Mieleltään avoin ihminen säilyttää vapautensa.
Koulupoika Esko Valtaojalle keskiviikko oli paras päivä. Silloin hän tuli juoksujalkaa koulusta kotiin. Kakluunissa oli jo tulet, ja äiti oli varannut lenkkimakkaraakin valmiiksi. Sitten vaan tuore Aku Ankka esille ja nautinnon hetki oli valmis. Vain parhaat Ankkalinnan tarinat kelpuutettiin herkuttelutuokioihin. Erityisen kiehtovia olivat Akun ja veljenpoikien matkat outoihin paikkoihin ja Pelle Pelottoman pohdinnat molekyyleistä ja alkuaineista. Tarinoissa oli useasti mukana joku professorityyppi komeine partoineen.
Niistä lukuhetkistä on kulunut jo useampi vuosikymmen, ja tieteessä on tehty monta loikkaa eteenpäin. Tiedonhaluinen koulupoika on muotoutunut parrakkaaksi professoriksi, joka istuu nyt vastapäätä kahvikuppiaan pidellen. Esko Valtaoja sopii erinomaisesti Ankkalinnan partaniekkojen joukkoon. Lukeminen maistuu edelleen ja lenkkimakkaran lisäksi muutkin herkut. Lampaan aivoja piti kokeeksi maistaa häämatkalla Pariisissa. Uuden kokeileminen ja ihmettely ovat Esko Valtaojalle olennaista elämässä.
Lue: 5 mielenkiintoista faktaa aivoista
Kun katselen Valtaojaa, mieleeni nousee monia välähdyksiä hänen kirjojensa sivuilta. Poika, joka koulun loppumispäivänä menee uimaan jääkylmään mereen kesän alkamisen merkiksi. Ensimmäisen vuoden opiskelija tutustumassa seksin ja chop sueyn salaisuuksiin. Yöjunassa hautajaisiin matkaava mies, jota rakkaussuhteen päättyminen painaa. Täysikuusta lumoutunut meloja, joka hakee myös lähimpänsä ihmettä katsomaan.
Harvoin tietokirjaa lukiessa saa tekijän samalla tavalla seurakseen.
– Olen mukana kirjoissani, koska pohjimmiltaan ne ovat kertomus siitä, mitä minä olen täällä maailmassa. Kirjani tarjoavat vain yhden lähestymistavan. Ne eivät pyri olemaan oppikirjoja jotakin peruskurssin tenttiä varten tai systemaattisia selityksiä jostakin. Nämä kirjat ovat minun tapani antaa maailmalle jotakin.
Ihmeellisiä kykyjä
Professori Valtaojaa on syytetty liiallisesta optimismista tulevaisuuden suhteen. Hän puolestaan kutsuu synkimpien näkyjen esittäjiä kauniilla nimellä ”maammon tummimmat marjat”.
– Koska maailma ei ole ollenkaan valmis ja loppuun tapahtunut, on vielä kaikki mahdollisuudet toiveikkuuteen. Edes minä en ole niin arrogantti, että kuvittelen voivani nähdä tulevaisuuteen. Mutta me voimme kurkistella, arvailla, toivoa ja varoa – koko ajan muistaen, ettemme vain matkaa tulevaisuuteen, me myös teemme tulevaisuutta.
On sanottu, että jos maapallon monimiljardinen asukasjoukko jatkaa nykyiseen tahtiin, tarvitsemme pian neljä maapalloa. Eikö tilanne näytä jo jokseenkin toivottomalta?
– Niin, kyllähän jotkut pitävät ihmistä vain sietämättömänä riesana, muuta luontoa riistävänä ja haaskaavana oliona, josta pitäisi päästä eroon kaikin keinoin, vaikkapa sotimalla enemmän.
Valtaoja myöntää ihmisen aiheuttamat ongelmat ja sen, että kasvun rajat ovat esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden kohdalla todella vastassa. Hän kuitenkin näkee ihmisen myös toiselta kulmalta.
– Me olemme Gaian riesa, mutta samalla voimme olla myös Maaemon toivo, hänen esikoisensa, jolla on ? tietoa ja taitoa toimia äitinsä apuna ja jopa hänen ajoittaisten oikkujensa tasoittajana. Meidän tulee vain ottaa vastuu ja oppia käyttämään oikein uusia, ihmeellisiä kykyjämme.
– Kehitetään tiedettä ja tekniikkaa niin, että hommat hoituvat neljäsosalla nykyisistä raaka-aineista. Silloin yksi maapallo riittää, vaikka kaikkien kansojen elintaso nousisi suomalaisiin mittoihin.
Ei se ole helppo tie, mutta mahdollinen, ja sitä pitkin on jo kuljettu hyvän matkaa. Auringon energia on vahva vaihtoehto.
Lue: Oletko sinä erityisherkkä?
– Olemme löytäneet vasta pienen osan tavoista, joilla voimme käyttää tuota ihmeellistä valon ja lämmön lähdettä hyväksemme.
– Tieto ja optimismi saavat ihmiset liikkeelle ja vastuulliseen toimintaan, ja sitähän me tarvitsemme, siitä kaikki lienevät yhtä mieltä. Toinen vaihtoehto on heittäytyä sohvalle hokemaan mantroja, joiden perusteet on ajat sitten todistettu pitämättömiksi. Valinta on vapaa.
Riemastuttavaa tietoa
Esko Valtaojan mielipuuhiin kuuluvat pitkät kävelyretket. Niitä hän on tehnyt eri puolilla maailmaa, mieluiten pitkin monikilometrisiä hiekkarantoja.
– Pitkillä kävelyretkillä ja patikoilla ruumis sekä väsyy että vahvistuu, mutta ennen muuta niillä kohtaa lukemattomia ihmeitä. Siitä kasvaa ilo ja innostus.
Valtaoja kertoo, miten hän rannalla kulkiessaan kysyy: kuka tässä oikeastaan kävelee? Reilut 80 kiloa Homo sapiensia? Ei aivan, sillä osan painosta vievät miljardit ja taas miljardit ihmisessä asustavat bakteerit.
Lue lisäksi: Näin käveleminen vaikuttaa terveyteesi
Valtaoja kummastelee, että monet edelleen pitävät ihmistä luomakunnan kruununa, jolla ei ole paljoakaan yhteistä alempiarvoistensa kanssa.
– Sen käsityksen mukaan Suuri kuvanveistäjä muokkasi ihmisen valmiiksi ja sanoi, että olepa tuossa nyt ja tee jotakin. Esteettisyyden ja maailman ihailun kannalta paljon kauniimpi ja ihmeellisempi on Darwinista asti ymmärretty kuva, jonka mukaan meillä kaikilla on yhteinen alku. Ihminen ei ole tapahtumien keskipiste, jota varten kaikki muu on olemassa, vaan kehityksen tulos ja koko ajan edelleen kehityksen alainen.
– Elämän lumousta ei vähennä se, että kaikki elävät olennot ovat jotakin kautta sukulaisia keskenään. Päinvastoin. Kaikkine symbioottisine bakteereineen ja sukulaisuussuhteineen ihmisen elämä on hieno esimerkki maailman ihmeellisyydestä.
Eivätkä erimaalaistenkaan väliset erot ole niin suuria kuin kuvittelemme.
– Jos valitaan summanmutikassa kaksi kadulla ohi kävelevää suomalaista, heidän geneettinen eroavaisuutensa on melkein yhtä suuri kuin jos verrataan suomalaista kehen tahansa muuhun maapallon ihmiseen.
Se on yksi lukemattomista riemastuttavista tiedonsuikaleista, joita Esko Valtaojan kirjat ovat tulvillaan. Kirjoista ovat pitäneet selvästi muutkin kuin tähtitieteen harrastajat. Trilogian kirjoja on myyty yhteensä jo 60 000 kappaletta. Ihmiset tunnistavat Valtaojan helposti, ja tuntemattomat ovat tulleet kiittämään lukukokemuksesta.
– Olen iloinen, kun tapaan jonkun, joka jakaa uteliaisuuteni ja innostukseni. Kenellekään ei voi pakolla syöttää sen enempää tietoa kun ruokaakaan. Voin vain houkutella kokeilemaan jotakin toisenlaista.
Kaikkea kannattaa kokeilla
Niin kuin elämässä monesti kulkijalle käy, Valtaojakin on joutunut kohtaamaan myös kriisien puristuksen. Onko tiedemiehellä erikoiskeinoja näistä paikoista selviämiseen?
– Tietysti voi sanoa, että jos on mahdollisuus nähdä asiat vähän laajemmasta vinkkelistä, se ehkä auttaa. Ainakin paremmin kuin hyvää tarkoittavien ihmisten neuvot. Vaikeissa paikoissa kannattaa kokeilla kaikkea, mikä vain pitää ihmisen hengissä. Niistä keinoista parhaimmat voi pitää elämässä mukana muutenkin.
Maaret Kallio: "Elämä riepottelee meitä kaikkia"
Valtaojalle parhaimpiin keinoihin näyttää kuuluvan tieteen lisäksi myös taide, josta hän saa varmasti inspiroivaa kotiopetusta vaimoltaan galleristi Virpi Wuori-Valtaojalta.
Nanna Suden Tuliveneet kodin seinällä hätkäyttävät aina uudestaan mukaan elämään, Thomas Nyqvistin Uponneena siniseen vie näkemisen ja käsittämisen rajalle. Marilyn Hackerin runot ovat tuoneet tulkintaa omille tuntemuksille, ja monipuolinen William Blake kiehtoo edelleen.
Tiede ja taide. Entä se kolmas, uskonto?
– Minut nimetään joillakin suunnilla ateistiksi, mutta en pidä sitä oikeana määrittelynä. Ateisti on ihminen, joka tietää omasta mielestään varmasti, että Jumalaa ei ole. Mutta sellaista tietoa meillä ei ole – eikä varmaan koskaan tule olemaankaan. Ihminen on ollut olemassa kenties satatuhatta vuotta, maailmankaikkeus satatuhatta kertaa pitempään. En oikein jaksa uskoa, että olemme vielä saaneet selville yhtäkään Lopullista Totuutta, tuskinpa edes ymmärtäneet esittää oikeita kysymyksiä. Olisin valmis väittämään, ettei rehellinen tutkija voi olla sen paremmin täysi uskovainen kuin täysi ateistikaan. Agnostikoksi on parasta myöntyä.
– Olen ihmetellyt, miksi muuttuva, kiehtova todellisuus ei joitakin ihmisiä viehätä. Miksi täytyy sulkea mieli ja päättää, että tässä on nyt koko totuus? Fundamentalistien, edustavat he mitä aluetta tahansa, kanssa keskustelu on ajan hukkaa, sillä he ovat rakentaneet maailmansa valmiin ideologian varaan. Eivätkä he huomaa, vaikka sen ideologian tukipilarit olisi jo kauan sitten todettu kaatuneiksi. Kaikki ahdas ajattelu, niin uskonnollinen kuin muukin, tappaa maailmasta ilon ja kauneuden.
Dalai Laman kanssa Valtaoja menisi mielellään kaljalle tai ainakin teelle, sillä Hänen Pyhyytensä asenne tieteeseen on hyvä esimerkki myös muille.
– Dalai Lama on sitä mieltä, että jos tiede pystyy selkeästi osoittamaan, että jotkin buddhalaisuuden väitteet ovat vääriä, niin buddhalaisten tulee hyväksyä tulokset ja hylätä nuo väitteet.
Aivot kovilla ja sielu selvittämättä
Jotkut valittavat nykyajan monimutkaisuutta ja kaipailevat menneitä aikoja. Professori Valtaoja muistuttaa,
etteivät ne ajat niin kadehdittavia olleet: köyhyys, puute ja moni nykyisin voitettu sairaus kiusasi ihmisiä, tietämättömyys oli suurta ja vapaus vähäistä.
– Toki on ymmärrettävää, että yksinkertaisuutta kaivataan, sillä meillä todella on yhä kovempi työ selvitä yhteiskunnassa, saada hankittua kaikki välttämättömät tiedot ja taidot, jotta voimme olla oman elämämme hallitsijoita emmekä hallittuja.
Voisiko aivoja jotenkin avittaa, jotta pysyisimme kulttuurievoluution junassa? Monenlaista piristettä ja lääkettähän on jo keksitty.
– Kemikaalien sijasta tai lisäksi voisimme myös käyttää aivotutkimuksen menetelmien muunnelmia ja vaikuttaa aivotiloihimme sähkömagneettisten kenttien kautta. Eikä ole mahdotonta, että löydämme sellaisen geenimanipuloinnin kombinaation, joka tuottaa älykkäämmän ihmisen. Mutta se ei vielä riitä, koska kaikki muukin, mitä ihmiseltä odotamme ja vaadimme, täytyy ottaa huomioon.
Onneksi meillä on jo nyt keino vaikuttaa aivoihin, tuohon merkilliseen kilon möykkyyn lihaa, rasvaa ja neuroneita.
– Jokainen uusi asia, jonka muistamme, jokainen uusi kyky, jonka opimme, tallentuu jonnekin aivojemme neuroneihin ja synapseihin ja muuttaa aivojemme rakennetta. Ihmetteleminen ja kyseenalaistaminen tekevät aivoille hyvää. Ne pitävät myös ikävystymisen loitolla.
– On helppoa hankkia itselleen tylsä elämä. Yhtä helppoa kuin sortua syömään pelkkää roskaruokaa ja sitten ihmetellä, miksi voi niin kehnosti. Sopiva fyysinen rääkki tekee ruumiille hyvää, ponnistus ja pohtiminen voimistavat aivoja. Ruoki niitä, mieti ja märehdi!
Yhtä tärkeää kuin tietää on myöntää, milloin ei tiedä. Esko Valtaoja haluaa rohkaista pitämään mielen avoimena, vaikkei se helppoa olekaan.
– Mieleltään avoin, kysyvä ihminen säilyttää vapautensa. Hän ei jää satimeen jäykkiin ideologioihin eikä päädy jonkin vuoren huipulle odottamaan maailman loppua, jonka ajankohtaa on lykätty ties kuinka monta kertaa. Kaikki kehittyy ja muuttuu koko ajan. Ei maailma ole valmis, eikä ihminenkään. Emme me tiedä, mitä vielä löydämme. Eihän tässä ole ratkaistu edes tietoisuuden sijaintia tai sielun olemusta, luonnonlakien lukumäärästä puhumattakaan!
Esko Valtaoja
Syntynyt: kesäkuussa 1951 Kemissä
Asuu: Helsingissä ja Turussa (muutaman päivän joka viikko)
Koulutus: filosofian tohtori
Työ: avaruustähtitieteen professori
Perhe: vaimo
Harrastukset: tiedonhankinta, joka on samalla myös osa työtä
Onnenhetket: hyvä kirja ja lasi mallasviskiä
Unelma: ”Olen saanut elämältä kaiken, mitä on järjellistä toivoa, joten ei mitään erityisiä unelmia.”
Motto: ”Ota selvää!”
Aarteet: kirjat ja vaimo
”Kuljen kirjahyllyjen viertä, käsi kevyesti selkämyksiä hipoen, kuin koskettaisin rakastettuni ihoa. Kaikki tämä, jokainen kirja, jokainen muisto, jokainen elämys; mitä on jonkun miljardöörin vaivainen omaisuus tähän aarteeseen verrattuna.”
Hyvä elämä: jos jättää maailman lähtiessään vähän paremmaksi kuin se oli sinne syntyessä
Teokset: Kotona maailmankaikkeudessa (Ursa 2001, Tieto-Finlandia-palkinto), Nurkkaan ajettu Jumala? – Keskustelukirjeitä uskosta ja tiedosta (Kirjapaja 2004, kirjekeskustelu piispa Juha Pihkalan kanssa, vuoden kristillinen kirja), Avoin tie – Kurkistuksia tulevaisuuteen (Ursa 2004), Ihmeitä – Kävelyretkiä kaikkeuteen (Ursa 2007), Universumi tietokoneessa (Ursa 2009, yhdessä Leena Tähtisen ja Chris Flynnin kanssa). Tulossa syksyllä 2010 Uskon tietäväni – Tiedän uskovani, uusi kirjekeskustelu Pihkalan kanssa.
Maailman ihmettelyn opetusohjelma
– Jotta lasten luontainen ihmettely ei koulussa nuukahtaisi, sieltä pitäisi karsia pakollisia aineita ja ylioppilaskirjoitukset tulisi poistaa. Niiden vuoksi päntätään vuosikausia kaikennäköistä mukamastietoa, jotta pääsisi läpi kirjoituksista. Kun on erikseen maantiedot, uskonnot ja matematiikat, tarjolla on vain irrallisia tiedon siruja. Silloin on hankalaa muodostaa kokonaiskuvaa maailmasta, jossa elämme, Esko Valtaoja pohtii.
– Monet asiat esitellään koulussa ikävystyttävän valmiiksi pureskeltuina. Kuin opeteltaisiin tiili tiileltä valmista rakennusta tyyliin: tässä on nyt tämä tiili ja tuossa tuo ikkuna. Olisi otettava ohjelmaan uusi oppiaine nimeltään Maailman ihmettely. Sen tavoitteena olisi ohjata näkemään, miten iso, hauska ja mielenkiintoinen paikka maailma on, mitä sillä on tarjottavana ja mitä se meiltä asukkailtaan vaatii.
