Hyvinvointi

Ekoego: Heljä Liukko-Sundström

Taiteilija Heljä Liukko-Sundström on pienestä pitäen kuunnellut ruohon kasvamista.

28.4.2010 Voi hyvin

Kuka: Heljä Liukko-Sundström

Ikä: 71

Työ: keramiikkataiteilija, työs-kentelee Arabian taideosastolla

ja Humppilassa Ateljé Heljässä,

joka on avoinna myös yleisölle

Perhe: aviomies, tyttären perhe

ja pojanpoika

Asuu: Helsingissä ja Humppilassa

Intohimo: oma ammatti, joka mahdollistaa taiteen tekemisen elämän loppuun asti täysillä ja voimallisesti. ”Kylven siinä

ilossa joka päivä.”

helja.fi

Olen pienestä pitäen kuunnellut ruohon kasvamista ja tuulen kuiskimista. Minulla on voimakas tunne siitä, että ihminen kuuluu luontoon samoin kuin puut, eläimet ja kaikki muu. Vaistoan monia asioita luonnossa niin kuin ihmisissäkin. Kaikki elollinen luonnossa puhuu jollakin tavalla. Ihminenkin puhuu, vaikkei puhuisi mitään. Hän puhuu ihollaan.

Suurimpia iloja pitkän urani aikana on ollut kohdata Arabian taideosastolla merkittäviä ihmisiä maailmalta ja vaistota tämä ihonkieli.

Kasvit ja keramiikka kuuluvat yhteen. Niinpä Arabiassa ja Humppilan ateljeessani kasvaa melkein kaikki. Humppilassa saimme viime vuonna suurehkon banaanisadon, 67 banaania yhdestä puusta. Bougainvilleat kukkivat ympäri vuoden. Seitsemän metriä korkea lasiseinä takaa valon talvellakin.

Olen kesän lapsi. Voisin nukkua kuin karhu talven yli ja herätä kevääseen. Lämpö ja valo, siinä kaksi ihmeitä tekevää asiaa. Ilo ja nauru lisääntyvät. Ihmiset kaunistuvat.

Ekoesine

Keramiikka! Nuorena opiskelijana minua suorastaan huimasi, kun ymmärsin poltetun saven, keramiikan ikuisuuden.

Keramiikan avulla historiaa on voitu tutkia tuhansien vuosien päähän. Se on luonnosta kotoisin ja palaa luontoon. Esineet elävät ihmisen käsissä, ne henkevöityvät ja niille tulee sielu. Puhun usein astiamuistista. Arabian museossa kuulee usein huudahduksen: ”Mun mummul ol tollase kupi! Mummua muistaessaan ihminen jää ajattelemaan, missä vaiheessa hän oli silloin, kun nuo astiat olivat käytössä.

Keramiikan tekeminen haittaa luontoa vain poltettaessa, mutta sen pitkäikäisyyden ja historiallisen merkityksen huomioonottaen nostan keramiikkaesineet ehdottomiksi ekoesineikseni.

Ekohaave

Haaveilen paremmasta ihmisestä. Luonto on nyt selvästi vihainen. Se ilmenee monella tavalla. Luonnon-mullistukset kertovat siitä. Luonto vaikeroi. Onneksi yhä suurempi joukko ihmisiä alkaa tajuta luonnonkieltä.

Ihmisenkin paras on yksinkertai-suus ja toisten huomioonottaminen. Harvoin kuulee enää sanaa hyvyys. Olisikohan nyt jo aika pyrkiä hyvyyteen? Ole hyvä itsellesi, niin osaat olla hyvä toisillekin! Minulla on tänään ”Ole hyvä Heljälle”-päivä

eli nyt lähden tervehtimään aurinkoa, joka koko naamallaan nauraa taivaalla. Kevät, jo pelkkä sanakin, nostaa mielen pilviin.

Teksti Hanna Hyväri • Kuva Satu Nyström

Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 3/10.

Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi