Tällaiseen ei olisi juuri nyt aikaa. Se on ensimmäinen ajatukseni, kun avaan lähikaupan paperihyllystä nappaamani muistikirjan ja alan rakentaa siihen omatekoista kalenteria.
Seuraan ohjeita netistä ja vedän puhtaalle aukeamalle puolivuotislokin vaakaviivat vapaalla kädellä. Olisi jossain ollut viivoitinkin…
Aion testata trendikästä bullet journalia. Mutta onko tämä minun juttuni, jos hutiloin alusta asti?
Bullet journal – tuttavallisemmin bujo – on itse tehty päivyri, jonka newyorkilainen suunnittelija Ryder Carroll kehitti omiin tarpeisiinsa. Se on kalenterin, muistikirjan ja päiväkirjan yhdistelmä.
Parin viime vuoden aikana menetelmä on noussut suureen suosioon. Se näkyy myös suomalaisten kalenteriharrastajien pari vuotta toimineessa Planner Lovers Finland -yhteisössä, jonka Facebook-ryhmässä on jo yli 2 300 jäsentä.
– Aluksi mukana oli eniten järjestelmäkalenterien käyttäjiä, mutta varsinkin viimeisen puolen vuoden ajan bullet journal on ollut tosi iso juttu. Moni on innostunut kokeilemaan sitä, ja mukaan on tullut myös bujosta aloittaneita uusia harrastajia, kertoo Satu Järvinen, toinen yhteisön ylläpitäjistä.
Järvinen on huomannut, että myös paperituotteiden valmistajat ovat havahtuneet ja tuoneet markkinoille erityisesti bujoiluun suunnattuja tarvikkeita.
Isommasta pienempään
Bujoon kirjoitetaan muutaman sanan tehtävämerkintöjä, ideoita ja muistiinpanoja, jotka sitten joko ruksitaan suoritetuiksi tai siirretään kirjassa sopivampiin kohtiin.
Järjestelmä etenee isommasta pienempään: tulevaisuuslokiin merkitään kaikkein tärkeimmät tapahtumat ja tavoitteet puolelle vuodelle, kuukausiaukeamalle tulee yleissuunnitelma ja to-do-lista.
Viikkolokiin kirjataan vielä tarkemmin kullekin päivälle tehtävät, menemiset ja huomiot, joita nousee päivän mittaan mieleen. Sitä ei kuulu tehdä pitkälle etukäteen.
Lisäksi bujo nielee henkilökohtaista ekstraa: idealistoja, katsottavia tv-sarjoja, säämerkintöjä, uni- tai tunnetilaseurantaa ja mitä vielä. Muistiinpanot löytyvät myöhemmin, kunhan ne merkitsee alun hakemistoon ja numeroi sivut.
Itse luotu joustava rakenne erottaakin bullet journalin valmiista kalentereista. Siinä ei myöskään ole moniportaisia tavoite- ja tehtäväkategorioita kuten vaikkapa bisnesmiesten klassisessa time managerissa, vaan merkinnät pidetään lyhyinä ja erotetaan toisistaan vain pienin symbolein.
Kirjoitettu painuu mieleen
Aloitan kokeilun kesäkuussa, kesken juhannusta edeltävän kiirehuippuni. Lähtötilanteeni elämän hallinnoijana lienee keskitasoa. Pyrin siihen, ettei yleinen kaaos syö liikaa tehoja, mutta en jaksa harrastaa järjestelyä järjestelyn vuoksi.
Olen tottunut pitämään yksinkertaista viikkolistaa ja muita muistilistoja sähköisessä post-it-lappusovelluksessa läppärin työpöydällä. Siinä tehtäviä on helppo deletoida ja siirrellä. Lisään listoihin pienimmätkin muistettavat asiat sitä mukaa kun niitä juolahtaa mieleeni.
Sähköistä kalenteria en käytä juuri lainkaan vaan luotan perinteiseen. Kynä ja paperi ovat siis välineinä tuttuja.
Käsin tekeminen onkin bujoilun vankkaa ydintä. Monelle juuri se tuottaa näinä teknologian läpitunkemina aikoina suurta iloa.
– Käsin kirjoittaminen auttaa keskittymään ja kokoamaan ajatuksia, sanoo psykologi Ilona Rauhala, joka perusti itse ensimmäisen bullet journalinsa viime lokakuussa.
– Kun näkee, että on kirjoittanut asian ylös, se jäsentyy mielessä ihan eri tavalla. Tehtävien ruksittaminen tuottaa tietenkin hillitöntä mielihyvää, hän sanoo.
Käsin kirjoittamisen hyödyistä on tutkimusnäyttöäkin. Kirjaimen muotoilu paperille vaatii erilaista käden ja silmän yhteispeliä kuin näppäimen painaminen. Asiat jäävät paremmin mieleen, kun liike toimii visuaalisen muistin tukena.
Koneella tiedon käsittely jää pinnallisemmaksi. Yhdysvaltalaistutkijat ovat esimerkiksi todenneet opiskelijoiden muistavan luentojen sisällön paremmin, jos he tekevät muistiinpanot läppärin sijasta käsin. Olen itsekin huomannut, että tapahtuman kirjaamisesta paperikalenterin sivulle jää vahva muistijälki.
Miten aikaa merkitään?
Bujon pitämisen esteenä on yksi kompastuskivi, joka liittyy visuaaliseen hahmotuskykyyni. Kun luon päivyriä Carrollin mallin mukaan, jokin sisälläni napisee vastaan: Ei kuukausia ja viikonpäiviä voi näin asetella!
Tajuan kiintyneeni juuri tietynlaisen pienen taskukalenterin aikakäsitykseen.Ilona Rauhalan tilanne oli ensimmäistä bujoa aloittaessa ihan toinen.
– En ollut koskaan oikein löytänyt sellaista kalenteria, josta olisin tykännyt. Mikään ei ihan miellyttänyt tai vastannut tarvettani. Bullet journalia voi sen sijaan koko ajan muokata tarpeeseensa sopivaksi, Rauhala kiittelee.
Jotkut päivät vaativat enemmän tilaa, toiset vähemmän. Rauhallisina lomaviikkoina viikkojärjestyksiä ei ehkä tarvita lainkaan, Rauhala kuvaa.
Hänelle bullet journal on sähköisen kalenterin täydentäjä. Se pitää tehtävälistat tallessa ja auttaa jäsentämään tulevaa.
– Sähköisessä kalenterissa voi olla tapahtumia vaikka ensi vuodelle asti, mutta eihän mieli niitä sieltä hahmota. Kirjan äärelle voi pysähtyä miettimään rauhassa tulevaa kuukautta.
Bujosta tulee pakkopullaa
Bujoiluun hurahtaneet rohkaisevat, että systeemi näyttää parhaat puolensa vasta ajan myötä. Yritän siis päivittää kirjaani kiltisti.
En silti uskalla heittäytyä sen varaan. Ajan hahmotus takkuaa. Kaipaan sitä, miten kynällä tehdyt merkinnät erottuvat valmiiksi painetun kalenterin raameista.
Teen pikkumokia: viivaan suoritetun tehtävän yli, vaikka se pitäisi ruksittaa. Mieleni ehkä haluaa tehtävän konkreettisemmin pois silmistä.
Kolmannella viikolla bujon teko on pakkopullaa. Unohdan päiviä välistä.
Luen sen sijaan blogeja ja katson Youtube-videoita, joissa etenkin nuoret naiset esittelevät hienoja päiväkirjojaan. Niitä on laidasta laitaan: oivaltavia ja söpöjä, selkeän harmonisia ja ylitsepursuavia. Monet tuunaavat, värittävät ja koristelevat kirjojaan ja kirjoittavat niihin tsemppilauseita.
Sopii piirtelijälle
Ehkä bujo vetoaakin ennemmin esteettisiin askartelijoihin kuin Excel-tyyppeihin, Ilona Rauhala arvelee. Hän on itse aina rakastanut muisti- ja päiväkirjoja.
– Tykkäsin aikoinaan koristella teinikalenterejani. Säästin ja liimasin talteen tärkeät lippulappuset ja karkkipaperitkin. Olen aina ollut vihkon sivujen reunoihin piirtelijä, Rauhala kertoo.
Nyt hän piirtää bujonsa sivuille koristeellisia mandaloita eli ympyrän mallisia symboleita, joissa on erilaisia kuvioita. Piirtely rauhoittaa ja auttaa keskittymään.
– Bullet journalissa minulla on kalenteri, muistivihko ja piirustuskirja samassa. Niitä on kiva katsoa jälkeenpäin.
Tämän ajatuksen ostan: säästän itsekin kaikki kalenterini muistoina ja todisteina menneestä, vaikka niissä olisi vain yksinkertaisia merkintöjä.
Tekijä valitsee tyylin
Nuorena tyttönä olisin ehkä askarrellut koristeellisemman bujon. Nyt huomaan hakevani selkeyttä. Kauneimmat bullet journalit saavat väistämättä myös ajattelemaan, millä ajalla niitä tehdään. Eikö tämän pitänyt helpottaa kiirettä?
Rauhala huomauttaa, ettei bujoon ole mikään pakko piirtää. Saman perusidean ympärille voi rakentaa hyvin erityylisiä sovelluksia.
– Bujossa on parasta juuri se, että se muotoutuu aina tekijänsä näköiseksi, Rauhala korostaa.
Ymmärrän, että minunkin olisi pitänyt pysähtyä kiireen keskellä miettimään rauhassa, mitä itse bujolta kaipaan. Pohjatyön voisi tehdä uusiksi. Ei haittaa, jos henkilökohtaiseksi tuunattu muistikirja ei enää muistuta kovin paljon alkuperäistä kaavaa.
Kaikki taisi mennä mönkään jo silloin, kun ostin ensimmäisen vastaantulevan muistikirjan. Bullet journalin pitää näyttää ja tuntua mieluisalta, jotta sitä tahtoisi kantaa mukanaan ja käyttää. Parempi kynäkin olisi paikallaan.
Harjoittelusta huolimatta en ala nauttiatehtävien siirtämisestä käsin kalenterin kohdasta toiseen. Tykkään lisätä lennosta ja poistaa, muokata ja hioa tehtäviä listoillani jopa monesti päivässä. Sillä menolla bujostani tulisi nopeasti sottainen.
Sen sijaan huomaan kaivavani mielelläni esiin Kesätoiveita-listan, jonka rustasin kokeeksi. Fiilistelen sen äärellä ja ruksin kivoja juttuja, jotka ovat jo toteutuneet. Tällaisia voisin tehdä lisääkin!
Jatkoon vai ei?
Aion säilyttää valmiskalenterini, johon päivät on painettu oikeaan järjestykseen ja viivat suoriksi. Pidän koneella myös jatkuvasti elävän akuutin tehtävälistan.
Sen sijaan laajempaan tulevan hahmotteluun ja ideointiin käsin kirjoittaminen tuntuu sopivan mainiosti. Siirtäisinkö osan hankalasti skrollattavista sähköisistä post-it-lapuistani kirjan sivuille?
Sinne voisivat sopia kaikki ne irralliset ajatuksenpoikaset, haaveet ja keskipitkän aikavälin tavoitteet, jotka eivät löydä paikkaansa viikkopäivyristä.
Paperilla niitä voisi selata, miettiä ja täydennellä rauhassa. Vaikka illalla sängyssä, kun en tahdo enää tuijottaa laitteita.
Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 7/2017
