Hyvinvointi

Jaana Villanen kävelee Suomen päästä päähän

Jaanan kävelyurakka on alkanut. Lue tunnelmat ennen matkaa!

Teksti Hanna Hyväri
Kuvat Johanna Myllymäki
5.6.2017 Voi hyvin

Olipa tosiaan hassu pieni sattumus. Vajaa kymmenen vuotta sitten Jaana ­Villanen pinkaisi kotioveltaan kohti työpalaveria Hämeenlinnassa. Hän ei ehtinyt kiireessä sitoa kengännauhojaan, vaan työnsi ne lenkkitossujen sisään.

Jaana kompastui nauhoihin ja kaatui asfalttiin. ­Hauskuus loppui siihen. Oikea reisiluu meni pirstaleiksi.

– En alussa edes tajunnut, miten pahasti

kävi. Mietin työasioita vielä ensiavussa, vaikka jalka turposi silmissä. Nämä  jutut tulevat tilaamatta, arvaamatta ja silloin, kun vähiten odottaa.

Rakastan kävelemistä

Jalkaan laitettiin titaanilevy, ­joka piti luita kasassa. Toipilas päätti asettaa itselleen tavoitteen. Kun kävely taas ­sujuisi, hän lähtisi Kiinan muurille.

– Se on sitä lapsuudenperintönä saatua pohjalaisuutta. En jää tuskailemaan tai voivottelemaan ongelmien keskelle, vaan haen aina jotain ratkaisua.

Niin Jaana sitten lopulta toteutti unelmansa ja kipusi Kiinassa portaita syksyllä  2008, puoli vuotta leikkauksen jälkeen.

Toipuminen oli edennyt suunnitelmien mukaan, mutta lopulta yksi jalan ruuveista alkoi hangata polviluuta. Rustottunut ­reisi särki ja sillä oli hankala liikkua.

Edessä oli uusi leikkaus, jossa titaani­levy poistettiin kokonaan jalasta.

– Se oli järkytys. Menetin taas joksikin aikaa kokonaan kävelytaidon, vaikka leikkaus onnistui hyvin.

Jaana nauraa, että hän on ­opetellut ­kävelemään kolme kertaa elämässään. Ehkä juuri siksi hän osaa arvostaa tätä itsestäänselvänä pidettyä taitoa.

– Rakastan kävelemistä. Saan tossun alla tuntuman maasta. Kävellessä aistin kaikki ympäristön tuoksut, äänet ja värit.

Jaana kävelee paljon, koska hän ei saa harrastaa esimerkiksi juoksua tai ­tanssia. Paikattu jalka ei kestä tärähtelyä. Pisimmät lenkit ovat liki 30 kilometrin mittaisia. Miksi ihmeessä?

Koska nainen on jälleen asettanut ­itselleen tavoitteen.

Edessä 1500 kilometrin taival

Kesällä Jaana aikoo kävellä Nuorgamista Hankoon, yhteensä 1 500 kilometriä. Pitkällä lenkillä on myös hyvä tarkoitus. Jaana kerää FinnWalk-tempauksellaan rahaa kehitysmaiden naisille ammatin hankkimiseen. Naisten Pankki toimii taustatukena.

– Tähän voi osallistua ostamalla kilometrejä tai tekemällä lahjoituksen. Yksi kilometri maksaa 30 euroa, Jaana kertoo.

Tavoitteena on hankkia 1 500 naiselle koulutus ja ammatti. Mukaan voi tulla myös kävelemään.

Jaana aloittaa kävelyurakan kesäkuun alussa ja lopettaa sen 25. heinäkuuta Hangossa. Hän kävelee päivässä 25–30 kilometriä. Vauhti on kuutisen kilometriä tunnissa.

– Pitää hillitä tahtia, koska kävelen helposti liian lujaa, ja se kostautuu näin pitkällä lenkillä.

Aviomies seurailee edellä matkailu­autolla ja muonittaa vaimoaan. Hän jättää reitin varrelle sopivia eväspussukoita. Jaanalla on mukana kännykkä ja vaihtovaatteita.

– Soitan matkan aikana välillä ­ystäville pitkiä puheluita ja pidän puhelimitse ­blogia. Tapaan pysähdyspaikoissa yrittäjänaisia ja muita paikallisia.

Jaana aikoo matkan aikana myös lukea nipun kirjoja. Miten se onnistuu?

– Olen opetellut lukemaan kävellessä. Se on helppoa ja todella kivaa. Ja ehei! En tosiaan aio kompastua nauhoihin.

Repussa ovat jo Gill Hassonin ­Positive thinking ja Marjo Huhtalan Aikaan­saajan asenne.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 4/2017

Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi