Itsetunto ankkuroituu tähän hetkeen

Matka itsensä tuntemiseen kulkee tunteiden ja ajatusten aallokosta omaan hiljaiseen suvantokohtaan. Itsetunnon ankkuri on laskettu juuri tähän hetkeen.

Kun puhutaan itsetuntemuksen kehittämisestä, mieleen nousee helposti kuva kovasta kamppailusta: omien tunteiden ja ajatusten armottomasta pohdiskelusta, vuosia kestävästä psyykkisestä työstä ja lapsuusmuistojen loputtomasta kertaamisesta. Psykologi Tony Dunderfelt vapauttaa meidät kaikesta tästä. Itsetuntemuksen saavuttaminen kestää vain 30 sekuntia!

Dunderfeltin mukaan kaiken lähtökohtana on itsensä hyväksyminen tässä ja nyt. Eniten ahdistusta aiheuttaa se, että haluamme olla jotain muuta kuin mitä olemme tai haluamme asioiden olevan jollain muulla tavalla kuin ne ovat.

– Mikä se perusparantava juttu kaikessa terapiassa on? Se on se yksinkertainen totuus, kun terapeutti, lääkäri tai pappi sanoo sinulle, että kaikki mitä olet käynyt läpi tai kaikki mitä tunnet, on ihan ok. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Kaiken itsetuntemuksen perusviesti on sama: saan olla juuri tällainen ja juuri tällaisena ihmisenä saan ohjata ja suunnata omaa elämääni.

Ankkuroituminen tähän hetkeen vie Dunderfeltin mukaan vain tuon 30 sekuntia. Puolen minuutin ajan ollaan läsnä juuri nyt eikä yritetä muuttaa itseä joksikin muuksi. Hengitetään, havainnoidaan, aistitaan ja koetaan. Ei tarvitse ajatella positiivisesti eikä negatiivisesti.

– Taito olla tässä ja nyt kuuluu itsetuntemuksen perusharjoituksiin. Se ei ole mitään mystistä vaan aika tekninen juttu.

Ydinminä on meissä jokaisessa vaikuttava ainutlaatuinen yksilöllisyys, joka ei ole riippuvainen perhetaustasta, kasvatuksesta, kulttuurista tai temperamentista. Ydinminää ei tarvitse etsiä eikä löytää, koska se on olemassa jo meissä kaikissa.

– Ydinminä tahtoo tehdä hyvää riippumatta siitä, mitkä olosuhteet ovat, Dunderfelt sanoo.

Toimi rauhallisuudesta käsin

Miltä tuo ankkuroituminen ydinminään ja tähän hetkeen sitten tuntuu?

– Se on kotoisa olo. Tunnet itsesi voimakkaaksi, pärjääväksi ja rauhalliseksi. Kävelet kadulla ja ajattelet, että onpas mukava kävellä juuri tässä. Kaikki on siis ok. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettei ongelmia ja huolia olisi olemassa.

Tony Dunderfelt puhuu oman sisäisyyden tukipisteestä tai base linesta, joka on oman olemuksen rauhallinen paikka. Se on olotila kahden ajatuksen välissä. Dunderfeltin mukaan itsetuntemuksen suurimpia lahjoja on löytää omasta sisäisyydestä kohta, joka aina ja kaikkialla voi melko hyvin riippumatta siitä, mitä ulkoisesti tapahtuu.

Omaan tukipisteeseen ankkuroituminen ei poista ongelmia tai tekemättömiä töitä. Se ei poista sitä tosiseikkaa, että maailmassa sattuu hirvittäviä asioita. Se ei poista surua eikä kärsimystä. Dunderfeltin mielestä on kuitenkin aivan eri asia yrittää parantaa maailmaa ja elämäänsä jatkuvasta huolestumisen ja pelon tunnelmasta käsin kuin toimia rauhallisuuden ja tosiasioiden hyväksymisen lähtökohdasta.

– Kun teen työtäni ja hoidan ihmissuhteitani, se kaikki tapahtuu tästä base linesta käsin. Ongelmat eivät poistu, mutta voin silti ihan hyvin ja pystyn toimimaan. Rauhallinen sisäinen tila on edellytys sille, että osaa etsiä ratkaisuja raskaissakin elämäntilanteissa, esimerkiksi silloin, kun lapsi on sairastunut tai avioliitto on kriisissä.

Kun ihminen ankkuroituu sitkeästi ydinminäänsä ja tähän hetkeen, luvassa on Dunderfeltin mukaan kiinnostavia arkisia inhimillisen kasvun tehtäviä. Voivottelun ja asioiden vatkaamisen tilalle tulee voimaa ja halua etsiä rakentavia ratkaisuja.

– Itsetunnon tavoitteena on kyky toimia rakentavasti, vaikka tilanne olisi kuinka vakava tahansa.

Uusintoja mielen valkokankaalla

Itsetuntemuksen perustotuus on Dunderfeltin mukaan se, että olemme mukana kaikessa siinä mitä koemme ja näemme. Tämä tosiasia unohtuu helposti, vaikka kaikki sen tietävät. Pienikin arkinen tapahtuma on aina subjektiivisesti koettu ja tulkittu. Luomme aktiivisesti koko ajan omaa elämäämme niin hyvässä kuin pahassa.

Yksi inhimillisen kasvun haaste on oppia tunnistamaan oman psyyken toistamia malleja. Nämä harjoitukset kestävät huomattavasti pitempään kuin 30 sekuntia. Työsarkaa riittää jokaisella niin pitkäksi aikaa kuin itseään haluaa kehittää.

Dunderfelt puhuu menneisyydessä opituista malleista, käsikirjoituksista eli skripteistä. Sekoitamme ne usein ydinminään, emmekä huomaa, että tulkitsemme nykyhetkeä vanhojen käsikirjoitusten valossa. Pyöritämme tuttuja uusintoja mielemme valkokankaalla.

– Skriptit ovat kaikuja menneisyydestä. Ne ovat minussa, mutta ne eivät ole minää. Itsetuntemus on sitä, että oppii erottamaan ydinminän äänen opituista äänistä.

Tony Dunderfelt korostaa, että puhdas tunne elää aina nykyhetkessä. Tunteen herättämä emootio elää taas menneisyydessä. Emootioon liittyy salamannopeasti menneisyydessä opittuja malleja siitä, miten tällaisen tunteen kanssa tulisi toimia.

– On hyvä ymmärtää, että meissä on olemassa automatiikka, joka ei pidäkään paikkaansa, hän muistuttaa.

Tony Dunderfelt käyttää termiä sisäinen höpöttäjä. Sisäinen höpöttäjä sylkee suustaan kaikenlaisia tarinoita. Peloissaan se esimerkiksi syöttää mielen näyttöpäätteelle kauhukuvia tulevaisuudesta. Höpöttäjällä on Dunderfeltin mukaan 3–5 suosikkiteemaa, joita se yleensä kelaa.

Ydinminän tehtävänä on tulla väliin, ottaa ohjakset käsiinsä ja päättää, mitä tehdään tai jätetään tekemättä.

– Ydinminä ei höpötä, vaan oivaltaa ja tietää. Ydinminä sanoo sisäiselle höpöttäjälle, että aika kiva ehdotus, kiitos vain, mutta enpä taidakaan toimia niin.

Sisäistä höpöttäjää ei voi lopullisesti koskaan vaimentaa, mutta omien äänten kuoroa voi ohjata ja johtaa. Harjoittelun avulla ääniin saa taukoja.

– Jokainen ajatus käyttää energiaa. Se on samaa energiaa, jolla keho pitää itseään yllä. Energiaa menee valtavasti hukkaan vanhoja ajatusmalleja pyöritettäessä. Pahimmassa tapauksessa ihminen sairastuu. Siksi psyykkinen työ kannattaa fysiologisestikin. Ydinminästä taas vapautuu energiaa, ja saamme voimia uusiin oivalluksiin ja ajatuksiin. Voimme olla avoimia ideoille, jotka ovat tulossa.

Tahdon solmut auki

Meillä ihmisillä on monenlaisia tarpeita. Kaipaamme turvallisuutta, haluamme tulla hyväksytyiksi, pyrimme ymmärtämään asioita ja tahdomme liittyä johonkin. Dunderfeltin mukaan näistä tarpeista voi kasvaa tahdon solmuja.

– Tarve jämähtää päälle. Siitä syntyy puute. Lähdemme paniikinomaisesti etsimään hyväksyntää ja turvallisuutta. Tai juutumme ajatukseen, että minun on pakko ymmärtää, mistä tässä ihmissuhteessa on kysymys. Vaikeroimme, että minä en ymmärrä tuota ihmistä!

Dunderfelt opastaa jatkamaan elämää, vaikka ei ymmärräkään. Ihmisen tahdossa on kaksi vaihtoehtoa: avautua tai sulkeutua. Tahdolle voi antaa tehtäväksi avautumisen.

– Tälle ratkaisulle on monta nimeä: hellittäminen, silleen jättäminen tai anteeksianto. Voin hyväksyä sen, etten tajua. Voin antaa itselleni anteeksi, etten ymmärrä. Tärkeintä on oivaltaa, että minulla on juuri tässä tilanteessa ymmärtämisen pakko. Mutta elämä voi jatkua, vaikka en ymmärrä.

Tahdon solmujen purkaminen on yhtä antoisaa psyykkistä työtä kuin läsnäolon oppiminen.

– Ja kun luovut ymmärtämisen pakosta, alat pikku hiljaa ymmärtää, Tony Dunderfelt lupaa hymyillen.

Treeniä psyyken lihaksille

1. Anna itsellesi 30 sekuntia aikaa. Rauhoita ajatuksesi ja keskity vain tähän hetkeen. Havainnoi avoimesti koko sitä todellisuutta, joka levittäytyy eteesi. Kuule, koe, näe. Jos mielesi harhailee, keskity vielä toiset 30 sekuntia. Kaikki on juuri nyt ihan hyvin, eikö vain!
2. Taltuta sisäinen höpöttäjäsi muuttamalla sen ääntä. Anna jokaiselle huolenaiheelle oma ääni. Inisevä naisen ääni pohtii työpaikan organisaatiouudistusta. Kumea basso kelaa vaikeaa ihmissuhdetta tai rahahuolia. Tunnista tuttu ääni ja anna sen puhua mitä puhuu.
3. Kun alat voivotella mielessäsi elämäsi epäkohtia, opettele kääntymään. Valmenna psyykeä kääntämään asia toisinpäin. Jos voivottelet, ettei sinulle ole ystäviä, ota kännykkä käteen ja katso numeromuistista, kuinka monta ihmistä tunnet. Aika paljon kavereita! Jos asunto tuntuu ankealta, huomaa, miten paljon tavaroita sinulla on ympärilläsi. Melkoinen määrä! Psyyke kiinnittyy helposti puutteisiin ja vikoihin. Ydinminällä voimme ohjata itseämme näkemään myös sitä hyvää, mitä joka hetkessä on.

Lisätietoa: Dunderfelt, Tony: Voimavarana itsetuntemus. Kirjapaja 2006 (ilmestyy lokakuussa).

Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 6/2006.

Teksti Hanna Hyväri Kuva Tuomas Kolehmainen