Eroon selkäkivuista

 Avun löydyttyä poliisina toiminut Jouni Kerminen hankki uuden ammatin: hierojana hän auttaa nyt muita.

Poliisin ja hierojan työtä yhdistävät toisten ihmisten auttaminen ja ongelmien ratkominen. Jouni Kerminen on tehnyt kumpaakin työtä noin 12 vuotta, ensin poliisina ja sitten hierojana.

– Mietin ammatin vaihtoa joitakin vuosia. Kun en saanut virkavapaata, jäin lopulta pois poliisin työstä enkä ole katunut. Hierojan työssä saan suoraa palautetta ja kädenjälkeni näkyy, Jouni Kerminen kertoo.

– Kaikista ei tule hierojia, niin kuin kaikista ei tule puuseppiäkään. Täytyy olla vähintäänkin todellinen into tähän työhön ja hyvät kädet. Opin matkan varrella, että kaikista ei tule hyviä käsittelijöitä koskaan, vaikka olisi pitkäänkin toiminut kipujen hoitajana koulutuksesta riippumatta.

Sekä poliisin että hierojan työ on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista.

– Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä. Kun tapaa ja hoitaa erilaisia ihmisiä, ihmistuntemuksesta on suurta apua.

Ammatin vaihtoon vaikutti myös se, että Jouni oli lähtöisin yrittäjäperheestä. Yrittäjyyden vapaus veti häntä puoleensa. Hierojan työn valintaan vaikutti kuitenkin ennen kaikkea se, että Jouni itse sai ratkaisevaa apua hieronnasta, kun lihaskivut haittasivat elämää.

Mitä on oven takana?

Heti armeijan käytyään Jouni Kerminen haki poliisikoulutukseen, mikä tuntui luontevalta ratkaisulta sotilaspoliisina toimimisen jälkeen. Häntä ajoivat ammattiin myös uteliaisuus ja halu nähdä, mitä maailmalla on.

Jouni toimi kenttäpartiossa järjestyspoliisissa, nuorisopoliisina ja sitten hälytyskeskuksessa. Loppuaikana hän oli mukana tekemässä tietojärjestelmiä. Poliisin työt hän jätti vuonna 1994.

– Työ oli ajoittain raskasta, etenkin henkisesti, kun mentiin esimerkiksi vieraaseen kotiin eikä tiedetty, mitä oven takana on. Minulla on kuitenkin ollut aina optimistinen asenne kaikkeen. Valtaosa väestöstä käyttäytyy niin kuin muut olettavat, ja vain murto-osa aiheuttaa suurimmat ongelmat.

Poliisin työstä Jouni on kaivannut välillä työkavereita ja sitä me-henkeä, joka auttoi häntä jaksamaan. Nykyisin hän tapaa työkavereita lähinnä erikoiskursseilla.

Punttisalilla voi rehkiä liikaa

Nuorena Jouni urheili paljon, pelasi jääkiekkoa ja jalkapalloa. Pieksämäkeläinen nuori mies harjoitteli tiiviisti myös kuntosalilla. Jouni arvelee, että hänen lihaksensa tukkeutuivat ja jumiutuivat liiallisesta painojen nostelusta. Lihaksiin kertyi kuona-aineita, mistä kehittyi aineenvaihduntahäiriöitä. Ongelmat alkoivat jo 15-vuotiaana ja kestivät viitisentoista vuotta.

– Heti, kun lepäsin, alkoi tylppä ja jomottava särky. Koko ajan piti heiluttaa päätä ja niskaa. Oli tuskaista, kun ei saanut nukuttua, yöuni meni pätkissä. Söin särkylääkkeitä, ja vatsa oli niistä sekaisin koko ajan. Olin välillä aika toivoton, Jouni muistelee.

Jouni kävi muutamalla fysioterapeutilla sekä isänsä kanssa Kouvolassa kansanparantajalla, joka oli saanut isän veljen selän kuntoon. Kun perhe muutti pääkaupunkiseudulle, Jouni kävi usealla kiropraktikolla, muutamalla naprapaatilla, useammassa fysioterapiassa, fysiatreilla, Kipuklinikalla sekä muilla hoitajilla, joista tuttavat olivat kertoneet.

– Vasta sitten, kun löysin 1980-luvun puolivälissä hieroja Eino Korhosen, hänen voimakkaat käsittelynsä alkoivat vähän auttaa. Hän oli kovakätisen maineessa. Silloin syntyi ajatus, että olin ollut niin tukossa, että kukaan ei vain ollut osannut hoitaa minua.

– Jos hierojalla itsellään on ollut samoja ongelmia kuin hoidettavalla, hän yleensä osaa hoitaa niitä hyvin, varsinkin, jos hän on pitkään joutunut kokeilemaan erilaisia hoitoja. Silloin myös huomaa, mitkä käsittelyt auttavat ja mitkä eivät, Jouni pohtii.

Leikkaus vai hoitojen etsintä?

Jounin vaivat alkoivat viimein vähitellen hellittää. Hän kävi

Eino Korhosen hoidossa useita kertoja, ja vähitellen kivut eivät enää palanneet hoitojen välillä.

– Kun kipuja on ollut vuosia, niitä ei saa kerralla pois. Kestää aikansa, ennen kuin elimistö alkaa tottua uuteen tilanteeseen, sillä kipumuisti pitää vanhaa yllä.

Jouni kävi myös hieroja ja kouluttaja Kimmo Lindénin hoidossa, mikä auttoi häntä edelleen. Lopullisen avun Jouni koki saaneensa lääkäri Antti Heikkilän käsittelyssä.

– Onneksi tapasin matkan varrella tällaisia hoitajia, jotka olivat tehneet muutakin kuin perinteistä klassista hierontaa ja jotka suuntautuivat kivun hoitoon. Ikävä kyllä tavallinen fysioterapia ja klassinen hieronta eivät tehonneet syviin lihaksiini. Ei voi kuitenkaan sanoa, että joku hoito on hyvä ja joku huono, sillä ne sopivat eri tilanteisiin ja eri ihmisille, Jouni täsmentää.

Lääkärit olivat tarjonneet vuonna 1992 Jounille luudutusleikkausta. Koska selkänikamissa oli ahtautta, arveltiin, että hermot mahtuisivat paremmin kulkemaan, kun 5–7 nikamien väli olisi luudutettu kiinni.

– Aika monilla, joilla nikamaväli on luudutettu, ongelmia tulee seuraavaan nikamaväliin, sillä selkäranka ottaa sieltä takaisin liikkuvuutensa.

Jounin niska kuvattiin, minkä perusteella arveltiin, että niskasta johtuen hänen oikea kätensä saattaisi hiljalleen surkastua.

– Eipä ole surkastunut, Jouni sanoo hymyillen ja näyttää vahvoja käsiään, joilla on hierottu tuhansia kertoja.

– En antanut leikata selkääni vaan jatkoin etsimistä niin kauan, kunnes pääsin vaivasta eroon. Matkan varrella on tullut vastaan niin paljon tietämättömyyttä näissä ongelmissa, että on vaikea luottaa kaikkiin asiantuntijoihin. Terveydenhoitoala on niin autoritäärinen, että jos alkaa kritisoida huippulääkärien toimintaa, tietää miten käy. Minulla ja Antti Heikkilällä on ollut paljon asiakkaita, jotka ovat olleet leikkausjonossa, mutta jotka on voitu siirtää jonosta pois.

Raskaan työnsä vuoksi Jouni käy itse säännöllisesti hieronnassa. Jos hän ei pidä huolta itsestään, vaivat palaavat vähitellen. Hieronta ja venytys pitävät nikamien välisen pienen madaltuman kurissa. Fyysistä ja psyykkistä terveyttä Jouni hoitaa ennen kaikkea liikkumalla 9- ja 11-vuotiaiden lastensa kanssa. Perhe viihtyy kesämökillä Längelmäellä, missä hiljaisuus, rauha ja luonto antavat voimaa ja iloa.

Missä vika?

Avun saatuaan Jouni Kerminen innostui auttamaan muita hieronnalla. Hän aloitti poliisin työn ohella hierojan työn Saunaseuralla Helsingissä vuonna 1989. Ensin hän hoiti työkavereita ja tuttaviaan, kunnes alkoi vähitellen hieroa muitakin. Ammatillisen hierojakoulutuksen Jouni hankki vuonna 1995, minkä jälkeen hän on hankkinut lisäkoulutusta, kuten triggerpiste-, nivelkäsittely-, hermoratahieronta- ja osteopaattisen mobiloivan hieronnan kursseja. Jouni oli myös kolme vuotta kiropraktikko Seppo Hyökin yksityisoppilaana. Eino Korhonen on opettanut Jounille paljon sellaista, mitä kursseilla ei opeteta.

Myös Antti Heikkilä on opettanut Jounille syvien lihasten hoidon tekniikoita. Miehet ovat olleet yhteistyössä vuodesta 1998 lähtien, ja yhteisen kiputilojen hoitoon keskittyneen hoitolaitoksen he perustivat kaksi vuotta myöhemmin. Jounin asiakkaista noin puolet tulee Heikkilän kautta.

– Meillä on samoja ajatuksia kipujen syntysyistä ja hoidosta yleensä. Heikkilällä on ylivertainen kyky arvioida eri ongelmatilanteissa, mistä ne johtuvat. Olen ollut todella tyytyväinen, että tapasin hänet.

– Monilla asiakkaillani on kroonisia alaselän ja niska-hartiaseudun kipuja, jotka säteilevät käsiin ja jalkoihin. He ovat usein kiertäneet lääkäreillä ja hoidoissa. Monesti lääkärit ovat arvelleet, että vika on korvien välissä. Kun syvät lihakset ovat tukossa eikä ole konetta, jolla tutkia niitä eikä tutkimukseen perehtyneitä käsiä, syy jää usein selvittämättä. Siksi monet myös syövät turhaan lääkkeitä.

– Antti Heikkilän opettama hoito on tekijälle vaikeaa ja raskasta. Hyviä tuloksia olemme kyllä saaneet.

Tunteetkin aiheuttavat kipuja

Jounin mielestä suurin harhakuva selkäkipujen hoidossa on se, että useimmat selkävaivat arvellaan kulumien syyksi ja niiden kanssa kehotetaan tulemaan toimeen.

– Jos 50-vuotiaiden selkää kuvataan, lähes jokaisella näkyy alempien lannenikamien tasolla kulumaa, samoin niskan alaosassa. Kuitenkin vain osa ihmisistä oireilee. Usein ongelman syynä ovat syvät lihakset, samoin kuin huono liikkuvuus selkärangassa. Kun ranka saadaan paremmin liikkuvaksi, ongelmat yleensä häviävät. On ihanan palkitsevaa, kun jo yhden käsittelyn jälkeen jonkun pitkään apua etsineen asiakkaan vaikeat kivut ovat helpottuneet.

Vaikka monet niska-hartiaseudun ja selän kiputilat johtuvat Jounin mukaan fyysisestä kuormituksesta, hän on yhä enemmän huomannut, kuinka myös tunteet vaikuttavat lihaksiin ja kipuihin.

– Tyypillisimmillään näiden kipujen taustalla on liiallista kiltteyttä. Tällaiset ihmiset suostuvat ottamaan tehtäväkseen muiden työt, he kuormittavat itseään liikaa eivätkä osaa sanoa ei. Heillä on usein rima aivan liian korkealla siihen nähden, mitä he olettavat muiden odottavan.

– On ihminen sitten vihastunut tai rakastunut, hän tuntee sen varpaissa asti. Monet eivät suostu myöntämään, että tunneasioilla olisi vaikutusta kipuihin ja vaivoihin. Huomaan itsekin, että reagoin niskalla: se tuntuu jäykältä, jos jokin tilanne tai paikka on outo.

– Olen vakuuttunut siitä, että hieronta on oikein tehtynä tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen suhteen tehokas apu. Koska hieronnan vaikutuksia ei juurikaan voi laitteilla tutkia, lääkärit eivät erityisesti arvosta sitä. Syyttely puolin ja toisin ei kuitenkaan auta. Suosittelen sitä, että jokainen koulutettu hieroja osallistuisi myös erityiskursseille, joista saa paljon.

Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2006.

Teksti Saana Saarinen Kuvat Johanna Kinnari