Kukoista!

Kun kesäluonto ympärillä viheriöi, kukkii, heilimöi ja sykkii elämää, on aika puhjeta kukkaan, sisäisesti ja ulkoisesti. Alas ankeus ja alakulo, ylös viihtymys ja elämänilo. Näin se käy!

1. Sano kyllä elämälle

Rakkaus on luonnollinen olotilamme. Kelpaamme 
elämälle juuri 
sellaisina kuin olemme. Mitään ei tarvitse lisätä eikä ottaa pois. Meissä on jo kaikki tarpeellinen, kunhan vaan saamme kosketuksen sisimpäämme; sieluun, ytimeen, armoon.

Paras tapa pitää huolta sielusta on siirtyä pois sen tieltä ja sanoa kyllä elämälle. Voimme antaa myötä- ja vastoinkäymisten tulla ja mennä, sallia elämän tapahtua. On kevyempi elää, kun antaa oman itsen ja muiden ihmisten olla kaikessa rauhassa oma itsensä. Elämä tuntuu tuoreemmalta ja hauskemmalta, kun lopettaa vääntäytymisen muottiin tai kaavaan ja antaa elämän moninaisten luovien yllykkeiden kulkea oman itsen ja elämän lävitse.

Toki oman elämän maaperää on hyvä lannoittaa ravitsevilla luontokokemuksilla, viisailla kirjoilla, vaihtelulla, antoisilla ihmissuhteilla, herkullisella luomuruoalla ja kaikella sellaisella, mistä sielu pitää. Joskus on syytä ottaa hara käteen ja kitkeä tai harventaa liian täyttä kukkamaata: silloin, kun alkaa olla liian paljon tekemistä ja menemistä, eikä sielu enää meinaa pysyä vauhdissa mukana. Elämän puutarhassa on toisinaan myös hyvä harjoittaa luonnonmukaista tuholaistorjuntaa, jos jokin asia tai ihmissuhde uhkaa viedä ilon elämästä. Silloin on sanottava: ”Kiitos ei, nyt riittää.”

Rakasta! Voit rakastua poutapilviin, kissankelloihin, oraviin, vanhoihin rouviin, nuoriin miehiin, kauniisiin auringonlaskuihin ja sateisiin päiviin. Sinun ei tarvitse etsiä rakkautta, elät sitä päivittäin, ja jokainen tapaamasi ihminen on juuri sopiva.

2. Sovi taiteilijatapaaminen itsesi kanssa

Luovuus ei kuulu pelkästään taiteilijoille. Se on osallistumista jatkuvaan luomistyöhön. Maailma ei tule koskaan valmiiksi, ei suuri maailma eikä oma pieni henkilökohtainen maailmamme.

Kun teemme työtä, laitamme ruokaa, rakennamme kotia ja parisuhdetta, kasvatamme lapsia ja luomme omaa kulttuuriamme, olemme kaikki luovia. Jokaisessa meissä asuu taiteilija; emme vaan aina tunne sitä puolta itsessämme. Jotta meillä olisi todellinen suhde omaan luovuuteemme, meidän täytyy viljellä sitä, tietoisesti.

Taiteilijatapaaminen vie aikaa noin kaksi tuntia viikossa. Silloin omistaudut luovalle puolellesi, sisäiselle taiteilijallesi. Taiteilijatapaamisen aikana teet retken tai jotain muuta hauskaa, ja sinä itse suunnittelet kaiken etukäteen. Retkelle ei hyväksytä ketään muuta kuin sinä ja sisäisen taiteilijasi. Oma rakastettu, ystävä, puoliso tai lapset eivät ole tervetulleita näihin tapaamisiin.

Sisäisen taiteilijan kanssa vietetty aika on välttämätöntä itsensä hoivaamista. Taiteilijatapaaminen voi olla konsertti, taidenäyttely, teatteriesitys, luontoretki, käynti vieraassa kaupungissa tai uudessa ravintolassa. Sisäinen taiteilijasi rakastaa kaikkea tällaista!

Kun sitoudut tähän viikoittaiseen tapaamiseen, tulet huomaamaan, kuinka tosikkopuolesi yrittää kiemurrella ja estää näitä tapaamisia. Tulet myös huomaamaan, että joku kolmas osapuoli yrittää tunkeutua mukaan taiteilijatapaamisiisi. Älä anna periksi, sillä kyse on sinusta ja luovuudestasi, sinun elämäsi kukoistuksesta. Älä anna minkään estää sitä!

3. Älä tee mitään

Toisinaan on hyvä tieten tahtoen varata aikaa ei-tekemiselle ja pitää taukoa jatkuvasta puuhaamisesta ja tohinasta. Tauko voi olla tunnin, päivän tai viikon mittainen. Kuuntele itseäsi. Sinä tiedät, mikä sopii sinulle parhaiten.

Ei minkään tekeminen on hieno kokemus, kunhan pääsee sen makuun. Tekee syvältä hyvää olla olematta hyödyllinen millään tavalla. Unohda aikaansaaminen, suunnitteleminen, toisista huolehtiminen ja suorittaminen hetkeksi. Kuljeskele lähimetsässä, niityllä, meren rannalla tai kaupungin kaduilla vailla päämäärää. Tai katsele ikkunasta ulos. Se tapahtuu, mikä tapahtuu. Havaitset sen, minkä havaitset. Kaikki on sitä, mitä on. Silloin voi tavoittaa häivähdyksen silkasta olemassaolon ilosta. Se on kuin perhosen siiven kosketus, joka saattaa siunata sinua koko lopun elämääsi.

Kun raivaat hetken tyhjää tilaa elämääsi, annat mahdollisuuden jollekin uudelle. Ainoastaan tyhjään tilaan mahtuu uusi ja yllättävä. Puhdas oleminen auttaa meitä uudistumaan, virkistymään ja kokemaan elämän koko täyteyden – tekemättä yhtään mitään, menemättä minnekään. Olet jo siellä, missä olet, perillä.

4. Iloitse aisteistasi

Aisteilla kosketamme maailmaa. Kuuleminen, haistaminen, maistaminen, koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen sekä näkeminen tuovat meille kokemuksia, tietoa ympäröivästä maailmasta ja myös mielihyvää, nautintoa.

Lomalla eri ilmastossa, uudessa ympäristössä tai omalla kesämökillä kuulemme selvästi elämän äänet: annamme värien hyväillä silmiä, haistamme uudet tuoksut ja kävellessämme paljain jaloin hiekalla tunnemme sen kutittavan varpaiden välejä. Sellaisina hetkinä tunnemme itsemme rennoiksi ja eläviksi, olemme kokonaisesti tässä ja nyt.

Aisteja voi avata tietoisesti. Huomion kiinnittäminen aistimiseen rauhoittaa ahdistuneita ajatuksia, niin että mieli vapautuu varsinaiseen huomioiden tekemiseen. Kun mielen radio hiljenee, kaikki muu pääsee kukoistamaan.

Laajentamalla aistiherkkyyttä voi oppia kokonaan uuden aistivoimaisen tavan elää ja tuntea. Harjoittelemalla voi laajentaa jokapäiväisten tehtävien merkitystä. Tarkentamalla vastaanottokykyä ja keksimällä uusia tapoja kokea nykyhetki elämisen laatu paranee. Kun esimerkiksi peset astioita, tarkkaile, miten kauan pystyt pitämään huomiosi pesun äänissä, veden loiskeessa, astioiden kilinässä, sormenpäiden saippuavaahdossa, huoneen tuoksussa. Anna huomion viipyä kaikessa tässä ja huomaa, mitä tapahtuu.

Tai kun teet seuraavan kerran ruokaa, valmista ateria, jossa ainekset ovat erikseen. Ala sitten syödä hitaasti maistellen jokaista suupalaa, nauti ruoan mausta, haukkaamisesta, pureskelemisesta ja nielemisestä. Tunne, miten hampaat ja kieli toimivat. Keskeytä välillä syöminen ja huomaa muutokset makujen maailmassa. Niele sitten ruoka hitaasti. Tällä tavoin syödessä saatat hämmästyä, miten kylläiseksi tulet jo ennen kuin lautanen on tyhjä.

5. Tutustu sisäiseen luontoosi

Lähde kävelemään kesäluontoon ja kuuntele, miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä. Anna tunteen tulla ja nousta pintaan kaikessa rauhassa. Älä kiirehdi. Katsele ympärillesi. Jokin luonnonmateriaali saattaa kuvastaa oloasi ja tuntojasi tällä hetkellä. Se voi olla kivi, oksa, kaarnan pala, käpy, ketunleipä tai tuohihippunen, ihan mitä tahansa. Voit kuulostella omaa sisintäsi, avautua kokemuksellesi ja antautua tutkimaan löytämääsi luonnonmateriaalia. Katso sitä, kosketa sitä, haista sitä. Mitä tunteita sinussa herää? Luonto on valmis auttamaan sinua purkamaan tunteitasi.

Voit myös antaa katseesi tunnistaa maisemassa jonkin luonnon elementin tai rytmin, joka kuvastaa sisäistä tarvettasi tai tunnelmaasi juuri nyt. Katsele kiireettömästi, anna hengityksen kulkea vapaasti. Mikä koskettaa sinua tässä maisemassa tai luonnon rytmissä? Onko se tuulessa tanssiva koivu, käkkärämänty, aaltojen rytmi, vanha kelo, virtaava vesi vai maiseman avaruus? Antautumalla katseellesi luonto tarjoaa sinulle uusia näkökulmia tai ratkaisuja elämäntilanteeseesi. Anna hyvää tekevän maisemaelementin tai rytmin lisääntyä mielessäsi.

Voit myös tehdä harjoituksen toisinpäin. Anna mielesi ensin hakea toivottu tunne tai mielentila. Voit sulkea silmäsi tunteen/mielentilan hakemisen ajaksi. Etsi toivottua tunnetta vastaava luontoelementti tai maiseman kohta ja anna sen vahvistaa toivomaasi tunnetta tai tavoittelemaasi mielentilaa.

6. Ole luonnollinen

Millaisia naamioita tai rooleja sinulla on perheen parissa, töissä, ystäväpiirissä? Oletko se, joka tietää kaiken vai se, joka pyytää aina apua muilta? Oletko perässähiihtäjä vai suunnannäyttäjä? Useimmat meistä ovat oppineet menemään naamion tai roolin taakse piiloon, monista hyvistä syistä. Voi olla, että kukaan ei tiedä, millaisia me todella olemme, pohjimmiltaan. Ehkä emme itsekään tiedä.

Kun ostamme uudet kengät tai housut, etsimme oman kokoistamme ja oloistamme mallia. Harvoin haluamme hankkia liian pienet kengät tai ylisuuret housut. Kuitenkin saatamme arjen eri näyttämöillä juuttua kiinni rooliin, joka on meille joko liian pieni tai liian suuri. Tai saatamme tarkastella toisia ihmisiä ikään kuin olisimme heidän ylä- tai alapuolellaan. Miksi ihmeessä?

”Luonnollinen on oikein, helppo on oikein, olla oma itsensä on kaikki, mitä loppujen lopuksi voi olla, kaikki muu on harhaan joutumista.” (Bhagwan Rajneesh)

Mikä on sinulle kaikkein luonnollisinta? Mikä on helpointa? Sisällytä se elämääsi. Sinun ei tarvitse ponnistella ollaksesi niin kuin muut ovat tai niin kuin joku tietty taho haluaisi sinun olevan – oli hän sitten äitisi, puolisosi tai paras ystäväsi. Saat olla juuri sellainen kuin olet. Olet joka tapauksessa ainut laatuasi tässä maailmassa.

Katso metsän puita, kedon kukkaa, pientä lasta, koiraa tai kissaa. Ne ovat juuri sellaisia kuin ovat, teeskentelemättömiä ja aitoja. Anna näiden olla opettajiasi omaksi itseksesi tulemisen tiellä.

7. Kiitä elämää

”Elämälle kiitos, sain siltä paljon”, kirjoitti chileläinen laulaja ja lauluntekijä Violeta Parra hyvin tunnetussa laulussaan. Tämän laulun tekemisen jälkeen hän kuoli.

Kiitollisuus on yksi ihmiselämän suurimmista voimavaroista. Voimme vaikuttaa rajallisesti siihen, mitä elämä tuo tullessaan, mutta elämän vuosirenkaiden kertyessä tulee helpommaksi havaita, miten koko elämä on oikeastaan lahjaa. Mistä kaikesta sinä voit kiittää elämää tänään, tässä? Kirjoita paperille kymmenen ensimmäiseksi mieleen tullutta asiaa. Olet rikas!

Voit myös katsoa omaa elämääsi taaksepäin ja miettiä, mistä kaikesta voit olla kiitollinen. Elämälle, lähimmillesi, sattumalle, johdatukselle, jumalalle – voit kokea asian juuri niin kuin koet. Miten ihmeellisesti elämä kuljettaakaan meitä jokaista; ylös, alas, oikealle, vasemmalle, eksyksiin ja perille tähän hetkeen, sellaisena kuin se avautuu, nyt.

”Elämälle kiitos,
sain siltä paljon
kun sain siltä naurun,
sen vierelle itkun.
Niin erotan selvään
onnen ja tuskan,
jokaisen laulun
läikkyvän pohjan,
yhteisen laulun,
jota itsekin laulan.
Elämälle kiitos,
sain siltä paljon.”

(Violeta Parra, suomennos Jaana Lappo)

Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 4/2006.

Teksti Jaana-Mirjam Mustavuori Kuvat Anna Huovinen