan perään. Söpö taas tykkää enimmäkseen loikoilla. Minulla on myös hamsteri nimeltä Tomppa joka on hyvin vilkas ja kova nukkumaan.
 
Minulla on kaksi ihanaa tyttömarsua Matilda ja Juku. Ne ovat nyt n.2-vuotiaita puolirusettimarsuja. Päästän ne jaloittelemaan päivittäin,teen lattialle ratoja ja ne tykkäävät hyppiä pienten esteiden yli ja alittaa tunneleita. Annan päivittäin kasviksia,joita ne rakastavat,erityisesti kurkkua! Ne ovat seurallisia,suloisia ja tuovat iloa päiviin!

12-vuotias neitini sanoi: ”äiti..vauva tai koira!” Eräänä päivänä sinä sitten tulit kotiimme, valkoinen Bichon Frisee, kuin pehmolelu, pelokkaana ja uteliaana. Minä en ollut koskaan elämistä välittänyt, enkä ymmärtänyt niitä, jotka niitä palvoivat. Sinä valitsit minut emokseni. Turvauduit ja hait kainalosta turvapaikkaa. Menit suoraan sydämeeni. Eräänä päivänä itkin yksin eteisessä. Oli murheita. Sinä tulit, panit tassusi polvien päälle ja katsoit ruskeilla silmilläsi ja varmistit ettei minua mikään uhkaa ulkoapäin. Sitten lohdutit. En voinut muuta kuin hymyillä, ja voi sitä sinun riemuasi Häntä vispasi. Työvoitto! Nyt olet yksi perheenjäsenistämme. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitä eläin sanoo. Omaat paljon sellaisia kykyjä, joita me muut saamme oppia sinulta.

Nykyinen kissani on eläinsuojeluyhdistyksestä hankittu ja suhteen luominen sekä luottamuksen hankkiminen vei oman aikansa. Itselläni on näet ollut kissoja aikaisemminkin, mutta tämä on ainoa joka ahdistuu sylissä olemisesta. Siispä annankin sen tässä suhteessa olla rauhassa. Muuten olemme kuin kaksi marjaa. Itsenäisiä ja hiemän outoja luonteiltamme. Siksi kai olenkin saanut kissastani uskollisen ystävän. Hyväksymme toisemme sellaisenaan. Se onkin hyvän lemmikkisuhteen edellytys.

kKaikki hetket koirani kanssa ovat tärkeitä.

Yhteiset lenkit koiran kanssa on tärkeitä, itse tykkään pyöräillä ja koira juoksee vieressä. Hellin koiraani rapsutuksilla,ruoalla ja koiransuklaalla, tällä hetkellä menossa valkosuklaa. On ihana nähdä kun lemmikit voivat hyvin ja niistä pidetään hyvää huolta. -Enkeli82
 
On mukavaa retkeillä koirien kanssa luonossa. Hellin laittamalla hyvää ruokaa .

Lulu on leopardigekko. Yksikseen elelijä, mutta huomionhakuinen. Illan tullen se tepsuttelee terrariossa reunoja pitkin ja yrittää katsella jopa telkkaria.  

Kissani on jo vanha, kohta 15 vuotias poika joka jaksaa iästään huolimatta keksiä kepposia. Lempileikkinsä on väijyä seinän vieressä oviaukossa ja pompata jalkaani kiinni kun kuljen ohi Aina en sitä muista ja kiljaisu on kova ja kollipoika painelee onnessaan uuteen piiloon väijymään. Perso hyvälle ruoalle kun on niin makupaloja täytyisi saada useasti päivässä, samaa tietenkin mitä on omistajallakin, jugurtti, jäätelö ja kermavaahto nautitaan kauniisti lusikasta nuollen, omasta kupista ei maistu yhtä hyvälle. Aamuherätyksestä hän myöskin huolehtii, juuri kun uni on sikeimmillään aamuneljältä niin on aivan pakko hiipiä emännän korvan juureen ja ränkäistä ruosteisella äänellä että ulos olisi päästävä ja pian. Huutoa jatkuu ulko-ovelle asti ja sama meteli taas sisään tullessa kun ruokakuppi ei täyty tarpeeksi nopeasti. Vaikka vanha onkin niin kodin puuhailuihin yhä osallistuu vähän liiankin suurella innolla, häntä tuppaa jäämään milloin minkäkin oven väliin ja sitä sitten yhdessä hoidetaan kuntoon. Parhaat hetkemme vietämme iltaisin sohvan nurkkaan käpertyneinä,telkkaria katsotaan ja lehtiä luetaan,kissa kylläkin puolinukuksissa mutta mukana kuitenkin. Ei tule aika pitkäksi seniorin kanssa,toivottavasti vuosia on vielä paljon edessä. -HOITSU55

Kissani ovat minulle parhaita ystäviä puhun niille eli ne ovat terapiakissojani.

Olimme hankkineet 8 vuotiaan kiinanpalatsikoiran kasvattajalta jolla oli paljon koiria jotka asustelivat koiratarhoissaan. Meille koira tuli lemmikiksi ja perheenjäseneksi. Vaikka Tanja olikin jo aika vanha niin se kiintyi varsinkin minuun ja nukkuikin vieressäni. Kun menimme kerran eläinlääkäriin rokotuksille, niin eläinlääkäri totesi aikansa meitä katseltuaan: –Kyllä huomaa rouva että olette antaneet sydämenne tälle koiralle ja se antanut myöskin omansa teille.

Minulla on kaksi kissaveljestä ja aina kun silitän toista toinenkin tulee luokse silitettäväksi. He ovat jo 7 vuotiaiata mutta vielä perheen vauvoja ja säilyvätkin sellaisina jos minä saan päättää. -Silvis

Minulla on ”vain” kani. Kissaihmisiä en ole ja koirillekin valitettavasti allerginen, mutta tykkään pörröisistä lemmikeistä, joita voi rapsutella, joten akvaario tai kilpikonnatkaan ei kiinnosta. Muistan kun olin 9-vuotias saadessani ensimmäisen kanini. Isäni teki samantien selväksi, ettei hän ole moiseen suostumustaan antanut, eikä täten aio osallistua mokoman elukan elämään millään tavalla. Väitti vielä, että kanit ovat tyhmiä eläimiä, eikä niillä ole edes aivoja. Tottakai eläin vaistosi nopeasti, ettei talon isäntä hänestä välittänyt, kun ei koskaan edes rapsutellut ja ohimennessäänkin saattoi jalallaan vähän tuupata, mutta kanipa päättikin näyttää. Kun sattui sopiva hetki, se kävi pissaamassa isäni kenkään. Eikä tämä riittänyt. Kanillamme oli porttikielto vanhempieni makuuhuoneeseen, mutta kerran, kun kukaan ei sattunut huomaamaan, se livahti makuuhuoneeseen, pomppasi sänkyyn, meni isäni paikalle ja pissasi. Näiden tempausten jälkeen isänikin suostui, tosin pitkin hampain myöntämään, että kyllä ne kanit ehkä sittenkin jotain tajuavat. Ja näinpä myöhemmin salaa hänen jo lemmikkiämme rapsuttelevankin. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin minulla on elämäni kolmas kani ja luulenpa että tämä saa jäädä viimeiseksi, niin mukavia otuksia kuin ovatkin. -Wilma

Meillä asustaa Kissa. Tämähän tarkoittaa, että ei oikeastaan voi puhua lemmikistä, vaan otuksesta, joka nyt sattuu asumaan meillä. Parasta tässä suhteessa on juuri tämä kissamaisuus, jolla yksi nelijalkainen karvakasa hyppyyttää isäntäväkeään (=palvelusväkeään). Palkkioksi hyvästä palvelusta saamme sitten kunnian vaikka ihailla vatsa täynnä tyytyväisenä itseään raukeasti pesevää kissaamme. Sitä voisi sitten tehdäkin vaikka kuinka kauan. -Helmiorvokki

Aina kun koira karkaa niin silloin on aika ikimuistoisia hetkiä tiedossa

Harmaa, ihana 9 vuotias kissaneiti on ollut paras lohtuni ja iloni kaikissa elämänkäänteissä. On hyvin rauhoittavaa istua kissa sylissä. Me molemmat olemme toisemme parhaat kaverit. -Inga

Rakensimme kissoille kiipeilypuun, joka ilahdutti selvästi niitä. Rapsuttelu ja yhdessäolo on mukavaa ja se kun eläin ilmaisee kiintymyksensä tulemalla lähellesi ja ilahtumalla kun tulet kotiin.  

Meille otettiin viime kesänä kaksi punaista kissanpentua. Se oli hyvä valinta,sillä niistä on tosi paljon iloa myös toisilleen. Ne ovat kuin paita ja peppu, aina yhdessä! Ne ovat myös hyvin sopeutuneet isäntäväen rytmiin. Illalla mennään yhdessä nukkumaan klo 21, ne tulevat meidän sänkyyn jalkopäähän nukkumaan ja nukkuvat kellon soittoon aina klo 04.30. asti. Sitten seuraa päivän kivoin hetki, yhteinen aamupala. Aivan pienenä ne istuivat omalla tuolilla ja odottivat kinkkusiivujaan. Nyt isompina ne ovat valloittaneet tiskipöydän altaat. Einari joka on pienempi on pienemmässä altaassa ja Onni-poika suuremmassa altaassa. Sieltä ne tapittavat meitä suloisilla silmillään ja varmasti miettivät,että mitähän herkkuja isäntä ja emäntä nyt laittavat suuhunsa ja antavatkohan meille ja joka aamu heillekin makupalat irtoaa ja näin kaikille tulee hyvä mieli. Sitten kun tulemme kaupasta ne ovat jo ovella vastassa ja innokkaina heti tutkimassa ostoskassia ja aina sieltä löytyy jotakin herkkua kissoillekin. Silloin tällöin vielä käymme ulkoilemassa valjaissa ja se se vasta on mukavaa hommaa niitten mielestä ja kesälomallahan ne saavat temmeltää vapaasti maalla mummolassa luonnon helmassa. Kyllä lemmikit tuovat niin paljon iloa elämään, ettei niitä ilman voi elää!

Minulla ei tällä hetkellä ole lemmikkiä, mutta muistoissani on monta ihanaa ja rakasta edesmennyttä lemmikkiä. Rakkain lemmikkini, koirani menehtyi 9,5 vuoden ikäisenä vuonna 2006. Kuitenkin koira on joka päivä mielessäni hauskoine tempauksineen. Siinä vasta oli verraton koira, jota todella epäilin ihmiseksi. Koiran käytös oli niin uskomattoman ihmismäistä. Se osasi lukea ajatukset ja temppuili pentuna kuin pieni lapsi. -Tintti

Minulla on kaksi kissaa, tai oikeastaan 6 Vilma synnytti viikko sitten neljä pentua. Ne ovat niin pieniä ja suloisia. Nelli on niiden varaäiti, menee lohduttamaan pentuja ku Vilma-emo on syömässä. Eiköhän tämä tapahtuma ole nyt lähiaikoina ollut se suurin.

Meillä oli Väinö-Punen tyttärenpojan ihana kani syystä ettei sitä kerrostaloon voitu viedä. Maalla mummon ja papan luona se sai hyvän kodin. Poika ilmoitti aina tomerasti olevansa sen isäntä. Kerra Väpä teki vähän tuhojaan verstaassa pureskeli papan uudesta siikaverkosta kaikki paulat irti ja papan haalarien puntit ihan repaleisiksi.