Hyvinvointi

Hymyile vieraille!

Perhepsykoterapeutti Jaana Pajunen neuvoo olemaan kiltti tuntemattomille.

Teksti Kirsi Hemanus
Kuvat Kirsi Tuura
30.1.2017 Voi hyvin

1. Älä tavoittele liikaa kerralla

Kaikkea ei voi eikä tarvitse ­tehdä yhtä aikaa. Oikein ­valitut päällekkäisyydet saattavat kuitenkin tukea toisiaan.

Opin sen, kun olin kahdeksan vuotta kotona viiden pienen lapsen kanssa ja poissa työelämästä. Ratkaisu oli eläkkeen kertymisen kannalta huono mutta perheen kannalta oikea. Nyt mummina minulla olisi rajattomasti kysyntää lapsenvahtina ja haluakin siihen, mutta on töiden aika.

On harhaa ajatella, että asiat ­voisi ­aina tehdä 110-prosenttisesti. Tasa­paino on tärkeää. Olen opiskellut jatku­vasti työn ja suuren perheen hoitamisen ohella. ­Työskennellessäni lastensuojelussa oma perhe oli hyvää vastapainoa raskaalle työlle.

2. Päästä irti ­tavoista, jotka ­eivät enää palvele

Jos haluat muutosta asioihin, älä ­odota, että muut tekevät sen. Muutos ei ­tapahdu kerralla, mutta kun huomaat sen ­tarpeen, voit päättää tehdä sen vähitellen.

Ole armollinen itsellesi. Pienikin liike voi saada aikaan suuren vaikutuksen.

Oli opettavaista siirtyä suurperheen arjen pyörittämisestä kahden hengen talouteen. Nyt kun vanhat peli­säännöt eivät enää palvele, olemme voineet lipsua niistä, ja arki on helpompaa. Jääkaappi voi olla tyhjänä monta päivää.

On tärkeää erottaa arki juhlasta, ­mutta perinteet voivat kaivata uudis­tamista. Olin järjestänyt perheelleni joulun vajaan 30 vuoden ajan, kun ajattelin, että nyt tähän voisi tulla muutos.

Lähdin mieheni kanssa matkalle, jolta palasimme vasta jouluaattona. Lapset olivat järjestäneet joulun. Siitä syntyi uusi perinne.

3. Pidä hyvät rutiinit

Noudata toimivia arjen ­rutiineja, sillä ne tekevät elämästä ennakoitavampaa ja luovat turvaa etenkin lapsille. ­Kalenteri jäsentää elämää. Sen avulla näkee, että aika menee aina eteenpäin. Se auttaa vaikeissa elämäntilanteissa.

Itse en jaksaisi jatkuvasti elää yhtä täyden kalenterin kanssa kuin ­mieheni. En selviydy työstä ja arjesta, jos en ­hoida itseäni liikkumalla. Toisaalta ­uupuminen voi opettaa tunnistamaan jaksamisensa rajat.

Viiden alle 8-vuotiaan äitinä kärsin kroonisesta unenpuutteesta. Tuolloin aloitin uudelleen liikunnan, josta olin pitänyt kymmenen vuoden paussin.

Unenpuute inspiroi minua myös opinnoissani. Tein perustutkintoni loppu­työn pienten lasten nukkumisesta ja kehitin Suomen ensimmäisen unikoulu­mallin avoterveydenhuoltoon.

4. Hymyile vieraille

Ystävällisyys kanssa­ihmisiä kohtaan kannattaa aina. Kun lähestyt toista ihmistä hyväntahtoisella mielellä, se palautuu melkein aina hymyn kanssa takaisin.

Minulla on epäsuomalainen ­tapa ­ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin katseella, hymyllä ja puheella. Saatan vaikka hississä kehua toisen huivia tai sanoa kävelylenkillä pari sanaa toiselle lenkkeilijälle. Harva ­pahastuu tällai­sesta, useimmiten ihmiset vastaavat ystävällisesti.

Kyky  jutella tuntemattomille on ollut monessa tilanteessa minulle siunaus. Ihmisiä ei kannata pelätä.

Jaana Pajunen, 56, on vaativan erityistason perhepsykoterapeutti ja paripsykoterapeutti. Hän työskentelee Helsingin Diakonissalaitoksella Kidutettujen kuntoutuskeskuksen ja päiväkeskus Hirundon yksikönjohtajana. Pajusella on puolisonsa Jussi Pajusen kanssa viisi lasta ja kaksi lastenlasta.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 10/2016

Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi