1. Älä tavoittele liikaa kerralla
Kaikkea ei voi eikä tarvitse tehdä yhtä aikaa. Oikein valitut päällekkäisyydet saattavat kuitenkin tukea toisiaan.
Opin sen, kun olin kahdeksan vuotta kotona viiden pienen lapsen kanssa ja poissa työelämästä. Ratkaisu oli eläkkeen kertymisen kannalta huono mutta perheen kannalta oikea. Nyt mummina minulla olisi rajattomasti kysyntää lapsenvahtina ja haluakin siihen, mutta on töiden aika.
On harhaa ajatella, että asiat voisi aina tehdä 110-prosenttisesti. Tasapaino on tärkeää. Olen opiskellut jatkuvasti työn ja suuren perheen hoitamisen ohella. Työskennellessäni lastensuojelussa oma perhe oli hyvää vastapainoa raskaalle työlle.
2. Päästä irti tavoista, jotka eivät enää palvele
Jos haluat muutosta asioihin, älä odota, että muut tekevät sen. Muutos ei tapahdu kerralla, mutta kun huomaat sen tarpeen, voit päättää tehdä sen vähitellen.
Ole armollinen itsellesi. Pienikin liike voi saada aikaan suuren vaikutuksen.
Oli opettavaista siirtyä suurperheen arjen pyörittämisestä kahden hengen talouteen. Nyt kun vanhat pelisäännöt eivät enää palvele, olemme voineet lipsua niistä, ja arki on helpompaa. Jääkaappi voi olla tyhjänä monta päivää.
On tärkeää erottaa arki juhlasta, mutta perinteet voivat kaivata uudistamista. Olin järjestänyt perheelleni joulun vajaan 30 vuoden ajan, kun ajattelin, että nyt tähän voisi tulla muutos.
Lähdin mieheni kanssa matkalle, jolta palasimme vasta jouluaattona. Lapset olivat järjestäneet joulun. Siitä syntyi uusi perinne.
3. Pidä hyvät rutiinit
Noudata toimivia arjen rutiineja, sillä ne tekevät elämästä ennakoitavampaa ja luovat turvaa etenkin lapsille. Kalenteri jäsentää elämää. Sen avulla näkee, että aika menee aina eteenpäin. Se auttaa vaikeissa elämäntilanteissa.
Itse en jaksaisi jatkuvasti elää yhtä täyden kalenterin kanssa kuin mieheni. En selviydy työstä ja arjesta, jos en hoida itseäni liikkumalla. Toisaalta uupuminen voi opettaa tunnistamaan jaksamisensa rajat.
Viiden alle 8-vuotiaan äitinä kärsin kroonisesta unenpuutteesta. Tuolloin aloitin uudelleen liikunnan, josta olin pitänyt kymmenen vuoden paussin.
Unenpuute inspiroi minua myös opinnoissani. Tein perustutkintoni lopputyön pienten lasten nukkumisesta ja kehitin Suomen ensimmäisen unikoulumallin avoterveydenhuoltoon.
4. Hymyile vieraille
Ystävällisyys kanssaihmisiä kohtaan kannattaa aina. Kun lähestyt toista ihmistä hyväntahtoisella mielellä, se palautuu melkein aina hymyn kanssa takaisin.
Minulla on epäsuomalainen tapa ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin katseella, hymyllä ja puheella. Saatan vaikka hississä kehua toisen huivia tai sanoa kävelylenkillä pari sanaa toiselle lenkkeilijälle. Harva pahastuu tällaisesta, useimmiten ihmiset vastaavat ystävällisesti.
Kyky jutella tuntemattomille on ollut monessa tilanteessa minulle siunaus. Ihmisiä ei kannata pelätä.
Jaana Pajunen, 56, on vaativan erityistason perhepsykoterapeutti ja paripsykoterapeutti. Hän työskentelee Helsingin Diakonissalaitoksella Kidutettujen kuntoutuskeskuksen ja päiväkeskus Hirundon yksikönjohtajana. Pajusella on puolisonsa Jussi Pajusen kanssa viisi lasta ja kaksi lastenlasta.
Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 10/2016