Anni Kytömäki, mitä metsä sinulle merkitsee?
"Olen aina asunut lähellä metsää. Jo pikkulapsena lumouduin metsän salaperäisestä hämärästä, tuulesta korkeissa latvuksissa, syvänvihreästä sammalmatosta. Jalat veivät metsään ja huomasin, että se on minun paikkani"
Mikä metsäneläin on sinulle rakkain?
"Palokärki, esimerkiksi. Innostumme molemmat keväästä ja korkeista harjuista."
Kuinka paljon vietät aikaa luonnossa?
"Kuluneen vuoden aikana en ole kirjailijaesiintymisten takia ehtinyt liikkua luonnossa yhtä paljon kuin yleensä, mutta koska asun maalla, joka päivä ehdin käydä vähintään metsän reunassa. Ja luontohavaintoja voi onneksi tehdä missä tahansa, keskellä kaupunkiakin"
Vaellatko tutuissa maisemissa vai etsitkö seikkailua?
"Mieluiten lähden kotiovelta metsään ja kävelen pois ihmisten ilmoilta. Seikkailuihin päädyn joka kerta. Luulen, että noin sadan neliäkilometrin kokoinen metsäalue riittäisi minulle loppuiäkseni. Mitä enemmän sitä tutkin, sitä ihmeellisempi se on. Aiemmin haaveilin kaukomatkoista. Nyt tiedän, ettei minun tarvitse tehdä muuta kuin astua ulos. Siitä alkaa maailma."
Auttaako luonto kirjoittajaa?
"Mietin tekstejäni usein luonnossa. Tuuli, virtaava vesi ja kävely saavat ajatuksetkin liikkumaan."
Viihdytkö luonnossa yksin vai porukassa?
"Yksin tai hyvin läheisten ihmisten kanssa"
Paras vuodenaika?
"Kevät ja syksy, väliaikaisuuden ja odotuksen vuodenajat. Marraskuu on suurenmoinen: sammalet hehkuvat, kohmeiset suppilovahverot kopsahtelevat korin pohjalle ja sumu ui laaksoissa."
Rakas puu?
"Kuusi. Tuuli tarttuu isoon kuuseen verkkaisesti, oksanhaara kerrallaan, mutta lopulta koko puu näyttää tanssivan. Kuusen alla on suojassa sateelta ja katseilta. Kuusi on tumma mutta ei synkkä, kuusten huomaan on ilo kadota
Sadesää vai poutapäivä?
"Pidän pilvisestä säästä. Auringonpaiste tuntuu velvoittavan ahkeraan puuhasteluun. Pilvien alla saa olla juuri niin reipas tai väsynyt kuin on."
Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 4/2015
