Heimo Langinvainio: Uhmaa olosuhteita

Heimo Langinvainio on opiskellut Wienin yliopistossa kuuluisan psykiatri Viktor Franklin oppilaana. Frankl jos kuka tiesi, mistä selviytymisessä on kyse. Hän loi logoterapian perusteet ollessaan vankina keskitysleirillä. Franklin teos Ihmisyyden rajalla syväluotaa ihmisen henkisiä voimavaroja ääriolosuhteissa. Franklin yhtenä keskeisenä ideana oli uhmakkuus.
– Uhma on sisäinen asenne. En luovuta, en anna periksi. Aion toteuttaa niitä arvoja, joita edustan riippumatta siitä, mitä ympäristötekijät sallivat. Ihminen ikään kuin kieltäytyy masentumasta. Uhmakkuus olosuhteiden edessä on terveellistä, Langinvainio kannustaa.
Uhmakkuuden osoitteen on oltava oikea. Esimerkiksi pelkkä työnantajan tai osakkeenomistajien vastustaminen ei ole kovin järkevää.
– Frankl ei käynyt vartijoidensa kimppuun vaan kirjoitti uhmakkaasti ja loi teoriaa selviytymisen psykologiasta. Hän uhmasi asioiden tilaa, Langinvainio täsmentää.
Uhmakkuutta on esimerkiksi miettiä, mitä hyvää voisi tehdä toisille ihmisille aikakaudella, joka kannustaa itsekkyyteen ja ahneuteen. Tästä periaatteesta voi pitää sitkeästi kiinni tilanteesta riippumatta. Uhmakkuutta on toimia empaattisesti alaisiaan kohtaan, vaikka työyhteisö vaatisi kovempia otteita. Uhmakkuutta on puolustaa inhimillisiä voimarajoja silloin, kun tulosvaatimukset ovat kohtuuttomia.
– Uhma on kokonaan toisenlainen selviytymiskeino kuin vain vastustaa jotain. Uhma lisää uskoa ja luottamusta siihen, että omilla valinnoilla on loppupeleissä merkitystä.

Voimaksi henki
Heimo Langinvainio on syntyjään katolilainen. Uskonto ja yleensä henkisyys luovat elämän järeän kivijalan.
– Katolilaisuus on parasta, mitä minulle on tapahtunut. En osaa kuvitella, mitä olisin ilman sitä. Koko kristinuskon tarina on upea, niin paljon opittavaa ja elämää rikastuttavaa ainesta.
Langinvainio ei ole sellainen uskovainen, joka lähtisi rappukäytäviin jakamaan lentolehtisiä. Hänelle uskonto merkitsee kykyä ajatella abstraktisti, fyysiset rajat ylittävästi. Samaa ainesta on mielikuvituksessa ja luovuudessa.
– Ihminen näkee selityksiä ja vaikuttavuuksia elämässään, jotka eivät ole lähtöisin talousennusteista. Hän luo uusia merkityksiä, jotka vaikuttavat kaiken lisäksi positiivisesti. Sehän on ihan hurjan kiinnostavaa!
Nyt Langinvainio innostuu ja vakavuus karisee. Hän ei voi käsittää tiedemiesten hinkua ilkkua uskontoja. Fyysikko halveksii ajatusta jumalasta, koska sellaista otusta ei voi nähdä eikä punnita.
– Kristinuskossa kuva vain monipuolistuu. Tulee Pyhää Henkeä, Jumalan poikaa ja Jumalan äitiä. Sieltähän tulee kokonainen kaarti porukkaa! Langinvainio iloitsee kuin pikkupoika.
– Ja joku irrottaa tuosta kavalkadista ihan hirveästi elämänsisältöä, lohtua, voimaa ja iloa. Astut ikään kuin rinnakkaismaailmaan, kun hääräät jossakin tuontyyppisessä viitekehyksessä. Mitä kaikkia kummallisia jumalia täällä pyöriikään.
Langinvainion mielestä sitä pyörimistä ei kannata paheksua.
– Olkoon vain uskontojen markkinat. Onhan niitä satujakin vaikka kuinka paljon. Tietyt merkitykset antavat positiivista voimaa. Siinähän se mielenkiintoinen mysteeri onkin. Mistä se johtuu?
Langinvainio ei tiedä vastausta, mutta uskoo, että ihmiset, joilla on hyvä mielikuvitus pärjäävät paremmin kuin ne, jotka eivät osaa kuvitella mitään. Siksi taiteetkin ovat niin tärkeitä uusien merkitysjärjestelmien luomisessa.

Asunnoksi huone
Langinvainio on kehittänyt oman mietiskelymenetelmän, ”tyhjän huoneen filosofian”. Ihmisen sisällä on ikään kuin huone, jossa oleskelee yksi versio meistä, siellä on ”joku”.
– Tyyppi ei välttämättä ole kaikissa olosuhteissa se paras mahdollinen ”joku”. Itsensä tiedostava minuus tarkkailee huoneen asukasta. Asukkaan voi heittää tarvittaessa ulos. Silloin syntyy tyhjä huone. Olet ”ei kukaan” -tilassa. Olet nimetön, mutta elät. Tyhjänä olemisen kokemuksen pitäisi olla positiivinen. Olet turvassa ja lepäät. Elämän tärkein oivallus on olla ”ei kukaan”.
Tyypin häätäminen ei tunnu helpolta, mutta Langinvainio vakuuttaa, että homma hoituu vaikka saunassa.
– Kun istut rauhassa lauteilla ja heität löylyä. Kiuas sihahtaa – ja vain olet. Siinä syntyy sama itsestä irti olemisen kokemus.
Kun huone on siivottu, sinne voi määritellä itselle merkityksellisiä asioita ja ihmisiä. Ne kaikki voi sulkea sisäänsä, sydämensä huoneeseen. Langinvainion mielestä kannattaa aina säännöllisesti pohtia, mitä minun sisälläni on.
– Syntyy sisäisyys, jota itse hallinnoit. Se on hyvin yksityinen tila. Sen piiriin kuuluvat myös salaisuudet. Olet ehkä ottanut sinne jotain, joka vaikuttaa elämässäsi mystisesti.

Iloksi musiikki
Jos Heimo Langinvainio on alavireinen, hän kuuntelee, kun espanjalainen sopraano Ainhoa Arteta laulaa kappaleen Sola, perduta, abbandonata Puccinin oopperasta Manon Lescaut. Laulaja vaikertaa yksin, unohdettuna ja hylättynä, mutta taistelutahto kohoaa lopussa hurjiin mittoihin.
– Se on niin järkyttävä tömäys, ettet ole enää entisesi. Puts vek! Häätää kaiken. Jäljelle jää merkillinen seestynyt rauha. Toimii aina, vaikka kuuntelisi kymmenen kertaa.
Langinvainio kuuntelee paljon barokkimusiikkia ja vanhaa kirkkomusiikkia.
– Kuulasta kuin sielun tuuletus: kirkkaita ääniä ja kuoroja. Voit putsata huonetta myös musiikilla.
Kiitos Heimo, eiköhän näillä resepteillä taas pärjätä.

Lue koko artikkeli Voi hyvin -lehdestä 9/2011