Treeni ja ravinto

Hyvästit laihdutuskuureille

Pyörivätkö ajatuksesi laihdutuskuureissa? Vaivaavatko kilot? On aika lopettaa. Toimittaja Jenny Lehtinen ja näyttelijä Raisa Omaheimo antavat mallia.

Teksti Hanna Hyväri
Kuvat Getty Images
13.3.2017 Voi hyvin

Toimittaja Jenny Lehtinen on laihduttanut 12-vuotiaasta asti. Hän on ehtinyt kokeilla kymmeniä kuureja. Mikään ei ole auttanut. Paino on pudonnut ja noussut. Viime syksynä 38-vuotias Jenny tuli vihdoin järkiinsä.

– Lopeta laihdutus. Aloita elämä, hän neuvoo nyt.

Jenny perusti pari vuotta sitten Facebookiin ryhmän Läskimyytinmurtajat. Hän ajatteli sivuston houkuttelevan joitakin satoja painonsa kanssa kamppailevia naisia. Ryhmä täyttyikin rytisten. Naiset ovat selvästi saaneet tarpeekseen. He ovat kypsyneet laihduttamiseen.

– Ryhmässä on hyvä buugi. Paljon aktiivisia naisia, Jenny virnistää kiharapilvensä alta.

Hän on tuttu kasvo myös Maria Hintikka Live -­ohjelmasta.

Jenny halusi esitellä vajaa vuosi sitten ­Facebookissa elämänmuutoksensa, johon kuuluisi myös kilojen kariseminen. Valmentajaksi lähti ravitsemusasiantuntija Patrik Borg. Borg ei kuitenkaan tarjonnut dieettipakettia eikä ruokaohjeita.

Koko paletti meni tavallaan uusiksi, sillä Jenny valaistui. Hän oivalsi, että elopainossa on kysymys elämästä. Hänen elämästään isolla E:llä.

– Olenkin lähtenyt purkamaan mieleni, arkeni ja tapojeni vyyhtiä. Se ei onnistu muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Olen vasta alussa. Urakka vie vuosia.

Yksi keskeisimmistä oivalluksista liittyy stressiin. Työhönsä intohimoisesti suhtautuva kolmen lapsen yksinhuoltaja tajusi, että hän on kroonisesti stressaantunut.

– En ole koskaan rauhassa, rauhoittuneessa tilassa.

Jenny on hoitanut stressiään syömällä, vetämällä ruoka­-

övereitä. Ähkytäynnä ei voi enää ajatella eikä huolestua mistään.

– Katatoninen tila, Jenny tiivistää.

Hän alkoi siis hidastaa arjen tempoa. Nykyään ­Jenny ei täytä kalenteriaan viikonloppuisin. ­Hänellä oli tapana laatia pitkiä listoja tekemättömistä töistä ja hoidettavista asioista. Sen sijaan Jenny valitsee tarkasti yhden tai pari asiaa, jotka aikoo järjestää viikonloppuna. Muuten hän lepää, nauttii ja kerää voimia.

– Makaan sohvalla. En ole aktiivinen, ja se on ihan ok.

Ruokarytmi haltuun

Perheenäiti on myös patistanut lapsiaan enemmän kotitöiden pariin. Kodin siivoaminen on kaikkien vastuulla. Lehtisillä torstai on yhteinen siivouspäivä.

– Ja kun lapset menevät isälleen viikonlopuksi, saan nauttia puhtaasta kodista kaikessa rauhassa. En siis ­aloita vapaata viikonloppuani siivoamalla.

Myös tunnesyöminen on tuttua. Jenny kertoo popsineensa pikkupurtavaa niin iloon, suruun kuin tylsyyteen. Nyt hän tutustuu paremmin tunteisiinsa ja opiskelee toisenlaisia tapoja reagoida. Ja miksi hän tekee tämän? Jotta paino putoaisi? Ehei! Siksi, että hän tuntisi itsensä tyytyväiseksi, onnelliseksi ja tasapainoiseksi.

Äidin elämänmuutos näkyy myös lasten arjessa. Jenny ihmetteli aiemmin, miksi lapset valittivat, että koti­ruoka on pahaa. Hän keksi, että jos herkut ovat helposti käden ulottuvilla, ruoka-aikana ateria ei maistukaan. Lapset saivat huomaamatta energiaa muuta kautta. Tilanne on tuttu monissa perheissä. Nyt koko perhe on petrannut ruokarytmiä.

– Eikä tämä ole yhtä auvoa. En ole mikään luomuruokia taikova ihmenainen vaan tavallinen ­einesäiti. Tärkeintä on, että lapset syövät lämmintä ruokaa päivittäin.

Jenny opiskelee vielä itsekin sopivaa ateriarytmiä.

– Opettelen kuuntelemaan itseäni. Mikä tekee ­juuri minulle hyvää tai mikä pahaa? Mistä nautin ja mistä en? Haluaisin elää tasaista, rikasta elämää koko ajan. Minulla on myös lupa syödä hyvin.

Jenny ei ymmärrä, miksi hänen pitäisi vetää talvella vetistä jääsalaattia, jos se ei kerta kaikkiaan maistu.

– Tai kuppaista porkkanaraastetta! Pidän uunijuureksista. Ne ovat maukkaita juuri talvella.

Vuosien uurastus dieettiviidakossa kuitenkin tuntuu edelleen. Jenny opettelee tunnistamaan nälän ja kylläisyyden tuntemuksiaan. Ne ovat yhä hukassa. Niin ovat muuten monelta muultakin.

Jenny käyttää puhuessaan uusia, ­hyvinvointiin liittyviä radikaaleja termejä. Läskifobia. Terveysfasismi.

– Haluan räjäyttää vanhat ajattelumallit. Meidän ­pitää ottaa valta takaisin ja päättää itse, miten hoidamme ­kehoamme parhaiten.

Kun vaaka ei enää hallitse elämää

Eniten Jennyä surettavat naiset, jotka ovat hukanneet elämänsä ja parhaat vuotensa kiloja vahdaten. He ovat kutistaneet itseään henkisesti. ­

– Olemme ajatelleet, ettemme voi saada rakkautta tai uutta työpaikkaa ylipainon takia.

Jenny pitää street- ja showtanssista. Hän lenkkeilee ja käy kuntosalilla. Omaksi ilokseen.

– En tee enää mitään verenmaku suussa. En vaadi itse­kuria vaan lisään hyviä asioita elämääni. En kieltäydy. Valitsen sitä, mitä tarvitsen.

Hän nauttii maukkaista, pitkään kypsyneistä ­aterioista, joihin on käytetty tasokkaita raaka-aineita.

– Mukana on aikaa, ajatuksia ja rakkautta.

Erikoiset ruokavaliot ovat Jennyn mielestä ­nykyään egon ja persoonan rakennuspalikoita.

– Ruokahan on tämän päivän uskonto. Me ollaan seottu tähän syömiseen. Moni kipuilee ruoan kanssa kuitenkin ihan turhaan. Kohtuus riittää. Kuten kaikessa elämässä.

Läski ja ruma?

Kun näyttelijä ja käsikirjoittaja Raisa Omaheimo ­alkoi esittää Läski-monologiaan, hän ei olisi uskonut, ­kuinka suosittu siitä tulisi. Esitykset olivat loppuunmyytyjä. Käsikirjoitus kumpusi Raisan kovista kokemuksista. Aika hurjaa tekstiä.

Tiesittekö, että bussipysäkillä tavallinen suomalainen mies voi tulla sanomaan tuosta vain ylipainoiselle naiselle, että ”vittu sä olet läski ja ruma”?

Tai nettitreffeillä uusi tuttavuus voi kirota ensimmäisenä: ”Sä valehtelit, et kertonut, että olet läski.”

– Kun olin isompi kuin nykyisin, kommentteja tuli useammin. Alkuun huutelut itkettivät, nykyään ne suututtavat.

Kuulostaa käsittämättömältä, kun vastapäätä ­istuu hehkeä, älykäs ja iloinen 39-vuotias nainen. Mikä ­tässä maailmassa on mennyt näin pieleen?

Eikä tässä vielä kaikki. Myös sukulaiset ja tuttavat voivat kommentoida syömistä leikkimielisen ilkeästi. Sinun ei kuule kannattaisi ottaa enää sitä kakkua!

– Olen raivannut tällaiset ihmiset hemmettiin elämästäni. Ympärilläni on vain läheisiä, jotka arvostavat ja rakastavat minua, Raisa sanoo.

Mitä siellä bussipysäkillä siis todella tapahtuu? Raisa analysoi, että kyse on syvälle juurtuneesta ­naisvihasta, misogyniasta. Itsevarma XL-nainen, jolla on jalat ­tukevasti maassa ja joka maksaa itse tikettinsä omilla rahoillaan, herättää pelkoa. Hän ei ole ­heikko eikä alistettavissa. Hän vie tilaa. Ottaa paikkansa.

– Välillä harmittaa, että piti elää melkein ­40-vuotiaaksi ennen kuin opin elämään rauhassa kehoni kanssa.

Hän on katsonut 20 vuoden takaisia valokuvia itsestään. Niissä näkyy nuori, energinen ja kaunis nainen. Silti juuri tuohon aikaan Raisa kipuili syömishäiriöiden kanssa, suri ”leveää takapuoltaan ja pieniä rintojaan”. Mitä tuhlausta.

Tänään Raisa nauttii maukasta vegaaniannostaan helsinkiläisessä kasvisravintolassa.

Laihduttamisen loppu ei silti tarkoita sitä, että ­elämä etenisi kohti auvoa. Kaikki sujuisi päivä päivältä paremmin. Välillä edetään, sitten tulee takapakkia.

Kun Raisa katsoo tuoreita valokuvia itsestään, ­hänestä tuntuu joskus edelleen siltä, ettei hän tunnista tuota naista.

– Siedätän ja totuttelen. Ravistelen arvioivat ja kriittiset ajatukset nopeasti pois mielestäni.

Raisa pukeutuu siihen, mihin huvittaa. Hän osti pilli­farkut kokoa 52 ja tepasteli niissä tyytyväisenä. Hän hankki bikinit ja vietti hauskaa rantaelämää ­ystävien kanssa. Vau, mikä bikinibeibi.

Kun on sinut itsensä ja syömisensä kanssa, keho herää eloon. Raisa nauttii pitkistä kävelylenkeistä. On aikaa ajatella. Tarve liikkua syntyy syvältä ­kropasta. Se ei tule ulkoapäin viuhuvasta piiskasta. Eihän ihmiskeho nauti vain vaakatasosta. Se kaipaa liikuntaa luonnostaan.

– Voin hyvin. Olen vahva ja jaksan. Enkä mieti, ­onko pyllyni lättänä vai pyöreä.

Vapauta energia hyvään käyttöön

Raisa on samoilla linjoilla kuin Jenny. On surullista, jos naisten arki kuluu kiloja vahtiessa. Hups! Siinä hurahti 40 vuotta. Taisi mennä muuten koko elämä.

– Että jos juo lasillisen viiniä ja nauttii sen kanssa ­hyvää juustoa, pitää siitä hyvästä syödä seuraavat päivät liian vähän ja olla nälässä. Mikä ajatusenergian määrä naisilta menee laihduttaessa hukkaan!

Mitä sillä energialla voisi tehdä? Näytelmiä, väitöskirjoja ja keksintöjä.

Raisa kertoo esimerkin elämästään. Hän kulki kaupungilla ja näki kahvilan ikkunassa ihanan kakun.

– Oli tiistai-iltapäivä. Kävelin sisään ja nautin kakkupalan kahvin kera.

Tätä rohkeaa tempausta ei seurannut alamäki, kuten moni voisi kuvitella. Siis kakkukierre. Kerma­leivosten sarjatuli. Täystappio taistelussa sokeria vastaan.

– Oli vapauttavaa huomata, että minun on lupa nauttia. Tämän vapauden saavuttaminen on ollut vuosien duuni. Saan syödä kaikkea. Siis ihan kaikkea.

Se ei tarkoita ahmimista vaan järkevän ja mukavan ruokarytmin noudattamista. Kohtuutta. ­Lempeyttä ja leikkisyyttä. Raisa on opetellut syömään säännöllisesti samoin kuin ­Jenny. Hän nauttii viisi ateriaa päivässä noin kolmen tunnin välein.

– Alussa rytmin noudattaminen oli työlästä, mutta pikkuhiljaa keho alkoi luonnostaan kertoa, että nyt on nälkä ja nyt on vatsa täynnä.

Yhteiskunnassa vellova laihdutuspuhe riepoo Raisaa. Lihava on laiska, saamaton ja tyhmä. Häneltä puuttuu itsekuria. Ongelma on paljon monitahoisempi. Se liittyy psykologiaan, sosiologiaan ja ­talouteen.

Lihomisen taustalla on paljon yksilön henkilöhistoriaan liittyviä asioita. Huonot ruokailutottumukset ovat ehkä jo lapsuuden perintöä. On esimerkiksi palkittu herkuilla. Stressi, vastoinkäymiset, unettomuus ja masennus vaikuttavat.

Vaikka ihminen laihtuisi ihannemittoihin, ongelmat eivät katoa mihinkään, jos niitä ei tiedosteta. ­Moni laiha kärsii sisäisesti siinä missä lihavakin.

Jos taas on työtön, sairas tai vailla tulevaisuudennäkymiä, ruokailu kärsii. Ei auta sanoa, että otapa nyt vain nätisti ruokalusikka kauniiseen käteen. Jos ei ole rahaa, tulee helposti napattua halvin ja huonoin vaihtoehto.

– Nuorena ja köyhänä piti saada monen päivän ruoat muutamalla eurolla. Silloin sitä valitsi tietenkin mieluummin vaikka kilon makaronia eikä yhtä salaattipuskaa, Raisa muistelee.

Ja toki kaikki ovat viime kädessä vastuussa itsestään ja terveydestään. Mutta ihmedieettejä kaupittelevienkin tulisi kantaa vastuunsa.

Raisa ja Jenny tyrmäävät tosi-tv-dieetit. Ylipainoisia nöyryytetään julkisesti. Kulissien takainen todellisuus on toinen.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa Suurin ­pudottaja -kisassa menestynyt Ali Vincent lihoi entisiin mittoihinsa, kuten moni muu erilaisissa laihdutussarjoissa esiintynyt. Vincent on kertonut, että häpeä oli moninkertainen.

Rakasta peppua, mahaa ja reisiä

Raisan mielestä nykyään on radikaaleinta rakastaa kehoaan ja arvostaa sitä juuri sellaisena kuin se on.

– Meitä kannustetaan suhtautumaan ­kehoomme kuluttajina. ­Miettimään, miten kroppaa voisi muokata, nyppiä, litistää ja trimmata.

Ankarilla kuureilla tehdään kuitenkin paljon ­tuhoa. Aineenvaihdunta voi mennä niin raiteiltaan, että liki henki lähtee. Lihavuustutkija, professori Aila Rissanen on esimerkiksi varoittanut rankoista ­dieeteistä ja ”jojoilusta”. Luusto ja lihakset rapistuvat.

Viimeisimmissä tutkimuksissa lihavuus on liitetty haitalliseen suolistobakteerikantaan. Esimerkiksi entero­bakteeri cloacae saa painon nousemaan suotuisissa olosuhteissa.

Tutkija Hannele Harjunen on yhdistänyt laihdutuspuheen uusliberaaliin eetokseen. Lihava ei ole tuottava ja tehokas, kuten kunnon kuluttajan kuuluu olla.

”Epäonnistuminen painonhallinnassa leimaa yksilön sairaaksi, stigmatisoi sosiaalisesti, ja se nähdään merkkinä moraalisesta heikkoudesta”, Harjunen toteaa ­Jyväskylän yliopiston nettisivuilla.

Raisa rakastaa ruoanlaittoa ja opettelee eri keittiöiden ruokia. ­Tuliset thaimaalaiset reseptit kiinnostavat nyt eniten.

    Hän istuu mielellään uimahallin porealtaassa ja fiilistelee kehoaan. Miltä tuntuu? Missä mennään? Kävelylenkki vai hierontaa? Ja keho kertoo, koska sitä kuullaan.

Laihdutuksen sijasta hyvää oloa

1. Omakehu toimii

Kun katsot peiliin, kehu itseäsi. Upea ilmestys! Vau, mikä lookki! Elämässä ei ole välivai­hetta. Nauti ­jokaisesta päivästä, oletpa minkä kokoinen tahansa.

2. Opettele rytmi

Keho rakastaa rytmiä. Syö, nuku ja liiku säännöllisesti. Opettele tunnistamaan nälkä ja kylläisyys. Anna itsellesi aikaa, jos tämä on vaikeaa.

3. Syö yhdessä

Perheellisille yhteiset ateriat ovat hyvinvoinnin ­kivijalka. Lapset oppivat terveen suhteen ruokaan. Samalla vaihdetaan päivän kuulumiset.

4. Nautiskele

Voit myös kokata ystävien kanssa. Nautiskelkaa hitaasti ja perusteelli­sesti. Muistakaa jälki­ruoka! Opettele pysähtymään aterian äärelle.

5. Löydä hyvä liike

Unohda ennakkoluulot kehostasi. Kokeile uteliaasti eri tapoja liikkua. Löydä itsellesi paras tapa purkaa stressiä. Pidä myös lepopäiviä.  

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 1/2017

Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi