Hyvinvointi

Kirjailija ja ohjaaja Elina Hirvonen taistelee vihaa vastaan

Rasismi ja naisviha kulkevat usein käsi kädessä, Elina Hirvonen sanoo.

Teksti Venla Pystynen
Kuvat Kirsi Tuura
21.1.2019 Voi hyvin

”Eläköön kansallissosialismi!” nuori mies huutaa. Kaljupäiset toverit vastaavat hurraamalla. Seuraa palopuheita maahanmuuttajien tekemistä joukkoraiskauksista ja suvakeista, jotka johtavat Suomen tuhoon. Elina Hirvosen kuvausryhmän kamera tarkentaa natsitervehdykseen nousseisiin käsiin.

– Vihan, inhon ja vihanlietsonnan määrä oli mykistävä. En olisi voinut kuvitella, että Suomessa voi olla mahdollista kiihottaa kansanryhmää vastaan tuntikausia niin, että poliisi seisoo vieressä. Raja siitä, mitä muista saa sanoa, siirtyy jatkuvasti kauemmaksi, kirjailija ja dokumentaristi sanoo.

Viime vuoden helmikuussa Hirvonen alkoi kuvata doku­menttielokuvaa yhteiskunnan ilmapiirin kiristymisestä, kun ennätysmäärä turvapaikanhakijoita oli saapunut lyhyessä ajassa Suomeen.

Koin ahdistusta ja neuvottomuutta vihan levitessä, ja halusin tehdä puheenvuoron tästä ajasta.

Kuvaukset aloitettiin Petäjävedeltä, jossa vastaanottokeskukseen oli tehty polttopulloisku. Vuoden aikana Elina kuvasi tiimeineen niin turvapaikanhakijoita, rajat kiinni vaativia Suomen Sisun jäseniä kuin rasismia vastustavia kansalaisia. Ensi-iltansa Kiehumispiste sai tammikuussa DocPoint-festivaalilla.

Elina tunnetaan punavihreänä feministinä ja vankkumattomana ihmisoikeuksien puolustajana. Silti hän kuvasi kunnioittavaan sävyyn myös heitä, joiden kanssa oli eri mieltä.

– Elokuvan tarkoitus on edistää vuoropuhelua. Ajatuksena oli, että se voisi saada aikaan kohtaamisia ja pyrkimystä ymmärtää toisten maailmaa.

Suomalaisten jakautumista eri leireihin pitää purkaa aktiivisesti.

Elina ei tarkoita, että ihmisarvoa halveksiva toiminta pitäisi hyväksyä. Päinvastoin, siihen pitää puuttua. Mutta hänen mielestään vaikkapa puhe valkoisesta roskasakista ei vie yhteiskuntaa eteenpäin, vaan lisää vihaa.

– On sietämätön ajatus, että rasismia vastustettaisiin haukkumalla ja katsomalla alaspäin muita.

Elinan mukaan on eri asia tuomita teot ja ideologiat kuin ihmiset. Kaikilla on ihmisarvo. Sitä pitää puolustaa, eikä luoda uusia raja-aitoja.

– Samalla on tärkeää muistaa, että meidän, jotka emme ole uhatussa asemassa uskontomme tai ihonvärimme takia, täytyy puhua näiden kuilujen yli.

Elina Hirvosen vinkit parempaan elämään:

Opettele säästämään

Jos ei ole perijätär, on säästettävä rahaa.Oivalsin tämän lapsena mummiltani, joka oli syntynyt rutiköyhään torppaan. Mitä vähemmän rahaa on tai mitä vähemmän se kiinnostaa, sitä enemmän taloutta kannattaa opetella, sitä sitkeämmin säästää. Se tuo vapautta ja turvaa.

Korjaa se, minkä voit

Mene ongelmia päin. Hae apua. Ajoissa, jos mahdollista, mutta mieluummin myöhään kuin ei koskaan.

Kaikkea ei voi korjata

Elämässä on kipuja ja suruja, jotka eivät häviä millään surutyöllä tai ajatusten muuttamisella. Elämä voi olla hyvää, vaikka siinä olisi tilaa korjaamattomille suruille.

Mene luontoon

Luonto parantaa. Siksikin sitä pitää suojella. Kun ­tarvitsen luonnosta voimaa, lähden ­lenkille Seurasaareen.

Hanki vanhempi ystävä

Hanki itseäsi paljon vanhempi ystävä ja huomaa, miten mahtava, rohkea ja säkenöivä hän on! Viimeksi opin vanhemmalta ystävältäni, että mielenosoituksesta voi löytää suuren rakkauden.

Kuuntele ihmisiä

Sen sijaan, että päättelisit, millaisia muut ovat, mitä he ajattelevat ja edustavat, sinun kannattaa kuunnella heitä. Parisuhteessa, politiikassa, yhteiskunnallisissa ratkaisuissa. Erityisesti kannattaa kuunnella ihmisiä, joita kohtaan tuntee pelkoa tai vihaa.

Tee kirjasta kumppani

Ihminen, joka kantaa mukanaan hyvää kirjaa, ei koskaan ole yksin. Inspiroiduin viimeksi Heikki Aittokosken kirjasta Kuolemantanssi. Aittokoski kirjoittaa eurooppalaisen äärioikeiston noususta viisaasti, analyyttisesti ja briljantilla tyylillä.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 3/2017

Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi