Kivusta tuli ystävä

Gila Heimonen

Ikä: 37
Ammatti: Tanssi- ja liiketerapeutti
Muutoksen työkalut: Hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon perustuva rentoutumismenetelmä, kehotyöskentely, pH-ruokavalio

Mistä muutoksesi lähti liikkeelle?

Elin kiireistä, aktiivista elämää. Kävin tanssitreeneissä neljä kertaa viikossa ja tein paljon töitä. Eräänä yönä kevättalvella 2006 selkäni pamahti. Aamulla kivut olivat niin kovat, etten päässyt sängystä ylös. Alkuun en ollut tilanteesta huolestunut. Ajattelin, että viikossa tai parissa olen taas ennallani. Tosiasiassa jouduin olemaan sairauslomalla yhdeksän kuukautta!

Hyvien lääkäreiden ansiosta sain diagnoosin nopeasti. Alussa olin kuitenkin shokissa. Olin ollut innokas liikkuja ja terve, ja yhtäkkiä kivut sitoivat minut vuoteeseen. Olin vankina omassa kodissani, ja sosiaalinen elämäni supistui. Pystyin tapaamaan vain niitä ystäviä, jotka tulivat luokseni käymään ja jaksoivat ajoittain katkeriakin tunteitani. Kovien kipujen takia en saanut nukuttua. Yhtäkkiä käsitykseni omasta kehostani muuttui täydellisesti. Se oli masentavaa.

Onneksi sain alusta saakka hyvää hoitoa. OMT-fysioterapeuttini (*) on oikea aarre. Hän on jaksanut kannustaa minua eikä ole antanut luovuttaa vaikeina hetkinä. Hän laati minulle lihaskuntoa parantavan harjoitusohjelman, jota olen tehnyt lähes päivittäin. Yhteistyömme jatkuu edelleen, ja minulle on tärkeää tietää, etten ole selkäni kanssa yksin.

Pyysin lääkäriltä lähetteen psykologille, ja hänkin on ollut huipputyyppi. Kipu laittoi elämäni kokonaan uusiksi, ja psykologista on ollut tärkeää tukea.

Mistä sait voimaa kivun kohtaamiseen?

Kriisini eteni asteittain: alussa, kun kivut olivat kovimmillaan, lääketieteelliset hoidot olivat tärkeimpiä. Pian aloin kuitenkin sparrata itseäni myös henkisesti. Olen koulutukseltani tanssi- ja kehoterapeutti, joten olen työskennellyt paljon kehoni kanssa. Olen kokenut aiemminkin suuria kriisejä, esimerkiksi burn outin, joten minulla oli olemassa voimavaroja tilanteen käsittelemiseen. Alussa en pystynyt käyttämään hallussani olevia henkisiä työkaluja ja ihmettelin, minne ne katosivat. Sukelsin syvälle kipuun ja aloin vähitellen nousta pintaan.

Päätin itse, että paranen. Kun tein lihasharjoituksia, otin avuksi mielikuvaharjoittelun: rakastan tanssimista ja kuvittelin itseni tanssilavalle. Loin itselleni mielikuvia terveestä kehosta, käytin motivoivaa visualisointia. Olen harjoittanut tietoisen läsnäolon menetelmää ja rupesin hoitamaan sillä kipuani. Tiesin, että kehossa on mielettömästi parantavia voimavaroja. Pääsin alkuun, kun aloin kiroilla fysioterapiassa. Se merkitsi sitä, etten hyväksynyt kipua.

Opettelin tietoisesti olemaan läsnä hetkessä. Krooninen kipu imaisee helposti katastrofi ajattelun kehään: kun kivut ovat kovat, tuntuu, ettei mistään tule ikinä mitään. Tulin tietoiseksi näistä ajatuksista ja harjoittelin, etten enää menisi niihin mukaan. Opettelin kuuntelemaan kipua. Alussa taistelin sitä vastaan, mutta vähitellen siitä tuli ystäväni. Kun kohtasin kipuni, löysin sen sisältä syvän rauhan. Rupesin kirjoittamaan keskusteluja kipuni kanssa, sillä kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeää. Sen avulla sain etäisyyttä kipuun.

Mitä kipu opetti sinulle?

Olen aina uskonut, että kaikella on jokin tarkoitus. Selän kipeytyminen oli konkreettinen pysäytys. Kehoni halusi kertoa, että minulla menee liian lujaa ja olin menossa väärään suuntaan elämässäni. Sairauslomalla ehdin pohtia asioita ja tarkistaa suuntaa. Ymmärsin, että minun oli aika siirtyä silloisesta työpaikastani eteenpäin. Selkäni opetti, etten voi vain puskea eteenpäin, vaan minun pitää oppia elämään hitaammassa tahdissa.

Haluaisin treenata tanssia enemmän kuin pystyn, mutta kehoni asettaa rajoituksia. Palasin tanssilavalle reilu vuosi kivun alkamisen jälkeen. En olisi uskaltanut lähteä, mutta ystäväni pakotti minut mukaansa. Heti kun pääsin lavalle, tunsin olevani kotonani. Tunne oli huikea: visualisointiharjoitukseni olivat muuttuneet todellisuudeksi. Minua alkaa itkettää, kun vain muistelen sitä hetkeä. Ymmärsin, että treenaamiseni oli kannattanut. Toissa kesänä makasin vuoteessa, mutta vuoden kuluttua siitä pystyin jo tanssimaan. Uskon, että kaikella on hyvä tarkoitus – maailmankaikkeudessa vaikuttaa hyvä energia.

Myös meditointi on auttanut minua. Teen aamuisin meditaatioharjoituksen, mutta pidän enemmän termistä tietoinen läsnäolo: meditaatio merkitsee minulle myös sitä, että harjoittelen olemaan läsnä arjessa muulloinkin kuin tehdessäni harjoituksia.

Saitko apua muista hoitomuodoista?

Olen käynyt hoidoissa myös luontaisterapeutin luona. Minua väsytti aina ja olin ylipainoinen. Terapeutti suositteli minulle Robert O. Youngin kirjaa pH-Tasapaino avuksi painonhallinnassa. Muutin ruokavaliotani ja aloin juoda päivittäin viherjuomaa. Viikon jälkeen energiatasoni oli noussut ja kivut lieventyneet. pH-ajattelun mukaan elimistö pitää yllä happo-emästasapainoa keinolla millä hyvänsä. Keho puolustautuu liikahappoja vastaan varastoimalla rasvaa. Viherjuoma emäksisöi ja energisoi kehoa. Ruokavalion avulla laihduin kymmenen kiloa.

Olen tutustunut myös reikihoitoihin. Reikin mukaan fyysisille oireille löytyy syy henkisistä tunnelukoista. Olen löytänyt selästäni tunnelukkoja, ja se on auttanut minua eteenpäin paranemisessa.

Toinen tärkeä kirja oli Brandon Baysin Matka kohti elämänmuutoksia ja paranemista. Sen avustuksella aloin tehdä matkoja omaan kehooni. Uskon, että sairaudet ovat monitasoisia: niiden avulla keho yrittää kertoa jotakin. Fyysisten oireiden taustalla saattaa olla asioita, joita ei ole eletty läpi. Sisäisten matkojen ja energiahoitojen avulla olen saanut avata tunnelukkojani.

Tiedän, etten voi ehkä enää koskaan tehdä työtä, jossa joudun istumaan paikoillani koko päivän. Alussa kivut pelottivat minua. Mietin, miten pärjään, jos en koskaan parane. Uskon kuitenkin, että jokin korkeampi voima pitää minusta huolta ja ohjaa elämääni. Elämä ei useinkaan mene niin kuin sen on suunnitellut, se menee eri suuntaan. On päästettävä irti suunnitelmista ja katsottava, mitä elämä tuo tullessaan, sillä se voi olla jotain vielä parempaa.

Mitä toivot?

Tavoitteenani on kivuton elämä, mutta se ei ole pakkotavoite. On tärkeää uskoa parantumiseen, mutta se ei saa tarkoittaa hetkestä pakenemista. Tiedän, että vastuu parantumisesta on minulla itselläni. Tietenkin kipu aiheuttaa edelleen pelkoa. Kipuni ovat enimmäkseen lieviä, ja olen oppinut elämään niiden kanssa. Olen kiitollinen terveydestä.

Olisin halunnut opiskella seuratanssinohjaajaksi, mutta suuntaan nyt energiani siihen, mitä voin tehdä, enkä jää surkuttelemaan asioita, joita en kivun takia voi tehdä. Toivon voivani hyödyntää kipukokemuksia ammatillisesti. Haluan työskennellä tanssiterapeuttina, luennoida ja opastaa ihmisia pH-tasapainoisen ruokavalion toteuttamisessa. Työssäni haluan auttaa ihmisiä hyvinvointiin ja terveyteen niin että he pystyvät käyttämään omia voimavarojaan.

*OMT-fysioterapia (ortopedinen manuaalinen terapia) on tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapiaa. OMT-koulutus on 3,5- vuotinen erikoistumiskoulutus lääkäreille ja fysioterapeuteille.

Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2007.

teksti Laura Honkasalo kuva Tuomas Kolehmainen