itsetuntemus_VH200703_01

Itsetuntemus on avain häpeään

Kuinka vapautua piinaavasta häpeän tunteesta? Häpeä on luonnollinen tunne, mutta se voi myös kahlita. Huumori, puhuminen ja kirjoittaminen avaavat kätkettyä häpeää.

Häpeää tutkinut teologi Ben Malinen jakaa suomalaisten suhtautumisen häpeään kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ovat ne, jotka tunnistavat häpeänsä. He kokevat voimakkaita huonommuuden, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteita. Muutkin ihmiset huomaavat tällaisen ihmisen huonon itsetunnon. Toiseen ryhmään kuuluvat ihmiset, jotka salaavat häpeänsä jo varhain. He rakentavat vahvan muurin oman epätäydellisyytensä, arkuutensa ja pelokkuutensa suojaksi.

Kolmanteen ja Malisen mielestä vaikeimpaan ryhmään kuuluvat ne, jotka eivät tunnista häpeää lainkaan vaan torjuvat sen.

– Jos ihminen ei itse halua nähdä häpeäänsä, hän näkee itsensä vain pärjäävänä ja menestyvänä. Tällaisella ihmisellä ei ole ehkä koskaan ollut lupa epäonnistua. Hänestä tulee itseriittoinen, ja hänen on vaikea myöntää epätäydellisyytensä, Ben Malinen kertoo.

– Itse kuulun toiseen ryhmään eli niihin, jotka ovat salanneet häpeänsä itseltäänkin. Muut näkevät tällaisessa ihmisessä hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen.

Kulttuuri määrittelee häpeän

Ben Malinen kirjoitti nelisen vuotta sitten kirjan Häpeän monet kasvot, joka yhä puhuttelee lukijoita. Nyt hän valmistelee väitöskirjaa suomalaisen häpeän syntymekanismeista. Kirja lähti aikoinaan liikkeelle Malisen omista kokemuksista. Asuttuaan vuosia Etiopiassa tietokoneinsinöörinä työskennellyt Malinen sairastui työuupumukseen ja muutti Etiopian maaseudulle. Siellä hän pohti omaa suojamuuriaan yhteisössä, joka oli erilainen kuin Suomessa. Malinen tajusi, että häpeä vaivasi häntä niin, että sitä piti alkaa käsitellä. Suomeen palattuaan hän päätti vaihtaa alaa ja löysi itsensä teologisesta tiedekunnasta.

– Häpeätutkimuksen kannalta on hyvä, että sain aihepiiriin Etiopiassa erilaisen näkökulman. Siellä esimerkiksi rakastavaiset eivät osoita julkisilla paikoilla tunteitaan. Suuttumuksen ja vihan näyttäminen ei myöskään ole toivottavaa.

– Kulttuuri määritteleekin pitkälti sen, mistä tunnetaan häpeää. Samalla tavalla jokainen perhekin on oma kulttuurinsa; toisessa perheessä pidetään häpeällisenä aivan eri asioita kuin toisessa. Kun palasin kotimaahan, pystyin katsomaan uusin silmin meidän suomalaisten tapoja toimia, mistä oli paljon hyötyä kirjan tekemisessä, Malinen sanoo.

Häpeä kahlitsee elämää

– Häpeästä ei kuulu päästä eroon, koska se kuuluu elämään. Mutta jos sen haluaa tunnistaa ja tunnustaa, kaikki itsetuntemusta ja häpeän ymmärtämistä kehittävä auttaa. Siitä lähtee liikkeelle automaattinen prosessi. Tämä koskee kaikkia kolmea suhtautumistapaa, tunnistamista, salaamista ja torjumista.

– Itseni kaltaisella salaajalla häpeä yleensä kahlitsee elämää. Kun ei uskalla elää täysillä ja näyttää heikkouttaan, elämästä jää paljon kokematta. Tunne-elämää kaventaa myös se, kun ei esimerkiksi voi suuttua pelätessään antavansa itsestään huonon kuvan.

Väitöstutkimusta tehdessään Malinen huomasi, että oli vaikea löytää ihmisiä, joiden itsetuntemus olisi rakentunut lapsuudessa saadulle vankalle hyväksytyksi tulemisen kokemukselle.

– Pitää lähteä siitä, että kukaan ei ole täydellinen. Ihmiset löytävät omat selviytymiskeinonsa.

– Salaajatyyppi kokee olevansa hyväksytty, mutta hän on itse löytänyt keinot saadakseen hyväksyntää. Jossakin vaiheessa tajusin, etten ole sellainen, miltä näytän, enkä myöskään halua olla sellainen. Olin aina valmiina palvelemaan muita ja kuuntelemaan. En halunnut paljastaa omaa heikkouttani. Siirsin omat tarpeeni helposti syrjään ja yritin olla muita varten. Sillä tavalla minut hyväksyttiin, ja koin olevani tärkeä. Se on auttamisammatin varjopuoli.

Opin miellyttämään kaikkia

Lapsuudessaan koulukiusattu Ben Malinen omaksui pellen roolin. Se teki hänestä luokan suosituimman, mistä syystä rooli jäi päälle vuosiksi. Pellen rooli onkin yksi salatun häpeän ilmenemismuoto.

– Jälkeenpäin tajusin, että sain sillä tavalla hyväksyntää ja mahdollisuuden olla huomion keskipisteenä. Pellen rooli on sittemmin jäänyt, vaikka viljelen huumoria edelleen, sillä se sopii hyvin häpeäteemaan. Huumori ei ollut pelkkä suojamuuri.

– Yliherkistyin lapsena muiden tarpeille ja toimin sen mukaan. Herkille lapsille kehittyy helpommin tutkaimia, joilla he vaistoavat hetkessä kaiken. Osasin mukautua miellyttämään kaikkia. Se on kuitenkin rasittavaa ja kuluttavaa. Salaajat aavistavat häpeänsä, vaikka eivät välttämättä tunnista sitä.

Salaaja piilottaa häpeäntunteensa usein juuri vahvan roolin taakse. Hän ei uskalla tuntea juuri muitakaan tunteita tai ainakin peittää ne toisilta. Hyvänä kuuntelijana hän usein unohtaa itsensä.

Häpeän tunnistajakaan ei pääse helpolla. Hän saattaa tuntea itsessään häpeän aiheuttamia oireita ja vaikutuksia, mutta ei välttämättä vielä ymmärrä, mikä on aiheuttanut häpeän. Häpeän tunnistaja on usein kokenut lapsuudessa vaikeuksia; välittäminen ja huolenpito ovat saattaneet puuttua. Tunnistajan on usein vaikea kestää sosiaalisia tilanteita, ja hän tyytyy yleensä taustalla vaikuttamiseen. Hän on usein myös yliherkkä ja syyllistyvä. Kamppailu riippumattomuuden ja riippuvuuden välillä on hänelle ominaista.

Torjujan häpeä voi puolestaan ilmetä syyllisyydentunteina, suruna tai vihana. Koska häpeän torjuja on usein velvollisuudentuntoinen ja vastuullinen, hänellä on riski uupua työssään henkisesti. Tällainen ihminen torjuu esiin pyrkivän ahdistuksensa järkiperäisellä ajattelulla tai uppoutumalla johonkin konkreettiseen. Tukahdutettu häpeä saattaa pahimmillaan muuttua hillitsemättömäksikin raivoksi.

Opetelkaa syyllisyyttä!

Vanhemmat siirtävät häpeään liittyviä ajattelu- ja käyttäytymismalleja lapsilleen: vaikka vanhemmat eivät sanoisi sanaakaan, lapsi omaksuu mallin. Vanhemmat eivät aina itsekään usko olevansa hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat, jolloin tunne siirtyy sukupolvelta toiselle. Jos perheen malli on esimerkiksi puhumattomuus, lapsi oppii sen.

– Syyllisyyttä pitäisi opettaa jo lapsille, muuten se muuttuu häpeäksi. Lapsen tulisi oppia, miten hän voi korjata syyllisyyttä aiheuttavan teon. Vanhempienkin tulisi oppia tunnistamaan syyllisyydentunne ja olemaan armollisia itselleen.

”Syyllisyys on seurausta siitä, että teemme jotakin väärin tai jätämme jotakin tekemättä. Häpeä puolestaan syntyy siitä kokemuksesta, mitä olemme tai emme ole. Tämä on tärkein ero häpeän ja syyllisyyden välillä. – – Niin kauan kuin ihminen ei tunnusta ja käsittele häpeäänsä ja syyllisyyttään, hän on niiden vanki. Hyvä häpeä saa aikaan sen, että ihminen tuntee ja myöntää oman vastuunsa”, Malinen kirjoittaa.

Häpeästä itsetuntemukseen

Häpeä ei häviä itsestään, muttei varsinkaan unohtamalla, salaamalla tai torjumalla. Tärkeää on ennen kaikkea häpeän myöntäminen. Itsetuntemuksen kannalta on hyvä lähteä rohkeasti etsimään, missä itse on hyvä. Kannattaa myös miettiä, miksi tarvitsee olla hyvä tai täydellinen ja missä asioissa on heikko. On tärkeää antaa itselleen anteeksi se, ettei ole täydellinen. Sen jälkeen voi tarvittaessa antaa anteeksi myös omille vanhemmilleen.

Huumori on yksi keino selvitä sietämättömistä tilanteista. Se estää häpeää jättämästä syvää jälkeä. Huumori ei kuitenkaan saisi kääntyä itseen kohdistuvaksi pilkaksi ja halveksunnaksi. Häpeää voi työstää myös puhumalla ja kirjoittamalla, mikä selkeyttää tunteita.

Malinen kannustaa rohkeasti tutkimaan ja etsimään itseään.

– Yksi parhaimmista tavoista työstää häpeää on puhua yhä uudelleen asioista sellaisten ystävien kanssa, joilla on samantyyppisiä kokemuksia ja jotka kuuntelevat ja hyväksyvät. Sillä tavoin saa perspektiiviä omaan tilanteeseen ja tajuaa, että ei ole mitenkään poikkeus. Monet työstävät häpeäänsä myös terapiassa.

Häpeä ja siihen liittyvät kokemukset ovat elämää, jossa ei ole salattavaa tai peiteltävää. Joskus kirpaisee myöntää heikkouksiaan itselleen, mutta niiden salaaminen vie enemmän voimavaroja. Vapautumisessa on kyse itsensä rakastamisesta ja hyväksymisestä sellaisena kuin on: epätäydellisenä ja rakkautta, läheisyyttä ja hyväksyntää kaipaavana.

Torjutun häpeän ilmenemismuotoja

  • tunne omasta riittämättömyydestä, arvottomuudesta ja mitättömyydestä
  • vetäytyminen, välttäminen, itseen tai toisiin kohdistuva hyökkäys
  • miellyttämistarve ja yritys vastata jatkuvasti muiden odotuksiin, jatkuva puhuminen
  • itsekritiikki ja -viha
  • riippuvuudet
  • ahdistus, suru tai syyllisyys
  • heikon, uhrin, marttyyrin, miellyttäjän, auttajan, johtajan ja pellen roolit
  • sitoutumisvaikeus
  • epäluottamus
  • mustavalkoinen ajattelu
  • täydellisyydentavoittelu ja kilpaileminen
  • erilaisuuden ja ulkopuoli-suuden kokemus

Heini 52 v. ─ Pelkkä järki ei riitä

”Häpeän aiheuttajaan ei yleensä löydä syytä, kun taas syyllisyydentunteesta tietää, mistä se johtuu. Häpeä estää tekemästä ja haittaa elämistä, muiden kanssa olemista.

Ylipaino on leimattu häpeälliseksi, koska ajatellaan, että ylipainoinen ihminen ei pysty järjen avulla hävittämään kilojaan. Usein tuntuu siltä, että kun sanon jotakin, kuulijat leikkaavat siitä osan pois ajatellen, etten ole ylipainoni vuoksi älykäs. Monet myös tuntuvat ajattelevan, etten voi tietää mitään terveellisestä ruoasta.

Välillä häpeän itseäni siksi, että tiedän, miten pitäisi toimia, mutta tahdonvoima ei riitä. Pahinta on, ettei pysty käsittämään, miksi tuntee niin kuin tuntee. Olen kuitenkin päässyt vähän häpeäntunteeni jäljille: muistin, kuinka äitini kertoi, että minua odottaessaan hän häpesi sitä, kuinka isokokoinen hän oli.

Häpeän kierre syntyy siitä, että en ymmärrä, mistä on kyse. Tahdonvoimalla pärjään järjen ja tunteen kohtaamispaikkaan asti, mutta järjellä en selviä enää tunteen puolelle. Tästä on seurannut sulkeutuneisuutta, kun puhekumppaneita on ollut niukasti. Laiha ei tiedä, mistä puhun, ja lihava voi loukkaantua, jos hän ei ole valmis puhumaan. Olen kuitenkin toiveikas, sillä asia on pinnalla ja etenee. Nyt on hyvä vaihe.

Pettymyksiä tulee, jos yrittää toimia tahdonvoimalla. Häpeää on lähestyttävä toisella tavalla, tunne-elämän kautta. Olen käynyt myös pari kertaa Anonyymeissä ylensyöjissä (www.oafinland.org) ja saanut sieltä hieman näkökulmaa.”

Juhani 47 v. ─ Häpeä kasvatti empatiakykyäni

”Suhtautumiseni häpeään on kehittynyt jatkuvasti. Häpeä ilmaisee minussa olevia heikkouksia.

Lapsuudessa ja nuoruudessa koin häpeää vammastani, mutta en enää. Se kasvatti empatiakykyäni toisten ihmisten häpeää ja kärsimystä kohtaan. Häpeän kokemukset ovat kehittäneet sosiaalista herkkyyttä aistia itseni ja muiden ihmisten välistä kenttää. Nyt tilanne on tasapainossa, enkä luopuisi häpeän tunteen mahdollisuudesta.

Alle 30-vuotiaana olin häpeän armoilla, eikä siitä puhuttu koskaan nuoruudessani. Aloin työstää häpeääni puhumalla siitä ensin lähipiirissä, sitten laajemmin. Tein myös erään asiantuntijan suosittelemia häpeäharjoituksia: asetin itseni tilanteisiin, jotka aiheuttivat häpeää. Se johti siihen, että olin jonkin aikaa toisessa ääripäässä eli häpeämättömyydessä, kunnes heiluri heilahti keskelle.

Häpeä on tervettä silloin, kun se kohdistuu itse aiheutettuun häpeään. Terve häpeä aiheuttaa tarpeen sovittaa rikkomus, ja se on eri asia kuin syyllisyydentunne.”

Lisätietoja

Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 3/2007.

Teksti Saana Saarinen Kuvitus Mirja Nuutinen

  • Julkaistu 05.06.2009

Artikkelin avainsanat

Ei avainsanoja

  489   8

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
Roskapostin esto
Kyselyllä ehkäistään lomakkeen roskaposti- ja haittaohjelmien käyttö.

Kommentit

Olen kärsinyt ahdistuksesta ja masennusesta viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Koen nyt ymmärtäneeni, että ahdistuksen taustat olivat nimenomaan tunnistamattomassa häpeässä itseäni kohtaan. Masennukseni ja ahdistukseni ovat olleet niin pahoja, että olen ollut ajoittain erittäin itsetuhoinen ja taustalla onkin omasta halusta vietetty viikko psykiatrisella osastolla.
Olen kokenut laiminlyöntiä ihmissuhteissani lapsuusvuosistani asti ja päättynytkin myös kihloihin kiusaajan kanssa.
Työstän nyt suhdettani itseeni terapian ja erilaisten harjoitteiden avulla. Koen suurta mielihyvää saatuani vihdoin palasia paikoilleen ja ymmärryksen omaan ahdistuneisuuteeni ja masentuneisuuteeni.
Aikamoisia juttuja ne aivot saa aikaseksi.. huhhuh

Vierailija
# 15.12.2016 13:55   3   0 X Ilmoita asiaton viesti

Kärsin häpeästä ja arvottomuuden tunteesta.En ollut koskaan äidilleni riittävä,aina hän arvosteli minua,oman perheeni ja vieraiden kuullen.Olin linttakinttu,lattajalka,kurki....ym......Minua kohdeltiin kuin rottaa,siihen asti kun äitini kuoli.Mutta pilkka,iva,ilkeily ei jäänyt siihen vaan sitä jatkavat taitavasti sisarukseni.Onneksi ei tarvi olla heidän kanssaan missään tekemisissä,se on minun oma valintani.Mutta jäljet sieluuni ovat jääneet niin syvälle että vain ihme minut parantaa.Vielä kun minua lyötiin uskonnolla,ja Jumalan rankaisulla,on ylipäätään ihme että olen täyspäinen.Niin kuvottavaa sadismia ole houtunut nielemään jo 0 vuodesta lähtein.Käsittämätöntä pahuutta,en jaksa ymmärtää!!

Vierailija
# 11.8.2014 13:23   46   0 X Ilmoita asiaton viesti

Kysely

Miten rentoudut parhaiten?:

Näistä keskustellaan

Oletko nähnyt kummituksia tai muita henkiolentoja? Lukijat kertovat parhaat kummitustarinansa. Kerro sinäkin omasi.

VH0717perhe

Matti ja Henna Halmetvaara eivät halua tehdä töitä täysipäiväisesti. He uskovat, että yhä useamman osa-aikatyö maksaisi itsensä takaisin...

VH0417mustikka

Tiesitkö, että nokkonen estää aivoja rappeutumasta? Poimi luonnonherkut talteen!

VH0914_Jooga01

Anna itsellesi onnistunut startti uuteen päivään.

Lukijoiden mietelause

Onko sinulla joku itse keksimä miete, jonka haluaisit jakaa muillekin? Lähettämällä mietelauseesi meille osallistut upean kalenterin arvontaan.

Kauppa

Netissä ja eri puolilla Suomea on monia ihania eko- ja luomupuoteja.

Oletko nähnyt kummituksia tai muita henkiolentoja? Lukijat kertovat parhaat kummitustarinansa. Kerro sinäkin omasi.

3lehti

Voi hyvin on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin asiantuntija. Lehti kannustaa pitämään mielen energisenä, kehon...