1. Hymyile kaikille vastaantulijoille.
Kun aloitan aamuni naurulla, päivä sujuu varmasti hyvin. Nauran joka päivä.
Joudun heräämään töihin puoli kolmelta aamulla. Jos olen väsynyt tai minulla on omia ongelmia, en vie niitä työpaikalle. Väsymykseni ei nimittäin ole asiakkaiden vika.
Hymyilen kaikille matkustajille ja tervehdin jokaista. Olen saanut siitä hyvää palautetta. Asiakkaat ovat tuoneet minulle jopa kukkia, kakun ja taulun.
Joskus tulee asiakkaita, joilla on huono päivä. Kerran humalainen sanoi minulle, että ”vittu, irakilainen”. Minä vain nauroin.
2. Ole itsenäinen ja tee omat valintasi.
Olen koulutukseltani arkkitehti. Suomessa en pystynyt jatkamaan sitä työtä, joten minusta tuli bussikuski. Kaikki työ on arvokasta.
Bussikuskin työ on minulle sopivan itsenäistä. Työnantaja ei ole koko ajan kertomassa, mitä minun tulee tehdä. Vastaan itse reitistä ja asiakaspalvelusta. Sovin työhön, sillä ajoin isäni rekkaa Irakissa. Siellä sanottiin, ettei nainen voi olla bussikuski. Olen ensimmäinen kurdinainen, joka ajaa Suomessa bussia. Olen ylpeä siitä.
Ammatti ei ole sukupuolesta kiinni. Isä kasvatti minut niin, että pojat ja
tytöt ovat yhtä arvokkaita.
Naisille haluaisin sanoa, että älkää koskaan lopettako tai pelätkö. Yrittäkää ja tehkää mitä haluatte, niin kaikki menee hyvin. Ammatti on oma valintani. Jos en nauttisi työstäni, en tekisi sitä.
3. Kasvata jämäkästi mutta älä ole liian tiukka.
Olen yksinhuoltaja. Minulla on kolme lasta: 22- ja 16-vuotiaat pojat ja 14-vuotias tyttö. Irakissa lapset kunnioittavat vanhempiaan enemmän kuin Suomessa. Olen pienestä pitäen opettanut, miten pitää käyttäytyä.
Välillä he sanovat vastaan ja hermostuvat. Silloin sanon, että voit mennä huoneeseesi rauhoittumaan. Usein he tulevat hetken päästä halaamaan ja sanomaan, että ovat jo rauhallisia.
On tärkeää näyttää hyvää esimerkkiä. Kun itse pysyn tyynenä, toinenkin tyyntyy. Liian tiukka ei saa olla. Kännykkää lapset saavat käyttää vapaasti, kun läksyt on tehty. Käytänhän itsekin paljon puhelinta. Jos kieltäisin jonkin asian kokonaan, lapset tekisivät sitä salaa.
Piilotetuista asioista tulee isoja ongelmia. Jos lapsi kertoo tehneensä väärin, voin olla hetken vihainen mutta sitten lepyn.
4. Muodosta perheesi itse.
Minulla ei ole sukulaisia Suomessa. Onneksi perheen voi muodostaa aikuisena uudestaan.
Minulla on täällä todella hyviä ystäviä. Ilman heitä arki olisi turhan raskasta. Paras ystäväni on samassa taloyhtiössä asuva Kirsi, hänelläkin on kolme lasta.
Hoidamme lapsia yhdessä, teemme ruokaa, käymme retkillä ja autamme toisiamme kaikessa.
Kirsi on osa perhettäni, hän on kuin pikkusiskoni. Toinen ystäväni on kurdinainen, jota lapseni kutsuvat tädiksi. Sukulaisuudella ei ole väliä vaan ystävyydellä. Oikean ystävän tunnistaa siitä, että hän auttaa vaikeuksissa.
Kazhal Ali Ibrahim, 46, on helsinkiläinen bussikuski ja Vuoden 2014 pakolaisnainen. Hän on Suomen ensimmäinen bussia ajava kurdinainen. Ibrahimilla
on kolme lasta.
Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 2/2015
